Return To Savage Beach (1998)

Return To Savage Beach on tietenkin jatkoa erittäin tunnetuille mestariteoksille Savage Beach ja The Day Of The Warrior.
Miten niin ette muka tunne niitä?

Tätä sanottavaa minulle oli muinoin The Day Of The Warriorista:
"isotissisiä amatsoneja heiluttelemassa aseita."
Se kiteyttää kaiken olennainen ja siinä on myös tiivistettynä tämänkin elokuvan ohjanneen Andy Sidariksen elämäkerta. Joten asennesäätimen tulee olla käännetty fuck it-asentoon, sillä liian vakava mieli ei tule antamaan tällekään elokuvalle mitään mahdollisuuksia.

Superbeibeistä ja kivileuoista koostuva agenttipoppoo LETHAL, eli Legion to Ensure Total Harmony and Law on jälleen uuden tehtävän edessä. Sitä ennen Julie Strainin tulee kuitenkin uida ja juosta rannalla Bond-tunnaria imitoivan poptorikopion tahtiin.
LETHAL toimii Hotel Molokain palmunlehtien varjossa ja peitetoimintona pidetään KSXY-seksiterapiaradioasemaa, jonka tietokonenörttinä toimii (ta-daa!) Kevin Eastman. Strain on porukan pomo ja tiedättekö mitä, ihan turhaan minä rupean puhumaan hahmoista heidän nimillään, sillä edes minä en tämän elokuvan kohdalla välitä niistä. Strain kutsuu kokoon agenttijoukkonsa johon kuuluvat turbotissinen brunette, turbotissinen blondi, kirvesnaamainen lyhyttukka ja kirvesnaamainen pitkätukka. Syy porukan kokoonkutsumiselle on, en minä tiedä. Terroristit?
Naiset riisuutuvat, pistävät päälleen vaatteita jotka saavat heidät näyttämään aiempaa alastomilta ja luojan kiitos vetoketjuja ei koskaan vedetä ylös asti. No nyt jotkut pahikset ajavat veneellä pyssyt käsissään ja sankarit tulevat perässä vesiskoottereillaan. Pam pam pam! Nyt se turbotissinen brunette ampuu räjähtävällä nuolella pahiksia ja räjäyttää veneen jota he ilmeisesti lähtivät pelastamaan.
Toisaalla joku turbotissinen pahisblondi pukee punaista lateksia ylleen ja käy sitten jossain LETHALin virastotalossa varastamassa Savage Beach-kansiosta disketin, joka osoittaa Japanilaisten sotilaiden takavarikoiman Filippiinokulta-aarteen kätköpaikan alueella nimeltä Savage Beach. LETHALin agentit lähtevät jäljittämään varasta, mutta sitä ennen...
Strippauskohtaus.
Nyt elokuvan pääpahis, Oopperan Kummitus-naamarin pukeutunut viiksiveikko heiluttaa perhosveistä ja aloittaa kamppailuharjoitukset nuntsaninjojen kanssa, mutta leikataan kuva muualle kun sama mies tapaa veneellään sen turbotissisen pahisblondin, ja sitten mennään penthouseen tupakoimaan ja hekumoimaan eroottisesti. No nyt siinä on jotain kabukitanssijoita tappelemassa.
Seksikohtaus.
Kirvesnaamainen pitkätukka ja turbotissinen blondi päätyvät moottoripyörätakaa-ajoon ja pahiksien räjähtäessä sitä ei melkein huomaa räsynukkeja nykäistävän vaijereilla.
Seksikohtaus.
Kirvesnaamat kohtaavat ninjoja ja kirvesnaamainen lyhyttukka päätyy pahisten kaappaamaksi.
Seksikohtaus.
Pahikset ja hyvikset matkustavat kaikki saarelle, joka siis on tuo aiemmin mainittu Savage Beach. On siis hyvä hetki kahden isorintaisen naisen telmiä vedessä loungemusiikin tahtiin. Muistakaa tytöt ottaa vaatteet pois. Noin sitä pitää.
Seuraavaksi räsynukkeninjat lentelevät räjähdysten voimasta ympäriinsä ja se turbotissinen pahisblondi onkin turbotissinen Interpolblondi jahtaamassa sitä Oopperan Kummitus-naamioista pahista. Kirvesnaamainen lyhyttukkakin on liittynyt muiden sankareiden joukkoon. Sitten meinaa pommi räjähtää, mutta onneksi kultainen Buddha saadaan pelastetuksi. Kultainen Buddha?
Strippausfantasiakohtaus.
Se turbotissinen ex-pahisblondi ja nykyinen Interpolblondi menee pidättämään Oopperan Kummitusta ja tietenkin siinä pitää olla mukana se kohtaus jossa on nähtävä naamion alle, se kauhistuttaa niin, että pahis pääsee voitolle. Katsoja ei tietenkään heti näe minkälaiset arvet siellä naamion alla on ja sitten kun ne näytetään, niin sitä vain toteaa että jokaisella ropettajalla on pahempi akne. No, oikeasti siellä ei ole mitään arpia, mutta pitäähän sitä aina välillä kiusata ropettajia. Oikeasti Oopperan Kummituksen maskin alla on toinen naamari ja sen alla on Oopperan Kummituksen veljenpoika. Hahaha! Ihan oikeasti. Mutta hetkinen? Jos sen Oopperan Kummitus-naamarin alla oli normaalia ihmisihoa esittävä naamari, niin mitä pirua se Interpolblondi säikähti?
Sankarit juhlivat ja sitten paikalle kävelee se oikea Oopperan Kummitus, joka ei ole mikään arpinaama vaan tangotaituri.

Nyttemmin (valitettavasti) edesmenneellä Andy Sidariksella oli jonkinlainen maine Russ Meyerin seuraajana ja vaikka molemmat jakoivat isotissihimon, niin Meyer kuitenkin koetti tuoda elokuviinsa mukaan jonkinlaista sanoisimmeko yhteiskuntakritiikkiä, kun Sidaris teki oikeasti elokuvia joissa ei tahdottu tarjota katsojalle muuta kuin bullets, bombs and babes ja tämän tietäen ei hänen elokuviinsa voi oikeastaan pettyä.
Vaikka Sidariksen tuotokset tarjoavat täsmälleen sen mitä kansissa luvataan, niin ei niitä hyvällä tahdollakaan uskalla mennä kehumaan hyviksi elokuviksi. Sidariksen elokuvat ovat halvan näköisiä, kömpelöitä, sisältävät umpisurkeaa dialogia ja jos joudut toteamaan että joku Julie Strain on oikeasti elokuvan paras näyttelijä, niin tiedät ettei kyseessä ole mikään näyttelemisen mestariteos. Koska Sidaris on vieläpä täysin tiennyt mitä tekee, niin hänen elokuviaan ei voi myöskään oikein kehua tahattomasti hauskoiksi, sillä vaikka ne sitä yleensä ovatkin, niin se ei ole oikealla tavalla tahatonta. Return To Savage Beachkin on pelkkää pintaa, mutta vaikka sitä ei uskallakaan kehua, niin ei sitä oikeasti halua haukkuakaan. Se on vain hupsu fetissitoimintaelokuva jossa on himoista riippuen tarjolla lihaksikkaita kiilteleviä miehiä ja rintavia kiilteleviä naisia.

Tähdet: **
Return To Savage Beach