Hopealuoti (Silver Bullet, 1985)

Silloin muinoin kun miehet olivat rautaa ja laivat puuta, kun olin suurikin Stephen King-fani, tuli miehen tuotantoa arvostettua usein paremmaksi kuin mitä se saattoi ollakaan. Näinhän sitä fanius sokeuttaa. Kaikki faniuden kohteen tekemät tuotokset ovat aina hyviä, silloinkin kun ne eivät ole. Mutta vaikka näin jälkikäteen toteankin ettei esimerkiksi Kolkuttajat ollut kovinkaan vaikuttava teos, kuin ehkä vain sivumääränsä vuoksi, niin on myös joitakin sellaisia King-tuotoksia jotka eivät tuntuneet kovinkaan hyviltä edes ensikokemuksen aikoina ja yksi näistä on Ihmissuden Vuosi. Kuten oli myöskin siihen pohjautuva elokuva Hopealuoti. Joten tavallaan voisi sanoa, että ainakin tällä kertaa elokuva ylsi kirjan tasolle, kun se taso jäi aika matalalle. Plussaa Ihmissuden Vuodessa oli sen jaksotus ja mukana olleet Bernie Wrightsonin piirrokset, jotka tosin eivät mielestäni ole lähellekään niin hyviä kuin mihin mies pystyy yltämään. Ohimennen voisin huomauttaa, että penskana luulin Bernie Wrightsonin olevan nainen.

Kevät 1976. Täysikuu ja pikkukaupunki Tarkers Millsin laitamilla tapahtuu karvainen murha jossa pää lentää ilmassa. Poliisit kuittaavat tapahtuman raiteille simahtamisena ja junan aiheuttamana dekapitaationa.
Tarpeettomana kertojana toimii teinityttö Jane (Megan Follows), jonka pyörätuolissa oleva pikkuveli Marty (Corey Haim) on keppostelija joka saa kaiken anteeksi koska on siinä pyörätuolissa, mikä tietenkin ärsyttää Janea. Eli samanlaisesta aiheellisesta ja aiheettomasta sisarkateudesta on kyse silloin kun nuorempaa paapotaan ikänsä vuoksi, tai kun toinen muksuista on se hyvä opiskelija johon toista verrataan, etc. Jotenka Jane ei vihaa veljeään, vaan pikemminkin muiden tapaa käsitellä asiaa.
Marty odottaa innoissaan alkoholistisetä Redin (Gary Busey) vierailua, koska Red on aina huisin mukava ja valmis velmuiluun, minkä vuoksi muut pitävät häntä eräänlaisena luuserina.
Koska jo elokuvan kannessa näytetään ihmissuden kuva, lienee turha pitkittää tietoa siitä että elokuvan tappaja on nimenomaan ihmissusi ja kohta susihukka käykin viipaloimassa paksuna olevan neitokaisen.
Ai niin, elokuvan nimi Hopealuoti viittaa sitten ihmissuden tappamiskeinon lisäksi Martyn pierevään motorisoituun pyörätuoliin.
Red saapuu vieraisille ja käyttäytyy koko ajan kuin Muppettien Animal ja on energiansa vuoksi elokuvan hauskinsa katseltavaa. Toisaalla ihmissusi käy tappamassa yhden white trashin.
Ruumiiden alkaessa kasaantua kasvaa myös paikallisten baaridokujen kiukku sheriffi Joeta (Terry O'Quinn) kohtaan ja he haluavat ottaa lain omiin käsiinsä, eli järjestää possen jäljittämään sarjamurhaajaksi epäiltyä henkilöä. Pastori Lowe (Everett McGill) koettaa vedota kansalaisiin, että he antaisivat sheriffin tehdä työnsä ettei kukaan viaton loukkaantuisi, mutta tietenkään puheista ei ole apua kun pitää mennä metsään joukolla kuolemaan. Mutta kun paikalliset Billy-Bobit epäilevät murhaajan olevan ihminen, uskoo Marty kyseessä olevan jotain aivan muuta.
Pastori Lowe näkee painajaisen jossa koko seurakunta muuttuu ihmissusiksi ja herätessään toivoo sen loppuvan. Minkä sen? Hmm...
Tapahtumien valossa kaupungin markkinat peruutetaan ja sen myötä myös lasten kovasti odottama ilotulitus. Onneksi Red lohduttaa Martya antamalla hänelle kassillisen ilotulitteita, sillä tokihan me haluamme että raajarikkoinen poika kiipeäisi yöllä ikkunastaan pihalla jotta pääsisi paukuttelemaan. No, seuraavaksi raajarikkoinen poika kiipeää yöllä ikkunastaan pihalle jotta pääsee paukuttelemaan. Marty kohtaa pimeällä ihmissuden ja ampuu tätä raketilla silmään, karkoittaen pahiksen.
Marty koettaa vakuuttaa Redia ihmissuden olemassaolosta, mutta Redillä on krapula. Sen sijaan Jane uskoo veljeään ja lähtee ovelta ovelle vilkaisemaan kuka on tänä koleana aamuna yksisilmäinen ja se ei ole parturi joka leikkaa ilmaa vaan pastori Lowe.
Marty ja Jane päättävät paljastaa Lowen todellisen luonnon lähettämällä uhkauskirjeitä ja kohta saadaan Red houkuteltua suunnitelmaan mukaan. Kun epäilyksistä kerrotaan sheriffi Joelle, Joe kuolee.
Red teetättää Martyn ihmissusitietouden perusteella hopealuodin ja sitten järjestetään ansa sudelle. Red, Marty ja Jane odottavat ja sitten susi rupeaa mylläämään. Hidastettujen huonekalujen päälle lentämisten jälkeen Marty paukauttaa pyssyllä ihmissutta siihen terveeseen silmään ja susi on kuollut.

Okei, pidän kovasti elokuvan ideasta jossa ihmissusi on pappi, varsinkin kun sitä kautta saadaan mukaan ne itsesyytökset ja armonpyynnöt. Se idea hieman laimenee siinä vaiheessa kun meille oikeasti paljastetaan että kirkonmies on ihmissusi, koska jostain syystä muuten ihan mukavan oloisesti käyttäytynyt pastori Lowe rupeaa sen jälkeen puhumaan kuin jokin kellarimurhaaja kuuntelemassa paholaiskoiransa esperantoa. Sarjamurhaajakäyttäytymistä mielenkiintoisempaa oli katsella synnintuskassa kieriskelevää uskonihmistä.
Pidin erityisesti kohtauksesta jossa pastori Lowe kertoi Martylle ettei voi tappaa itseään, koska itsemurha on syntiä ja kuinka kaikki tapot jotka hän teki oli tehty myös samanlaisista syistä, Jumalan tahdosta.
Pidin myös siitä, ettei ihmissuden alkuperää kerrota, mutta sitä ei kuitenaan unohdeta vaan sitä lyhyesti puntaroidaan elokuvassa.

Lowea esittävä Everett McGill oli varsin mainio roolissaan, aina siihen saakka kunnes hänestä tehtiin se perinteinen psykomurhaaja, koska tässä vaiheessa hän tuntui liiankin kliseiseltä hahmolta.
Sivurooleissa olevat riehakas Gary Busey ja kuivakka Terry O'Quinn olivat hyviä tukipilareita elokuvalle ja ne olivat tarpeen, sillä ollaanpa rehellisiä, Coreysta tässä elokuvassa oleva Haim-versio oli se persoonattomampi ja täten vähemmän kiinnostava esiintyjä. Feldman on kanssa aika surkea näyttelijä, mutta hänessä on jotain sellaista vinksahtaneisuutta jonka vuoksi hän sentään on jollain tavalla mielenkiintoinen, kun Haim oli aina samanlainen kuin Hopealuodissakin, eli aika tylsä. Ei ole kuitenkaan aivan niin, ettäkö Haimin tylsyys olisi pilannut kaikkia elokuvia joissa hän oli mukana, mutta hän ei koskaan ollut se elokuvansa kiinnostavin ja vakuuttavin osanen.

Ärsyttävää kuinka tuo kannen tyylikäs täysikuu-sumumetsä-kansi on pilattu pistämällä yläreunaan tuo Seinfeldin Kramerin näköinen ihmissusikuva. Etenkin kun nyt sitä luulee elokuvan ihmissuden olevan noin typerän näköinen ja tokihan se on typerän näköinen, mutta se näyttää ihan joltain nallekarhulta, ei rockabilly-muusikolta. Tuo kuvassa oleva ihmissusi on yksi niistä Lowen painajaisessa esiintyneistä seurakuntasusista.

Hopealuoti olisi Pelottaako-sarjan jaksona täyttä nannaa, mutta omana itsenäisenä elokuvanaan se on samanlainen kuin kirja johon se pohjautuu, jotenkin vaillinainen. Aivan kuin se olisi lyijykynäluonnos odottamassa mustetta. Eli ihan kiva alkupala pääruokaa odotellessa.

Ja hei, miksi hitossa ihmissusi tappaa porukkaa hakkaamalla heitä pesäpallomailalla?

Tähdet: **
Hopealuoti