Terminatorismi oli muuten syy miksi minäkin elokuvan alunperin katsoin. Toki molemmissa elokuvissa on pääkallopäinen robotti, mutta Mark 13 ja Terminator ovat yhtä samanlaisia elokuvia kuin esimerkiksi Videodrome ja UHF ovat keskenään.
Jos olette koskaan lukeneet 2000 AD-sarjakuvia ja olleet pettyneitä ettei Stallonen Judge Dredd ollut sitä mitä odotitte näkevänne, niin Mark 13 on varmaan eniten 2000 AD-elokuva liittymättä kuitenkaan siihen millään tavalla. Kuitenkin Nemesis, Judge Dredd, Halo Jones, Strontium Dog, Rogue Trooper ja ystävät tarjoavat sellaista dystooppista kyberpunkkia johon ei edes Billy Idol Cyberpunk-levyllään yltänyt (hah!) ja vaikka elokuvissa on moniakin hyviä esimerkkejä Mega City ykkösmäisyydestä, niin vain Mark 13 on onnistunut tuomaan minulle elokuvamuodossa 2000 AD-tunteen. Joskin Judge Andersonin sijaan painotus on Judge Deathissa ja Torquemadassa, hiukkasella Mean Machine Angelilla maustettuna.
Hauskana huomiona tehtäköön se, että katsottuani elokuvan tahdoin siitä lisäinformaatiota ja huomasin, että Mark 13 pohjautuu 2000 AD-tarinaan. Kas kummaa.
Punainen taivas, punainen maa. Erämaassa kulkee kiertolainen (Carl McCoy) etsimässä jotain myytäväksi kelpaavaa ja hiekasta paljastuva pääkallomainen robotin pää saattaisi tuoda muutaman dinaarin kukkaroon.
Säteilyarvot ovat huipussaan, lämpötila lähentelee polttavaa ja sääennuste taitaa lupailla happosadetta, siispä siirrymme pommiteltulta tehtaalta näyttävään kaupunkiin, jossa paikalliseen hämäräperäiseen kanikonttoriin saapuvat paremmasta haaveileva Mo (Dylan McDermott) ja hänen happopäinen ystävänsä Shades (John Lynch.) Pian samaan paikkaan astelee aiemmin tavattu kiertolainen jonka myyntiartikkeleista Mo kiinnostuu ja hän ostaakin kiertolaiselta hänen löytämänsä robotin pään. Mo aikoo antaa pään lahjaksi taiteilijatyttöystävälleen Jillille (Stacey Travis), jolla on omia huoliaan näkymättömissä pysyttelevän stalkerin vuoksi. Elokuvan industrialhenkeen sopivasti Jillin taide koostuu yhteen hitsatuista metallihäkkyröistä ja Mon antama robottipää on juuri täydellinen keskipiste hänen uusimpaan teokseensa, kunhan vain kalloon maalataan jonkinlaiseksi ironiaksi tarkoitettu jenkkilippu. Mitä niin Mo kuin Jillkään eivät tiedä on se, että tuo robottipää on armeijan huipputappoteknologian kirkkainta huippua, Mark 13-sarjaa joiden suurin sotilaallinen etu on kyky omatoimiseen ajatteluun ja ympäristönsä hyödyntäminen tappamisen maksimoimiseen. Siispä Mark 13 aktivoituu ja muuhun metalliin yhdistettynä rupeaa korjaamaan itseään, saaden lopputulokseksi aikaan eräänlaisen Barbapapahirviödroidin joka täynnänsä veitsiä ja piikkejä lähtee toteuttamaan ohjelmaansa, eli faster pussycat kill killiä. Sääli vain ettei vastassa ole vihollissotilaita, vaan Mo, Jill ja muut talon asukkaat, mutta he kelpaavat aivan mainiosti.
Aina välillä meille näytetään Jillin stalkeria, hikoilevaa kiimarunkkari Vernonia (Paul McKenzie) joka avuliasta naapuria esittäen pääsee Jillin asuntoon, mutta onneksi Mark 13 repii miehen silmät irti ja poralävistää hänet. Mo saa kehoonsa hallusinaatioita aiheuttavaa myrkkyä ja se on miehen menoa, vaikka onneksi hän sentään kokee miellyttävän kuoleman. Yksi naapureista leikkaantuu oven välissä kahtia ja lopulta Jill joutuu yksin leikkimään piilosta robotin kanssa, mikä ei ole helppoa kun sirkkelikäsirobo menee nyt ihan kaikesta läpi. Onneksi Mark 13 ei ollut koneen suunnittelema, sillä kuten Westworldissa ikään ihminen on ihan anuksesta robottirakentajana ja täten Mark 13 omaa pienen mutta hankalan vajavaisuuden, sitä ei ole eristetty kunnolla. Suihkuun ja vesi vanhin voitehista auttaa Jillia pysäyttämään ison pahan robotin.
Shades on ihan omissa sfääreissään.
Mm. PILin The Order Of Death ja Ministryn Stigmata.
Hitto tässä elokuvassa on loistava soundtrack ja aivan täydellisesti elokuvan ruostetulevaisuuteen sopivaa.
Aikoinaan ennen kuin paremmasta tiesi ja kun world wide webistä ei oltu kuultukaan kuin Matthew Broderickin sotaleikeissä, niin minäkin nauhoittelin tästä elokuvasta musiikkia c-kasetille siten, että korvalappustereoiden kuulokkeet saivat toimia mikkinä ja ne sitten pistettiin television kaiutinta vasten. Oi niitä aikoja.
Musiikkiin liittyen on jotenkin mielenkiintoista, että elokuvan kohtauksessa jossa televisio muka esittää Ministryn videota näyttää kuvaruudussaan Gwaria.
Tämä on aivan pirun hyvä elokuva, joskin sen rujous saattaa olla joidenkin mielestä luotaantyöntävää. Kuvitelkaa jos joku sekoittaisi Tetsuon ja Terminatorin, niin silloin ollaan aika lähellä. Kaikki on pirun likaista, synkkää, kosteaa, jotenkin sairasta ja tulevaisuus on aivan helvetin rumaa, eikä futuristinen teknologia tarkoita DeLoreania vaan enemmän niin kuin sulavaa Emilia muussautumassa autonnokkaan Robocopissa.
Elokuva on tunnelmaltaan hyvin kauhumainen samaan tapaan kuin Alien ja muuna yhdistävänä tekijänä siihen on suljettuun tilaan keskittyminen, pimeässä vaaniva peto ja vahva naishahmo. Jill on vähän niin kuin Aliensin Ripley, eli ei aivan yhtä takakireä kuin Alienin hahmo, vaan enemmänkin "get away from her, you bitch!"
Kauhumaisuutta tuo vielä sekin, että kohtauksessa jossa Mark 13 kokoaa itsensä, tilanne on aivan kuin Hellraiserista jossa Frankin mädäntynyt luuranko nousee veren voimalla lattiasta.
Hienoa on se, että vaikka tämän elokuvan budjetilla ei varmaan olisi saanut edes maksettua Blade Runnerin kuvausryhmän kahveja, saati sitten jonkun The Matrixin lusikoita, niin elokuvaan on saatu luotua pienuudestaan huolimatta hyvinkin näyttävä maailma.
Näyttelijät ovat ihan ok-tasoa, eivät mitenkään poikkeuksellisen hyviä, mutta eivät huonojakaan.
No, McDermott on ajoittain hieman pökkelömäinen, mutta sellainen hän tuntuu olevan aina.
Sivuosissa tavataan mm. Lemmy kyrpiintyneenä taksikuskina soittamassa matkustajilleen Motörheadia ja Iggy Pop toimii ajoittain soivan radio-ohjelman kyrpiintyneenä juontajana Angry Bobina.
Mark 13 ei ole elokuva josta olisi automaattisesti helppo pitää ja en suosittele sitä katsottavaksi vain ajatuksella että tässä robotti jahtaa hottia naista ja teurastaa likaisia miehiä. Tässä on rujo ja saastainen elokuva ahdingosta jossa pelastuskaan ei ole lopulta kuin hetkellinen. Sitä ei sitten kuole robotin vuoksi, mutta maailma on edelleen kuollut.
Tähdet: ****
Mark 13 -Tarkoitettu Tappamaan
2 kommenttia:
Ei Stallonen Judge Dreddistä mitään vikaa puutu... :D
Se ABC-soturi oli hieno.
Lähetä kommentti