Best Buns (Best Buns On The Beach, 1987)

Taannoisella kirpputorikierroksella löytyi paljon hyvää, joita en tietenkään ostanut koska se ei kuulu tyyliini. Sen sijaan mukaan lähti vanhaa kunnon veehooässää muun muassa Navy Sealsin muodossa ja tämä Best Buns joka takakantensa mukaan on "suuri Strep teas Show Long Becista. Mukana mailman kauneimmat ja seksikkäimmät Tytöt. Sekä Hustlerista että Play Boysta. Voiko ne tästä vielä parantua?" No, en vielä tätä introa kirjoittaessani ole Best Bunsia katsonut, mutta totta sen täytyy olla ettei se voi tästä enää parantua. Sillä tuskin maltan odottaa näkeväni "Strep teasia" vieläpä "Long Becista" ja mukanahan on "mailman kauneimmat ja seksikkäimmät tytöt." Eikös tuo Mailman ollut Marvel-sarjakuvien lukijapalstan pitäjä?
Ja Best Bunsin loistokkuutta lisää tämä takakannen teksti: "Sexi on iloinen asia, terv. Otto" ja vieressä Fritz-kissaa muistuttava kuva. Koska Oton kuva ja sitaatti on painettua, niin Otto tuskin on kasetin edellinen omistaja, vaan joku seksuaalisuuden asiantuntija ja täten uskottava totuuden lähde.

Okei, samaisella kirpparireissulla tuli ostettua jotain oikeasti hyvääkin, mutta en kehtaa kertoa mitä.

Olemme jossain klubilla ja sen lavalle on pistetty taustaksi rantamaisemaa visualisoiva lavaste. Lavalle astuu mies nimeltä Mark Kornhauser, mutta minä epäilen hänen olevan Pablo Escobar ja hän kertoo että nyt on alkamaisillaan Paras Takapuoli-kilpailu johon on etsitty ympäri maata parhaimmat kilpailijat. Seuraavaksi Pablo esittelee kisan tuomarit, joita ovat maan paras viulisti Michael Horse (kuka?), levy-yhtiöjohtaja ja puhelinkonsultti Crag Corga (kuka? Niin ja arvon suomentaja, luullakseni Pablo sanoi kylläkin Greg, mutta väliäkö tuolla sillä kiinnostavampaa on, että levy-yhtiön johtaja on myös PUHELINKONSULTTI!) ja Spanky McFarlane (kuka?) joka ilmeisesti oli The Mamas And The Papas-yhtyeessä, mutta nopea vilkaisu Wikipediaan ei tue tuota väitettä, vaikka täti onkin näköjään oikeasti muusikko.
Seuraavaksi lavalle astuu malli pyllistämään, jotta Pablo voi kertoa mitä kilpailun voitolta edellytetään. Takapuolta.
Kilpailijoiden vuoro ja ensimmäisenä saapuu Blondie joka tykkää moottoripyöristä ja sitten Blondie strippaa. Mikä hitto tuo taustabiisi on, se kuulostaa niin kovin tutulta? Ihan kuin Super Freakin Poptoriversio.
McLane (ei John) on seuraava joka strippaa eräänlaisen Miami Sound Machine-imitoinnin tahtiin. McLane näyttää ihan yhdeltä Porvoon lähiliikenteen bussikuskilta ja se kuski on hot.
Maddie esiintyy perussheikkauksen sijaan lähes balettimaisella tanssilla, mutta onneksi ei Demi Mooren,,, öhöm,,, "taiteellisella" tavalla.
Vuoroon pääsee muta- ja öljypainija, naisnyrkkeilijä Christy ja sitten surfmusiikin tahdittamana riisutaan vaatteet.
Rose Mary strippaa ja hän on joukon ensimmäinen kehon öljyämiseen uskonut esiintyjä ja käyttää jopa sitä klassista valkoinen paita repeää-metodia.
Pieni tauko ja sinä aikana Pablo esittelee kaksi bikinineitokaista esittelemässä bikinejä ja pirun huvittavan kuuloinen Ghostbusters-teemakappaleen kopio pääsee soimaan.
Lavalle astelee Don (häh? Don?) joka näyttää hieman edesmenneeltä ja vielä tuolloin elossa olleelta prinsessa Dianalta. No, jos miehenä on Charles, niin kyllä minäkin ymmärrän tämän kuutamokeikan.
Amber strippaa.
Tiina luottaa kanssa öljyttyyn kehoon ja repeävään paitaan.
Lista (Lista? Hahaha!) strippaa ja hänen taustallaan soiva Wang Chung kohtaa INXS:n on toistaiseksi parhaimman kuuloista musiikkia, mutta ei yhtä hauska kuin se Ghostbusters.
Viimeinen vaatteitaan poistava nainen ennen finaalia on Janet ja vaikka hän on varsin viehättävä nainen, niin katseeni kiinnittyy enimmäkseen hänen vinoon askelmaansa. Hei, tosta voi tulla ajan myötä vielä ongelma.
Lopuksi kaikki esiintyjät saapuvat lavalle ja vilauttavat takapuoliaan.
Jotenkin hauskaa on, että luulin monta kertaa lavalle astuvan uudestaan ja uudestaan saman jo aiemmin esiintyneen neidin, kun kerran jokainen tulee esille samankaltaisissa hiusmalleissa, vaatteissa ja aurinkolaseissa, joten vasta vaatteiden vähennettyä huomaa kyseessä olevan aina eri naisen. Esiintymisetkin olivat kaikilla hyvin samankaltaisia, että yhtä hyvin siellä melkein olisikin voinut olla vain yksi esiintyjä lavalla. Suosikkini oli McLane, mutta voittajaksi nousi Blondie.

Tämä on kyllä niin kasaria kuin olla ja voi, ja sellaiseksi lähes parodia ajastaan. Värit ovat pastellia yli äyräiden, miehillä on pikkutakit hihoista käärittynä, Pablolla on lentäjälasit ja Havaiji-paita, sekä miehillä että naisilla on aivan järjettömät suuret hiuslaitteet ja kun naisilla malli on Farrah niin miehillä se on se Renegaden intiaani. Musiikkikin on synapopitusta silloinkin kun se yrittää olla jotain muuta, mitä se ei tee.

Best Bunsin sisältö on siis vain sitä, että Pablo käy vääntämässä puujalkavitsin ja lyhyesti esittelemässä kilpailijat ja sitten vuoron perään neidit tulevat catwalkille strippaamaan.
Jos tässä kilpailussa etsittiin oikeasti parasta takapuolta, niin sen esittämiseen kilpailijat keskittyivät vähänlaisesti ja kyseessä oli ihan normaali strippauspätkä jossa neideillä oli jo lavalle tullessaan vähän päällään ja lähtiessään vähemmän.

Seksikkääksi, tai pikemminkin kiihottavaksi tätä ei voi missään nimessä kutsua, sillä vaikka tytöt olivat kauniita (harva mitään silikonimalleja) ja tissit pääsivät esille, niin Miami Vice-yleisön edessä huonon musiikin tahtiin keikistelevät neidit vaikuttivat oikeasti enemmän urheilukilpailussa olevilta kuin erektiolääkkeiltä.
Yleisön suhteen oli hauskaa kuinka asiallisesti mehet ja naiset käyttäytyivät, eikä mitään Frank Bootheja ollut mukana, kunhan oli vain kilttiä rakennustyömaavihellystä. No kerran siellä joku huusi "take it off", mikä oli ihan ymmärrettävää.

Ei siis mitenkään varsinaisesti eroottinen tuotos tämä Best Buns, mutta kasarityylinsä ansiosta huvittavaa katseltavaa, naiset olivat kauniita ja kokonaistoteutus rakastettavan kömpelöä.

Tähdet: ***
Best Buns