Toisaalla Azizin työpaikan, pyörähuoltoliikkeen pomo Jörgen (Torkel Petersson) stressaa pelätessään vaimonsa lähtevän naapuritalon könsikkään mukaan. Kun taas Azizin kollega Juan (Juan Rodriguez) huolehtii koiransa hyvinvoinnista. No, eiköhän Aziz ratkaise pulmat, tai sitten ei.
Seuraa aivan loistava kohtaus kun Aziz lähtee juhlahumuun tutkailemaan kaupungin lihatiskejä ja vaikka seinä iskee vastaan heti ensisilmäyksellä niin se ei Azizin uskoa omaan erinomaisuuteen vähennä.
Samin ja Amandan adoptioprosessikin kokee byrokratian ratasongelmat, mutta ratkaisuksi löytyy kotimaisen muksun sijaan Kiinalainen muksu. Jaa-a, siinäpä sitä voikin olla selittelemistä isäpapalle.
Seuraa aivan loistava kohtaus jossa Aziz opettaa Jörgeniä miehistymään, muun muassa heittämällä hänet liikkuvasta autosta. Jökke sekoilee, mutta ymmärtää lopulta pelkäävänsä turhia, sillä vaimo diggaa nyhveröistä eikä naapurin moottoripyöräpuhvelista.
Jörgenin äiti Edith (Anita Wall) saattaisi olla sopiva puoliso Azizille, mutta yhden kebabaterian perusteella ei ehkä vielä kannattaisi kosia. Siispä ei uutta vaimoa ja Samikin kertoo ettei verenperintövekaraa ole odotettavissa, mutta lapsenlapsi kuitenkin on tulossa. Siinäpä sitä pureskeltavaa, mutta ei huolta, Aziz on leppoisa kaveri ja ei kestä kauaakaan kun sopu ja harmonia ovat Gaia.
Ai niin, Juanin koira lopetettiin.
Faija on neljäs näkemäni Josef Faresin ohjaustyö ja niistä kolme on nyt ollut komediaa. Hienoa Faresin komedioissa on mielestäni ollut se, että vaikka ne ovat keskenään olleet aika helposti samaan tekijään yhdistettäviä niin silti jokainen niistä on ollut erilainen, siitäkin huolimatta että tuntuu kuin kaikki tehtäisiin koko ajan samalla porukalla.
Jalla Jalla ei hirveästi ollut mieleeni, sillä vaikka se sisältää ihan hauskoja ideoita niin se on minun silmissäni aivan kuin jokin Ruotsin American Pie, eli Ruotsi Pie (hei, oli tämä aika hauska vitsi. No okei, ei sitten.) Eli nivusvitsejä minuuttitolkulla ja sitten kusenjuontia.
Koppsissa oli pari todella hauskaa kohtausta ja etenkin sen jenkkikyttätoimintafantasioinnit pesivät helposti samaan lajityyppiin kuuluvan Hot Fuzzin. Koppsin juonikin oli mielestäni varsin mainio, joten se on mielestäni selvästikin parempi elokuva kuin Jalla Jalla.
Jos siis Jalla Jalla oli seksifarssia keskittyen navanaluseen ja Kopps kyttäparodiaa joka kyllä sekin painotti aika paljon genitaaleja, niin Faija on vähän niin kuin About Schmidt. Se ei ole yhtä hitaasti kulkeva, taikka vähäeleinen, mutta Azizissa ja elämässään on jotain samaa Schmidtin kanssa. Siinä miten hän ei osaa kunnolla elää omaa elämäänsä, kaipaa aiempaa ja niin,,, no jotain samaa hänessä kuitenkin on. Ehkä se tulee vain siitä, että Faija on Jalla Jallaan ja Koppsiin verrattuna hyvin rauhallinen ja tavallinen sanan parhaimmassa muodossa. Se mikä minua nimittäin viehätti tässä elokuvassa oli sen peruspäiväinen suhtautuminen tapahtumiin. Toki jostain raskauden salaamisesta tekomahan avulla ja muista tälläisistä saisi aikaiseksi vinkeää kermakakkuhuumoria, mutta Faijassa se pidetään kivan hillittynä. Mikä kieltämättä saa hieman ihmettelemään, että mikä piru siinä muka oli vaikeaa kertoa, että siemenraskauden sijaan harrastetaan Kiinailmiötä, kun Aziz oli sen verran lunki hahmo ettei olisi pitänyt sitä lopulta mitenkään ihmeellisenä asiana. Vaikka Aziz piti tärkeänä perusperhettä, niin ei häntä selvästikään olisi haitannut vaikka Sami ja Amanda olisivat itse rakentaneet meccanoista sivarihippiadoptiolapsen. Aziz olisi vaan ollut "minä tiedän kuka tekee kaupungin parhaimmat kebabit." Jopa kohtaus jossa Aziz kosii Edithia yhden yhdessä vietetyn ruokatauon perusteella antaisi muissa käsissä (ja aiemmissa Fares-elokuvissa) tilanteen räjäyttää puoli Maapalloa, mutta tässä sekin esitetään mukavan arkisesti. Tosin myönnettäköön, että juuri tämä mainitsemani arkisuus aiheuttaa välillä jonkinlaisia antikliimakseja, sillä sitä juuri odottaa että nyt ja nyt ja nyt tapahtuu jotain suurta, mutta ei sitten tapahdukaan. Eli elokuva saattaa tuntua tylsältä.
Faija on elokuva täynnä arkielämänmyönteistä huumoria, jonka kirkkain valopilkku on erittäin mainio Jan Fares elokuvan nimihahmona. Antamastani tähtimäärästä huolimatta se aiheuttaa loistavia tunteita ja on viehättävän tutun oloinen, aivan kuin tuntisi elokuvan hahmot ja eläisi samaa todellisuutta. Samalla se kuitenkin jää ajoittain hieman keskeneräiseksi ja aloitetut ideat eivät kanna tulta odotetunlaisesti.
Mukava, kiva ja vekkuli. Vähän niin kuin se doku joka tuli tuli sanomaan: "sano terveisiä kotiin että Pertti tykkää kun on silmät kiinni ja ottaa takaapäin." No, se äijä ei ollut ureakuolemahajuineen kaikkein miellyttävin asiakas, mutta kuitenkin.
Tähdet: ***
Faija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti