Mutta niin, A Perfect Circle on mielestäni aina ollut hieman vaarassa olla Maynard James Keenan ja yhtye. Mikä on hölmöä, koska APC kuulostaa musiikillisesti enemmän tuolta edellä mainitulta The Curelta kuin Toolilta ja Keenan ei koskaan ole ollut mitenkään tyrkyn oloinen henkilö. Siltikin välillä tuntuu siltä, että yhtye on enemmän yksi kuin osiensa summa, vaikka kuinka sävellystyö jakaantuisi osiin ja mukana olisi tuttua porukkaa vaikka mistä yhtyeistä (Marilyn Manson, The Smashing Pumpkins, Nine Inch Nails, Queens Of The Stone Age, etc.) Musiikissa APC kietoutuu Keenanin ympärille hänen hyvinkin tunnistettavan äänensä vuoksi ja visuaalisesti Keenan on enemmän showmies kuin muu yhtye joka tuntuu olevan mukana enemmän ajatuksella "nyt minä soitan" kuin "nyt minä teen tempun." Keenan saattaa jäädä myöskin siksi muita tekijöitä enemmän mieleen, sillä hänellä on Al Jourgensenin tapaan suuri halu tuoda esille eriasteisia pornograafisia ideoita, joiden vuoksi dildonheiluttaja saattaa tulla huomatuksi paremmin kuin siistissä puvussa kampauksestaan huolissaan oleva kitaristi.
Vaikka väliäkö noilla ajatelmilla, sillä APC on pirun hyvä synkistelypop-yhtye Echo And The Bunnymen-henkeen ja se riittää.
Toolin ja APC:n videoita yhdistää sekä mielikuvituksellisuus, että myökin vahva elokuvallisuus, mutta siinä missä edellinen tuo pääosin mieleen jotkut Puolalaiset vaha-animaatiot niin jälkimmäisen yhdistää pikemminkin joihinkin 70-luvun naisvankilaelokuviin.
Videoita aMOTIONilla on vain yhdeksästä eri kappaleesta, mutta toisin kuin Skinny Puppyn videokokoelman kohdalla, ei APC:n vastaavalla ole tyydytty vain niin vähään, vaan pituutta on kasvatettu erinäisten videoihin yhdistettävien trailereiden ja videokilpailun satona saatujen Blue-kappaleen videoversioiden avulla. Kenties hieman keinotekoisen oloista peniksenpidennystä, mutta kokonaisuutena aMOTIONille on vaikea olla kiukkuinen kun huomaa mukana olevan audiolevyn rEMIXED, joka ymmärrettävästi on remixlevy ja vieläpä hyvin tyylikkäitä versioita sisältävä sellainen.
On muuten jotenkin hauskaa, että video (Judith) jolta odottaa ohjaajansa (David Fincher) vuoksi eniten, onkin idealtaan köyhin soittovideo. Toki valaistus, kuvaus ja muut tuovat hyvällä tavalla mieleen jonkun Seitsemän-elokuvan alkutekstit, mutta kyseessä on silti vain yhtye soittaa hallissa-video.
3 Libras on synkähköä lapsuuden muistelua, syntymän pelkoa ja kasvua epävarmaksi aikuiseksi ja hotellimiljöö tuo väkisinkin mieleen Hohdon.
Weak And Powerless on hieman kuin katsoisi naispuolista Klonkkua etsimässä ruokaa maassa makaavalle reiälle ja samalla oma musta aukko vatsassa kasvaa, joten kyseessä on tarina syömishäiriöstä.
The Outsider esittelee meille Bikini Banditsit, eli himmeät hottikset jotka vetävät Faster Pussycatia siihen malliin, että Tura Satana palaa Manholeksi. Siispä ruoskat, nuntsat ja pesäpallomailat esiin kun kissat menevät kiusaamaan lähiön asukkaita ja vankila odottaa. Kirkkaita värejä ja kuola valuu. "Remember boys and girls, crime does not pay."
Thinking Of You jatkaa Bikini Bandits-tarinaa kun joku hottis virkanainen saapuu vankilaan 25 vuotta The Outsiderin tapahtumien jälkeen tapaamaan Bikinin Banditsien johtajaa ja kohta alkaa vankilapako taivaaseen. Ennen sitä meille kuitenkin osoitetaan kuinka suuret yritykset johtavat maata Soylent Greenilla ja tätä eivät Bikini Banditsit kestäneet, mutta yhteiskunta ei ollut valmis eriäviin mielipiteisiin. Tärkeintä on että naiset tappelevat vankilan suihkutiloissa ja taivas on täynnä kissoja.
Counting Bodies LIke Sheep To The Rhythm Of The War Drums tarjoaa naivistista animaatiota jossa George Bush Jr kulkee muuttamassa ihmisiä television orjiksi ja verenporaustornit tuottavat voittoa.
Blue altistettiin kilpailun huomaan ja voittajavideo on visuaalisesti rujo kuin Nick Cave And The Bad Seedsien ja täynnä hiukan huvittavankin oloista symboliikkaa kun suudellaan haudalle pudotettavaa ruusua, kaivetaan kuoppaa sateessa ja painotetaan sinistä väriä koska tottakai nimensä mukaisesti kappale kertoo juuri väristä sininen. Öö, okei. Idea siitä kuinka nainen kaivaa haudasta ylös kuolleen miehensä, voidakseen jatkaa eloa hänen kanssaan on kyllä sopivan makaaberi ja illallinen Andren kanssa ei ole aivan sitä mitä odottaisi.
The Noose on livevideo jossa yhtye soittaa yleisön edessä.
Ja varsinaisen "virallisen" video-osuuden päättävä Imagine on päivitetty versio Devon Beautiful World-uutisvirtavideosta.
Lisänä on kolme muuta Blue-kilpailuun osallistunutta videota, joista ensimmäisessä on varmastikin tavoiteltu Toolmaisuutta rujolla nykivällä nukkeanimaatiolla.
Toisessa tarjoillaan yksinkertaisesti vain kömpelöä ja tylsää piirrosanimaatiota jossa silmäpussit, pillerit ja ilmeisesti Parkinsonin tauti ovat in.
Kolmas video on suttuisia lähikuvia, happopsykedeliaa ja joku neiti huutamassa.
Ekstroissa on hiukan kuivakkaita kommenttiraitoja, kuvagalleriaa, satunnaista b-rollia, edellä mainitut Blue-videot ja trailereita Bikini Bandits-elokuvista jotka ovat Grindhousemaisesti kuvitteellisia (poislukien Machete.) Mukaan ovat päässeet Corey Feldman, Dee Dee Ramone ja Jello Biafra.
aMOTION sisältää hauskoja, masentavia, visuaalisesti nättejä videoita joissa yhtye ei tunge itseään koko aikaa tarinan tielle ja tarinalliset vaihtoehdot ovat suht' runsaat vaikka videomäärä jääkin alhaiseksi.
Musiikki ja videoiden visuaalinen sisältö ei aina kohtaa toisiaan, mutta mielikuvitus paikkaa suurimmat aukot.
Lisää olisi ehkä kaivattu, vaikka edes sitten tuollaisen Blue-ratkaisun kautta.
Tähdet: ****
A Perfect Circle: aMOTION
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti