Muppettien Joulu (The Muppet Christmas Carol, 1992)

Tokihan se pitää joulun kunniaksi ottaa esille joulu- tai vähintäänkin talviaiheinen elokuva ja mikä olikaan parempi kuin jokin Charles Dickensin klassikkotarinan filmatisointi. Siispä Muppetit, estradi on teidän.

Charles Dickens (Gonzo) on myymässä omenia ystävänsä Rizzo-rotan (Rizzo) kanssa ja kun he huomaavat katsojan päättää Dickens kertoa meille tarinan saiturista, Ebenezer Scroogesta (Michael Caine) ja hänen joulukokemuksestaan.
Kun Scrooge saapuu paikalle ilma tuntuu kylmemmältä ja vihannekset laulavat pilkkalaulua. Koronkiskontayrityksen omistaja Scrooge ei suostu toimistonsa lämmityksen lisäämiseen, koska se tarkoittaa rahanmenoa, siispä alaiset palelkoot. Jouluaattona on hyvä häätää ihmisiä asunnoistaan, koska heillä ei jouluvalmistelujen vuoksi ole varaa maksaa velkojaan ja tämän vuoksi myös Scroogelle työskentelevä Bob Cratchit (Kermit) joutuisi viettämään joulunsa masentaa työtä tehden.
Humpuukia toisteleva Scrooge heittää kiukkuisena ulos kaksi hyväntekeväisyyteen rahaa keräävää herraa, kuten myös täynnä jouluiloa olevan veljeenpoikansa Fredin (Steven MacKintosh). Bob saa kuitenkin Scroogen muuttamaan mielensä jouluaaton vapaasta osoittamalla, että koska joka ainoa muu paikka on kiinni ei asioita pääsisi hoitamaankaan ja hiiliäkin kuluisi kuluisi toimiston lämmitykseen.
Kotona, pimeässä istuvan Scroogen luona vierailevat hänen entisten yhtiökumppaneidensa Jacob ja Robert Marleyn (Statler ja Waldorf) aaveet. Haamut aloittavat laulun siitä kuinka kivaa oli elossa olessa häätää orpokotien asukkaita ja muuta mukavaa, ja ketjumäärästä päätelle Marleyt ovat nähneet Hellraiserin. Aaveet kertovat Scroogen saavan kuluvan yön aikana vieraakseen kolme joulun henkeä ja sitten tapahtuu kummia. Tässä vaiheessa Rizzo kyseenalaistaa tarinan soveltuvuuden lapsille, mutta Dickens vakuuttaa tarinan olevan kulttuurimerkityksellinen, joten jatketaan.
Scroogen luokse saapuu menneisyyden joulun henki (Jessica Fox), joka näyttää ihan joltain Japanilaisen kauhulefffan kalkkinaamaiselta tytöltä. Henki vie Scroogen menneisyyteen näkemään itsensä lapsena ja huomaamaan hetken jolloin Scroogen itaruuden siemenet alkoivat versoa. Siirrymme Fozziwigin kumikanatehtaan joulujuhliin jossa nuori Scrooge työskenteli ja kun muut iloitsivat, niin Scrooge jäykisteli huomauttaen johtaja Fozziwigille (Fozzie) juhlien tulevan kalliiksi. Täällä Scrooge tapasi myös ensirakkaansa Bellen (Meredith Braun), mutta suhde kariutui kun Scrooge ahersi töissä uskoen rahan olevan suhteen tärkein kulmakivi.
Menneisyys on koettu ja kohta historian kipeiden muistojen kalvama Scrooge kohtaa tämän joulun hengen (Donald Austen), joka näyttää kovasti Sormusten Herran Gimliltä hiusten värjäyksen jälkeen. Nykyistä hetkeä edustava henki ei ole yhtä pelottava kuin menneisyyden, vaan on joulupukkimaisesti hohottava paksumaha, lempeä jättiläinen. Tämän joulun henki näyttää Scroogelle kuinka ihmiset, eläimet ja kaikki muutkin iloitsevat joulusta ja tanssivat kaduilla. Nähdessään kuinka veljenpoika Fredin luona pilkataan ilkeää Scroogea, alkaa ilkimys pikkuhiljaa ymmärtämään maineensa olevan omista luuloistaan huolimatta negatiivinen. Henki vie Scroogen katsomaan Bobin kotia ja täällä Scrooge saa huomata tiukilla elävän Bobin kaikesta huolimatta arvostavan työnantajaansa, vaikka muut eivät sitä teekään. Bob on onnellisimmillaan saadessaan viettää aikaa perheensä kanssa, vaikka toki toivookin että rampa, keuhkovaivainen poikansa Tiny Tim (Jerry Nelson) saisi paremman elämän. Tiny Tim itse ei kuitenkaan surkuttele asemaansa laisinkaan, sillä ympärillä on rakastava perhe joka riittää hänelle. Scrooge ihastuu Tiny Timin ja Bobin asenteeseen ja haluaa tietää mitä heille tulee tapahtumaan.
Vuoroon astuu siis tulevan joulun henki (Robert Tygner) ja tapahtumapaikkana on hautausmaa. Hitto, kasvoton, tummanpuhuva tulevan joulun henki on todella creepy. Koemme Evil Dead kakkosen aika-avaruussiirtymän ja Scrooge kuulee ihmisten iloitsevan jonkun kitupiikin kuolemasta ja olevan kiinnostuneempia hänen rahoistaan kuin ihmisestä itsestään. Scrooge tietää puheenaiheen ja kuolleen henkilön olevan hän itse, mutta niin kauan kun hänen nimeään ei mainita, voi hän koettaa olla ajattelematta sitä. Tulevan joulun henki vie Scroogen Bobin asunnolle ja täällä Scrooge uskoo mielialansa nousevan hänen nähdessään täynnä elämää olevan Tiny Timin.
Tiny Tim on kuollut.
Henki vie Scroogen takaisin hautausmaalle näkemään oman hautansa ja tällöin Scroogen on pakko hyväksyä se seikka, että hän on se ihminen jonka kuolemasta kaikki iloitsevat.
Scrooge haluaa muuttua ja katuu menneisyyden pahoja tekojaan. Hän herää ja päättää korjata virheensä. Rahaa syydetään hyväntekeväisyyteen, lauletaan, ostetaan kalkkuna, ollaan ystävällisiä ja Bob saa palkankorotuksen.
Scroogesta tulee inhimillinen ja kaikkien pitämä henkilö.
Tiny Tim ei kuole... Tai siis, kaipa hän joskus kuolee, mutta ei ainakaan tuolloin kun tulevan joulun henki aiemmin näytti.

Muppettien versio Saiturin Joulusta on ihan mukava elokuva, mutta kyllä Bill Murrayn tähdittämä Haamujen Kosto on edelleenkin suosikkini tämän tarinan filmatisoinneista.
Muppettien Joulu sisältää hauskoja hetkiä, tutun ällistyttävän taidokasta nukkeanimaatiota ja hahmojen luonteet ovat tunnistettavan Muppetmaisia, mutta siitä puuttuu se kokonaisvaltainen riehakkuus jota ainakin minä odotan Muppet-elokuvilta. Tietenkin asiaan vaikuttaa Dickensin tarinan pitäminen kasassa ja kertomuksena se on lopun muutosta lukuunottamatta aika synkkä, mikä taas ei aina niin kovin hyvin pue Muppetteja. Kolmen vuoden ikäraja on mielestäni liian alhainen elokuvalle jossa on kohtauksia jotka ovat aikuisenkin silmiin kauhistuttavia. Mätänevistä ruumiista puhuminen, ränsistynyt hautausmaa tapahtumapaikkana ja kasvoton hirviömäinen kuoleman henki. Hmm...
Eli tämä on kaikkea muuta kuin vain lastenelokuva. Itseasiassa tämän voisi rinnastaa Henkien Kätkemään, joka ensisilmäyksellä saattaa näyttää lastenelokuvalta ja kenties onkin sitä, mutta se on myös lastenelokuva joka taatusti pelottaa osaa katsojakunnastaan.

Muppettien Joulu on kelpo versio tutusta tarinasta ja kuten sanoin se sisältää hauskoja hetkiä, mutta se ei ole perinteiseen Muppetiaaniseen tapaan yhtä iloisen energinen kuin mihin on totuttu, vaan on välillä jopa aika (tarkoituksellisen) masentava ja hidas.

Michael Caine oli loistovalinta Ebenezer Scroogeksi.

"Even the vegetables don't like him!"

Tähdet: ***
Muppettien Joulu
...NOIR