Combat Academy (1986)

Vanhempia leffoja katsellessa on aina välillä hauska tehdä bongauksia siitä, että ai tossa on toi joka on siinä ja hän joka on tuossa. Etenkin tämä trainspotting toimii 80-luvun elokuvia katsellessa, jolloin moni nykyisin tunnettu tähti tai sen puolikas on ollut vielä tuntematon nimi/kasvo, mutta nykyään esiintyy joka toisessa tv-sarjaasa/elokuvassa. Ja puhun nimenomaan 80-luvun elokuvista, tai tv-sarjoista ihan vain koska sen ajan aloittelevat näyttelijät ovat olleet itseni ikäisille niitä ensimmäisiä (nuoriso)staroja ja toki myös siksi, että aika moni heistä on vielä elossa.
Oli se sitten joku Johnny Depp Platoonissa, Brad Pitt 21 Jump Streetissa, Philip Seymour Hoffman Kovassa Laissa, etc.
Tai kuten tämän nyt vuorossa olevan Combat Academyn kohdalla: George Clooney josta tuli tunnetusti iso tähti Teho-osaston ansiosta, Wallace Langham josta tuli tuttu naama joka puolelta, mutta on saanut suurinta huomiota todennäköisesti CSI:n kautta, elokuvan tuolloin isoin tähti, eli Christinestä tuttu Keith Gordon josta tuli myöhemmin hyvin pätevä elokuvaohjaaja.
Näiden esimerkkien lisäksi Combat Academy aiheuttaa toistuvasti jonkinlaisia ilon hetkiä siitä kun huomaa kuinka monet näyttelijät paljastuvat tutuiksi, sillä tämän leffan kohdalla voisi kehittää juomapelin naamabongauksesta. Surku vain että elokuva taitaa kuulua monen siinä esiintyneen kohdalla sarjaan ”en halua muistaa." Tai pikemminkin "teinkö myös sellaisen?" Sillä ei kyseessä niin huono elokuva ole, mutta helposti unohduksiin päätyvä.

Jos Combat Academyn kansi nimen fonttia myöten näyttää tutulta, niin tottavie tämä samoilee Poliisiopiston suossa. Joten ei liene yllätys kun kuulee ohjaaja Neal Israelin olleen käsikirjoittajana Poliisiopistossa.
Elokuvan säveltäjä Robert Folk on myöskin Poliisiopistojen musiikin takana.
Elokuvan huumori ja tarinankuljetus on lähes identtistä Poliisiopiston kanssa, joten näyttelijöiden lisäksi melkein ainoa muu muutos on univormujen erilaisuus. No, huumorissa on myös paljon kevyempi ote.

Max (Keith Gordon) ja Perry (Wallace Langham) ovat keppostelijoita jotka ensimmäisen koulupäivän kunniaksi pistävät savupommeja lokeroihin, vaihtavat saniteettitilojen sukupuolikyltit keskenään, vapauttavat sian luokkahuoneeseen ja muuta sellaista jotka saavat lukioikäiset (Gordon 25 vuotta ja Langham 21 vuotta) pojat vaikuttamaan ekaluokkalaisilta.
Max on se cool dude pitkinene hiuksineen ja aurinkolaseineen ja Perry puolestaan nörtti raitapaitoineen ja silmälaseineen. He ovat hieman kuin Bart ja Milhouse, sillä myös tästä duosta Max/Bart on se joka koko ajan aiheuttaa ongelmia hallitsemattomalla halullaan tehdä jekkuja, kun taas Perry/Milhouse seuraa orjallisesti perässä päätyen ongelmiin ystävänsä vuoksi.
Poikien kepposet aiheuttavat koulusta erottamisen kahdeksi viikoksi ja edessä on vieläpä oikeudenkäynti toisen kepposen vuoksi. Maxin isä vain naureskelee poikansa kolttosille, kun taas Perryn isä on lähes hysteerinen vastaavassa tilanteessa.
Poikien nuoren iän vuoksi heitä ei voida rangaista vankilareissulla, joten tuomari lähettää heidät Kirklandin sotilasopistoon kokonaiseksi vuodeksi. Eli Max on kuin Poliisiopiston Mahoney (Steve Guttenberg) joka lähetetään rangaistukseksi paikkaan jossa hänen tulisi oppia kuria ja järjestystä. Nyt vain sidekickin avustamana.
Max päätyy majuri Biff Woodsin (George Clooney) ja Perry agressiivisen sotilaan Kevinin (Kevin Haley) asuinkumppaniksi. Biffin isä, kenraali Ed Woods (Robert Culp) on sopivasti Kirklandin sotilasopiston johtaja, joten tiedämme Biffin joutuvan toistuvasti todistamaan isälleen olevansa täydellinen sotilas.
Maxilla on vaikeuksia sopeutua robottimaiseen elämään jossa käskyjä tulee totella ja hän päätyykin koko ajan kohtaamaan rangaistuksia. Perry taas on koko ajan niin peloissaan, että jos siellä ei ole löysät housuissa niin ei sitten mitään.
Kenraalilla on edessään näytön paikka, sillä ulkoministeriö on päättänyt järjestää Venäläisten kanssa näytösluonteisen sotilasoperaatioharjoituksen. Eli me vastaan he. Hmm,,, kuinkahan monessa sotilaskomediassa on hyödynnetty tuota ideaa?
Samaan aikaan opistolla eversti Frierick (Jamie Farr) selvittelee kuka varastelee milloin mitäkin mitaleja ja vaikuttaisi siltä, että Biff olisi syyllinen. Asia tulee selvittää pikinmiten ja salassa, jotta akatemian imago pysyisi julkisuudessa tahrattomana.
Max pyrkii keksimään keinoa päästä vapauteen sotilasopistosta ja hän päättää hyödyntää parhaimpia avujaan, eli keppostelua. Siispä Talking Headsin loistava Burning Down The House soimaan ja lapsellisia piloja enemmän kuin sata kiloa, ajatuksena että sekä Max itse, kuten myös Perry lentäisivät Kirklandista samaan tapaan pihalle kuin aiemmin lukiosta.
Suunnitelma ei tuota halutunlaisia tuloksia, sillä ulospääsystä ei ole toivoakaan. Tämä johtaa tietenkin Maxin ja Perryn välirikkoon kun Perry viimein päättää nostaa ääntään ja osoittaa Maxille etteivät Maxin suunnitelmat ole aina niin hyviä kuin mitä keppostelija itse uskoo olevan.
Perry heilastelee opiston toisen oppilaan, Mary Bethin (Tina Caspary) kanssa ja toisaalla Max aiheuttaa itselleen suuria ongelmia isottelemalla Biffille ja edessä on fisticuffs. Biff ei oikeasti haluaisi hakata Maxia, vaikka tämä kuinka ärsyttäisi häntä, mutta joukkopaineen edessä Biff päätyy tekemään juuri sen mitä häneltä odotettiin.
Mary Beth paljastaa että hänellä on jo poikaystävä, joten neiti salaileva ja Perry eroavat. Maxin ja Perryn ystävyyden liekin uudelleensytyttäminen kumoutuu kun korpraaliksi ylennetty Perry pakotetaan rankaisemaan Maxia punnerruskäskytyksellä.
Venäläisten, tai siis Neuvostoliittolaisten delegaatio saapuu paikalle ja Biff varastaa erään Neuvostosotilaan kellon. Max huomaa tämän ja koettaa taivutella Biffia palauttamaan kellon, mutta varkauden tultua ilmi päätyy itse ottamaan syyn niskoilleen, sillä kaikesta Bartmaisuudestaan huolimatta Max on pohjimmiltaan ystävällinen ja suojeleva luonne. Biff ei kuitenkaan anna Maxin kantaa vastuuta syyttä suotta vaan tunnustaa itse olevansa opiston varas ja ennustettavasti koemme kohtauksen jossa Biff kohtaa isänsä tunnepurkauksessa. Et ole koskaan huomioinut minua, odotat minulta liikoja, etc. Eli Biff pyrki varkauksillaan vain tilanteeseen jossa pääsisi osoittamaan isälleen olevansa ennen kaikkea hänen poikansa, eikä pelkkä sotilas.
Biff alennetaan eikä tule täten johtamaan edessä olevaa sotaharjoitusta. Max ja Biff kaveeraavat ja jutustelevat isistään.
Mary Beth dumppaa poikaystävänsä ja haluaa palata yhteen Perryn kanssa, vaikka piru vie Perry, saisit paremmankin.
Max ja Perry paikkaavat välinsä.
Kevinistä tulee Kirklandin joukkojen johtaja sotaleikkeihin, mutta Max päättää yhdistää Biffin ja tämän isän välit, samalla todistaen oman kyvykkyytensä antamalla Kevinille väärennetyn Neuvostoliittolaisten strategiakartan ja johtamalla Kevinin joukkoineen ansaan. Tämän jälkeen Max houkuttelee Biffin johtamaan Maxia ja muutamaa muuta harjoituksista luistanutta taistoon Neuvostosotilaiden kanssa. Siispä luonnollisestikin jenkit voittavat tämän sodan.
Kuulemme vielä puheen siitä kuinka sota on turhaa ja rakkaus voittaa kaiken.
Biff ja isänsä ovat jälleen perhe, Max on oppinut kurinalaisuutta ja Perry ei enää änkytä.

Combat Academy on ihan sympaattinen Poliisiopisto-kopio, jossa on aiheensa vuoksi myös suuria muistumia mainiosta Natsat-elokuvasta. Ei kuitenkaan ole vaikea huomata miksi tämä ei ole jäänyt tietoisuuteen noiden kahden muun elokuvan tavoin, sillä vaikka Combat Academy on ihan kiva komedia jossa tekijöillä tuntuu olleen ihan hauskaa, niin se on komediaksi todella nauruvapaalla vyöhykkeellä operoiva. Ne elokuvan alussa esitetyt koulukepposet ovat loistavia esimerkkejä elokuvan huumorin tasosta ja rohkeudesta. Eli jos vitsi jossa naistenhuoneen kyltti vaihdetaan miestenhuoneen kylttiin on mielestänne maailman hauskin kepponen ja todella agressiivinen osoitus huumorista, niin sitten tämä elokuva naurattaa suuresti. Jos se on, kuten se on, todella kilttiä lapsistävällistä huumoria joka ei naurata laisinkaan, mutta saa hymyilemään ymmärtäväisesti samaan tapaan kuin sukulaismuksu joka pistää potan päähänsä, niin sitä myös koko Combat Academy on. Eli se ei naurata, mutta kyllä sen jaksaa läpi katsoa.
Kaikki Combat Academyssa on kuin nynnyversiota Poliisiopistosta, eli toisin sanoen vesitettyä. Hahmoista löytyy samankaltaisuuksia, mutta yksikään ei ole yhtä mieleenpainuva ja joukosta erottuva. Vitst ovat samaan tyyliin viittaavia, mutta alapäähuumori on poissa. Hahmojen ja juonen kehitys on samanlaista, ja muutoinkin Combat Academy on tunnistettavasti Poliisiopisto, vain nuoremmalle katsojakunnalle suunnattu.

Näyttelijät ovat ihan hyviä ottaen huomioon hahmojen tutunomaisuuden ja tarinan ennustettavuuden. Robert Culp on ihan kelpo jäykkänä kenraalina, vaikka toki mukaan olisi toivonut hieman agressiivisempaa hahmorakennetta.
Wallace Langham on ihan kelpo hiljaisena Perrynä, mutta mitään ihmeitä ei hän pääse tekemään.
Keith Gordon on aina todella positiivisen energisen oloinen ja ilmeisesti kyseessä on hänen oikea luonteenpiirteensä, sillä parin haastattelun ja kommettiraidan perusteella hän on aina jotenkin hymyileväinen ihminen. Gordon aiheuttaakin elokuvaa katsellessa positiivisimman tunteen, sillä vaikka hänen hahmonsa on lajityypilleen stereotyyppinen, niin hänen iloinen esiintymisensä tartuttaa katsojaan hymyn.
Tietenkin nykyään moni varmaan kiinnittää suurimman huomionsa Combat Academya katsoessaan George Clooneyn työskentelyyn ja mies onkin ihan kelpo värittömässä ja harmittoman valjussa roolissaan. Ei tämän perusteella tietenkään osaisi päätellä herrasta tulevan nykyisen kaltaista tähteä joka pinnalta koreiden Hollywoodhuttujen ohessa tekee useita mainiota ajatuksia herättäviä elokuvia. Kuitenkin tätäkin elokuvaa katsellessa Clooney on tunnistettavasti Clooney liikkeitään ja äänenkäyttöään myöten, ja koska ulkonäköäkin on niin uran jatkuminen tavalla tai toisella oli helposti pääteltävissä. Tähteyden suuruutta ei vain olisi osannut ennustaa.

Jos pidit moneen kertaan mainitusta Poliisiopistosta ja haluat nähdä samankaltaisen elokuvan, niin kyllä tämän ihan sujuvasti katsoo läpi. Mutta jos haluaa nähdä oikeasti hauskan sotilaskomedian, niin sellaiseksi tämä ei yllä ja huomattavasti suuremmalla humoristisuuden onnistumisprosentilla varustettuja komedioita on tarjolla, ei ehkä pilvin pimein, mutta tarpeeksi ainakin.

Siirtäkäämme huomiomme elokuvan kanteen joka on mielestäni mainiosti harhaanjohtava, vaikkakin piirroksena varsin tyylikäs.
A. Vasemmalla kuvassa on smokkipukuinen mies vesipistoolin kanssa. Elokuvassa ei tälläistä hahmoa ole ja roolien perusteella sanoisin tähän kohtaan kuuluvan Kevinin, mutta Kevin on siilitukkainen blondi, ei hymyile elokuvassa ja ei todellakaan käyttänyt vesipyssyä. Mutta kannen hahmopiirrosten perusteella Kevin on ainoa poissaoleva, ellei tuo vesipyssymies ole siis olevinaan hän.
B. Keskellä kuvassa on vihaisen näköinen John Ratzenberger osoittelemassa pistoolilla. Elokuvassa Ratzenberger esiintyy hetkisen aivan alussa Perryn isän roolissa, ei sotilaana, eikä pistoolin kanssa.
C. Kannen puolipaljaita rintojaan esittelevä hahmo on ilmeisesti olevinaan Mary Beth, mutta yksikään elokuvan harvoista naishahmoista ei näytä paljasta pintaa käsiään ja kasvojaan enempää, eikä roolissa oleva Tina Caspary todellakaan ole noin uhkea.
D. Hauskaa on myös se, että heti sanan Combat yläpuolella olevat hahmot ovat selkeästikin olevinaan elokuvan pääosien Keith Gordon ja Wallace Langham, mutta toisin kuin esimerkiksi vasemman yläreunan Clooney, nämä kaksi hahmoa eivät muistuta näyttelijöitään laisinkaan, elleivät sitten ole esittävinään Gordonia ja Langhamia 30 vuotta vanhempina.
E. Näitä piirrettyjä kansia soisin esiintyvän nykyäänkin, mutta edes Bondeissa ei enää nykyään harrasteta tälläistä kansityyliä. Kirottua!

Tähdet: **
Combat Academy
...NOIR