”Hei siinä.”
Tai
”Hail Satan.”
En ymmärrä miksi hän olisi sanonut ”hail Satan”, mutta toisaalta miksi hän olisi myöskään sanonut ”hei siinä”?
Kuitenkin tilanne on naurattanut minua satunnaisesti koko kuluvan päivän.
Mutta mitä tekemistä sillä on tämän päivän (elo)kuvallisen annin kanssa? No sovitaanko vaikkapa, että rokkimeteli on paholaisen keksintö ja Marilyn Manson oli lähinnä keksijän asemaa muutama levy takaperin.
Tutustuin Marilyn Mansonin musiikkiin hieman yllättäen radion kautta, kun muinainen Radio Mafia soitti jossain ohjelmassaan yhtyeen kappaletta Dogma. Seuraavana päivänä tieni vei levykauppaan tilaamaan Portrait Of An American Family-levyä. Siitä sitten alkoi innokas suhtaumiseni Marilyn Mansonin musiikkia kohtaan ja tulipa pari paitaakin ostettua, että jukupätkä sentään.
Myöhemmin Mechanical Animalsin Bowiesmi oli aikamoinen pettymys, sillä Scary Monsters oli jo tehty ja vieläpä erinomaisesti. Sen jälkeiset pari levyä olivat hiukan paluuta menestyslevy Antichrist Superstarin suuntaan, mutta muutamia napakymppejä lukuunottamatta varsinaiset kokonaisuudet tuntuivat olevan kateissa ja nämä pari tuoreinta levyä eivät sisällä enää edes niitä muutamia napakymppejä, vaan taulut pysyivät ehjinä minkäänlaisista tikkojen osumista. Mutta mitäpä tuosta, kun discografiasta löytyy tarpeeksi paljon hyvää uusintakuunteluja varten.
Tämä dvd, eli Birth Of The Antichrist kuuluu siihen sarjaan Manson-julkaisuista mitkä vaativat jo paljon hermoja, mielikuvitusta ja fanisokeutta/-kuuroutta jotta lopputuloksen kestää katsoa loppuun saakka puistelematta päätään agressiivisesti.
En tiedä onko tämä dvd jokin bootleg vai ei, sillä julkaisija Planet Song on itselleni tuttu vain muutamista nimettömien studiomuusikoiden kanssa tehdyistä tribuuttilevyistä ja en vaivaudu suuremmin infoa levystä etsimään.
Vaikka takakansi ilmoittaa julkaisuvuoden olevan 2004, niin näemmä Birth Of The Antichrist on julkaistu jenkeissä jo vuonna 2000, vain erilaisella kannella ja maininnalla kyseessä olevan pelkän Marilyn Mansonin sijaan Marilyn Manson And The Spooky Kids, eli ns. originaali yhtyemuoto. Sopivasti lopputekstit mainitsevat kuitenkin julkaisuvuoden olevan 2002.
Lisäksi tämä kyseinen dvd on julkaistu euroopassa kahteen eri otteeseen, erilaisilla kansilla. Toinen on siis tämä (no, duh!) ja toinen on Most Famous Hits-sarjan alla tehty julkaisu. Muita artisteja joiden tuotoksia on julkaistu Most Famous Hits-nimikkeen alla ovat mm. John Lee Hooker, Gloria Gaynor, Ricky Martin, etc. Jep jep.
Hauskasti tämän dvd:n levyssä on tuo Most Famous Hits-logo, vaikka sitä ei kotelosta löydykään. No, kansien lisäksi ainoa muu ero on, että Most Famous Hits-julkaisussa yhtyeen nimeksi ilmoitetaan Marylin Manson. Minulla oli alunperin juuri tuo Most Famous Hits-versio, mutta sitten sain siskoltani lahjaksi tämän nimenomaisen levyn ja koska en kehdannut lahjaa antaa pois, niin annoin pois sen aiemman versioni. Mitäpä sillä on väliä, kun sisältö on täsmälleen sama, mutta siinä olisi kuitenkin ollut se funky kirjoitusvirhe kannessa.
Oli kyseessä bootleg tai ei, niin aika varmaa lienee ettei Birth Of The Antichristia ole tehty yhteistyössä itse yhtyeen kanssa, sillä Marilyn Manson tuskin on antanut tälle julkaisulle siunaustaan.
Birth Of The Antichrist sisältää yhtyeen konsertin vuodelta 1990, jolloin he olivat vielä tuntematon suuruus ja tämä Spooky Kids-niminen yhtye esiintyi paikallisissa juottoloissa kavereilleen ja baaritiskille sammuneille. Keikan kuvasi videokamerallaan Mansonin silloinen naisystävä ja kun yhtyeestä tuli nimi, niin tottakai tuokin videotallenne löysi tiensä julkisuuteen. Eipä se mitään, sillä kyseessä ei ole mikään skandaali siitä kuinka Manson koettaisi estää nuorena otettujen ”taiteellisten” alastonkuvien julkaisua, kunhan on vain kehnolaatuinen kotivideo kellaribändin keikasta. Joten historiikkina sillä on sentään jotain arvoa.
Aluksi muutama hyvin,,, hyvin rakeinen kuva yhtyeestä ja sitten ollaankin jossain räkälässä ja yhtye esiintyy hyvin,,, hyvin ahtaissa tiloissa ja taustakangas taitaa olla jätesäkkejä? Ja jos ajattelee kuvan olevan surkea, niin ääni vie voiton sillä vaikka laittaa volyymin kovalle niin on aika vaikea saada mitään selvää tästä tukkoisesta muminasta. Okei, tämähän on kuvattu tavallisella videokameralla yleisön takaa, niinpä annamme paljon anteeksi. Videohäivytykset ovat hyvin rumia.
Kuva vaihtuu täyskuvasta eräänlaiseksi widescreeniksi. Palkkien sijaan ylä- ja alareunassa on jonkinlaista liekkiaaltoilua ja itse konserttivideo on keskellä olevassa palkissa joka kääntyilee hitaasti koko ajan. Ei kokonaan, mutta ensin vasen reuna loittonee oikean lähentyessä ja sitten toisinpäin. Jippo muistuttaa ihan niitä pöytäkoristeita joiden sisällä on ns. meri ja sitten tämän lelun reuna laskee ja nousee kuin kiikussa aiheuttaen eräänlaisen aaltoilun sisälle olevaan mereen.
Yhtyeen imago on tässä vaiheessa kaukana kalkkilaivan kapteeneista ja katetrienkeleistä ja Portraitin raitaspiraalitikkarit ovat osuvampi vertaus. Osa yhtyeen jäsenistä näyttää karanneen jostain grungekokoonpanosta ja t-paita-lookki on masentava näky näinkin musiikillisesti idearikkaan yhtyeen visuaalisuudessa.
Vaikka osa kappaleista kuulostaa vielä demomuotoisilta ja nimetkin ovat vain hieman sinne päin, niin kyllä tästä on helppo kuulla mihin suuntaan yhtye on kulkemassa.
Jostain syystä konserttiosuus katkaistaan Rock Is Deadin levyversioon ja sen taustaksi on tehty eräänlainen slideshow jossa yhtyekuvien lisäksi näytetään satunnaisia näytönsäästäjävisioita ja näitähän Youtube on täynnä.
Paluu konserttiosuuteen. Samaa kuin aiemmin.
Slideshow God Eat Godin tahtiin.
Konserttiosuus. Samaa kuin aiemmin.
Slideshow. Beautiful People.
Konserttiosuus. Samaa kuin aiemmin.
Ilmeisesti nämä väliin pistetyt eräänlaiset musiikkivideot ovat mukana vain koska itsessään pelkässä konsertissa ei olisi ollut minuuttimääräisesti tarpeeksi levyntäytettä. Tosin on erittäin ärsyttävää kun konsertti keskeytetään näiden näytönsäästäjiltä näyttävien videoiden vuoksi ja ne saavat julkaisun vaikuttamaan aivan jonkin kaupalliskanavan esitykseltä mainoskatkoineen.
Thrift kuulostaa tosi hyvältä tukehtuneesta äänestä huolimatta ja osaltaan juuri siksi. Kyseinen kappale kun tuo mieleen kasarigootin parhaimmat puolet ja kappaleena tämä on enemmän jotain Clan Of Xymoxia kuin Mansonia.
Slideshow. Valentine's Day.
Konserttiosuus. Samaa kuin aiemmin.
Loppuun ruma kuva Marilyn Mansonista ja en tiedä miksi, mutta minua nauratti se että tämän julkaisun tuottajan nimi on Volker Spielberg.
Konsertti on kuvattu suht' kaukaa ja niinpä yhtyeen jäsenistä ei saa kunnolla selvää, mikä taas johtaa siihen että itse herra Manson näyttää yllättävän paljon Anthony Kiedisiltä. Pitkät suorat mustat hiukset, ajoittain samankaltainen liikehdintä ja paljas yläkroppa, silkkaa Chili Peppersiä. Vielä kun yhtyeen industrialsoundi on kaukana poissa ja jykevä bassottelu korostaa funkrokkausta, niin sekin tuo RHCP:n mieleen. Siis eihän tämä nyt tietenkään mitään Blood Sugax Sex Magikia ole, mutta mielleyhtymiä se tuo, etenkin kun ottaa huomioon kuinka erilaista soundiltaan Mansonin myöhempi musiikki on kaikkine elektronisine kommervenkkeineen.
Jonkinlaisena bonusmateriaalina levyllä on yhtyeen tekstimuotoinen historiikki joka on kirjoitettu kouluesitelmän tavoin ja sisältää enemmän kirjoitusvirheitä kuin minun kirjoitukseni yhteensä.
Julkaisuna tämä on aika kauhea.
Visuaalisesti kuva on pelkkää suttuista moskaa huonoilla kuvasiirtymillä varustettuna. Äänenlaadultaan kuin kaivoon hukkunut putkiradio särisevillä kaiuttimilla.
Joten Birth Of The Antichrist on tyypillinen kotivideo kaveribändin keikalta ja kuvattavana olevan bändin vuoksi kyseessä on jokseekin mielenkiintoinen vilkaisu siihen millainen Marilyn Manson-yhtye oli esiintyvänä orkesterina ennen kuin katse oli terävöitynyt ja ajatus kohdillaan. Tietenkin hiukan alle tunnin pitkänä, tai ilman niitä välivideoita ehkä noin 40 minuuttisena se on aivan liian pitkä ja tämä on mainio osoitus miksi Youtube aikarajoituksineen taitaa olla oikeassa.
Kun kaikki muu Manson-tuotanto jo löytyy hyllystä, niin vasta sitten kannattaa etsiä tämä julkaisu käsiinsä ja sama pätee myös Eastworldin cd-julkaisuihin Dancing With The Antichrist, Coke And Sodomy sekä From Obscurity 2 Purgatory.
Tämä video ei ole Birth Of The Antichristilta, mutta eipä niitä ensisilmäyksellä löytynytkään. Laadultaan tämä on hieman parempi, mutta hiukan sinnepäin sentään.
Tähdet: **
Marilyn Manson: Birth Of The Antichrist
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti