sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Evilenko (2004)

Vuorossa elokuva sarjasta jota minä kutsun ainakin tällä kertaa nimellä:
Elokuvia joita en olisi noteerannut, ellei sarjamurhaajakertomuksista kiinnostunut ystäväni olisi maininnut halunneensa nähdä sen ja koska myöhemmin huomasin elokuvan myynnissä niin muistaen tämän, ostin sen hänelle ja päätin itse katsoa sen samalla.
Eli lyhyemmin: EJEONESKYOMHNSJKMHEMNMTOSHJPIKSS.


Evilenko pohjautuu tosielämän sarjamurhaajan Andrei Chikatilon tarinaan ja periaatteessa kyseessä on tuttu sekopää tutisee, huutaa ja raiskausmurhailee lapsia ja naisia.
En ole syvällisesti Chikatilon tapaukseen tutustunut, joten en mene väittämään Evilenkon olevan mikään sanasta sanaan-tositarina, mutta päällisin puolin Evilenkon kyllä tunnistaa Chikatiloksi ja ei-niin-suuresti-aiheesta-kiinnostuneena se on minulle tarpeeksi.


Andrej Evilenko (Malcolm McDowell) on Venäläinen ala-asteen opettaja joka tuntuu olevan kellon ympäri peniksen oloinen heppu ja kun hän ensin haukkuu pikkutyttöä huoraksi, esittelee sitten sukukalleuksiaan ja koettaa raiskata hänet, niin voimme olla varmoja että Evilenko on sukunimensä etuosansa mukainen mies. Pikkutyttö luonnollisestikin tekee kohtauksesta kantelun, mutta todisteiden puuttuessa koulu päätyy vain erottamaan Evilenkon.
Kotona Evilenko kääntää asian siten, että hän olisi itse eronnut saatuaan selville koulun rehtorin kuuluneen antikommunistiseen salaliittoon joka koettaa vaientaa Evilenkon kaltaiset luomakunnan jalokivet.
Sitten jostain syystä KGB päättää palkata Evilenkon eräänlaiseksi agentikseen, aikeena syöstä tuolloinen presidentti Gorbachev vallasta. Öö, okei.
Evilenko viiltelee tyttöjä ja poikia hengiltä ja kun tarpeeksi monta vuotta on kulunut ja tarpeeksi monta uhria tullut, niin poliisi/miliisi hakee avukseen superkyttä Vadim Lesievin (Marton Csokas), joka muistuttaa tämän elokuvan perusteella kovasti Red Dragonin Will Grahamia (nimenomaan Edward Nortonin versiota hahmosta.) Vadimille kerrotaan tämän vielä tuntemattoman sarjamurhaajan silpovan uhrinsa, raiskaavan heidät ja vieläpä syövän uhrien lihaa, ja koska Vadimilla on uhrien ikähaarukkaan sopiva tytär niin siitä saadaan painostuskeino Vadimin suostumukselle.
Poliisi saa avukseen silminnäkijän joka oli löytänyt Evilenkon verinaamaisena nauttimassa tuoremman uhrinsa lihaa. Surku vain että tapahtuma ajoi silminnäkijän hulluksi ja vaikka hän aluksi pystyykin osoittamaan poliisille oikean tappajan, niin hän myös osoittaa sormellaan useampaa Evilenkoa muistuttavaa miestä.
Evilenko käyttäytyy kuulusteluissa niin agressiivisesti, että herättää omalla käytöksellään poliisien huomion ja päätyy pidätetyksi. Ei kuitenkaan kestä kauaa ennen kuin KGB käy vapauttamassa Evilenkon ja Vadim joutuu siirtämään tutkimustensa suuntaa. Eihän heillä kuitenkaan ollut mitään varmaa todistetta Evilenkon syyllisyydestä ja todisteiden mukaan pääepäiltyjä voisi olla neljäkin.
Yksi aiemmista epäillyistä oli psykoanalyytikko Aron Richter (Ronald Pickup) jolta Vadim pyytää myöhemmin apua murhaajan profiloinnissa. Nyt tämä kuulostaa vieläkin enemmän Thomas Harrisin käsialalta.
Uhreja on tähän mennessä löytynyt jo 29 joten kaikki apu onkin tarpeen ja sopivasti heti perään ilmaantuu uhri numero 30.
Richter uskoo nopeasti juuri Evilenkon olevan syypää ja rupeaa seuraamaan häntä aktiivisesti, mutta ei kerro epäilyksistään Vadimille.
Richter seuraa Evilenkoa kun tämä vie tuoreimman tulevan uhrinsa metsään ja sitten Richter kertoo Evilenkolle olevansa hänen isänsä. Öö, okei. Ja nyt isä on niin kovin ylpeä pojastaan, sillä Richter on myöskin pedofiili. No oli Richter Evilenkon isä tai ei, niin sillä ei ole pahemmin väliä kun Evilenko viiltelee Richterin hengiltä.
Tyypillisinä elementteinä näille tarinoille näemme kuinka sarjamurhaajahti alkaa vaikuttamaan sitä johtavan henkilön, eli Vadimin perhe-elämään rappeuttavasti ja toisaalla saamme todeta perinteiseen tapaan kuinka itse murhaaja kieriskelee välillä henkisessä tuskassa anteeksiantoa kaivaten ja seuraavaksi helpottaa oloaan uudella murhalla.
Uusimman tapauksen kohdalla Evilenko viimein tekee sopivan virheen joka saa Vadimin huomioimaan Evilenkon olevan etsitty murhaaja, mutta Vadimin pomo haluaa olla varma ja saada Evilenkon itse teosta kiinni, sillä mitä sillä on enää tässä vaiheessa väliä onko uhreja 36 vaiko 37.
Vadim ei suostu ehdotukseen, vaan käy pidätyttämässä Evilenkon samantien. Ensin poliisit pehmittävät Evilenkoa potkuilla ja sitten Vadim pyrkii voittamaan miehen luottamuksen ja saamaan esiin tunnustuksen teeskentelemällä olevansa lääkäri. Evilenko puhuu pöpipuheita siitä kuinka leijona pelasti hänet ja vei metsään, mutta oletettavasti kyseessä ei ole Narnian Aslan. Nopeasti Evilenko tuntuu hypnotisoivan Vadimin lapsen tasolle ja taas tulee mieleen Thomas Harrisin luomat hahmot kun Malcom McDowell on liikaakin Hannibal.
Vadim ryhdistäytyy ja nyt on Evilenko saatu viimein kiinni ja todisteitakin on tarpeeksi, mutta tottakai Vadim saa kenkää virastaan koska ei ole saanut virallista tunnustusta Evilenkolta.
Kuinka ollakaan juuri poistuessaan ilmenee, että Vadim on ainoa jonka kanssa Evilenko suostuu puhumaan ja lyhyen pöpipuheen jälkeen Evilenko luettelee kaikkien uhriensa nimet, joita on huomattavasti enemmän kuin mitä poliisi oli uskonut.
Oikeus, tuomio, kuolema.


Tietoni Evilenkon esikuvasta, Chikatilosta pohjautuvat muutamaan artikkeliin, pinnalliseen googlaukseen ja yhteen muistaakseni JIM:ltä tulleeseen dokumenttiin. Näiden perusteella voin todeta Evilenkon olevan ainakin tärkeimmiltä osin yhteneväinen esitetyn totuuden kanssa. Esiin on otettu ainakin todistetut kannibalismimurhatavat, Evilenkon/Chikatilon potenssiongelmat ja etenkin lopun oikeudenkäyntikohtaus on kuin suoraan tuossa mainitsemassani dokumentissa jossa näytettiin kuvamateriaalia Chikatilon oikeudenkäynnistä.
Se mistä nämä KGB-agenttimeiningit, salaliitot ja Evilenkon hypnoottinen vaikutus tulevat, ovat ainakin minulle toistaiseksi tuntemattomia asioita, mutta tuntuvat pitkälti pelkiltä keinoilta maustaa elokuvaa.


Etenkin tuo Evilenkon hypnoottinen vaikutus oli hiukan hölmö ja turha keino nostaa Evilenkoa/Chikatiloa ns. elämää suuremmaksi hahmoksi. Se oli etenkin siksi hölmö, että kun McDowell esittää Evilenkon sellaisena hahmona joka on joka tilanteessa hiukan pelottava ja juuri sellainen ihminen jonka seurassa ei viihdy, niin miksi muka ihmiset toistuvasti lumoutuvat hänestä kuin olisivat kohdanneet Alec Guinnessin.


Evilenkon ns. hypnoottinen vaikutus lisättynä muutamaan elokuvan kohtaukseen aiheuttavat aivan liikaa Hannibal Lecter-fiiliksiä.

Kohtaus jossa Vadim houkutellaan töihin on kuin Punaisesta Lohikäärmeestä, Vadimin ja Evilenkon keskustelut imitoivat etenkin Uhrilampaita ja muutama muukin kohtaus ovat kuin kopioita Thomas Harrisin tarinoista ja niihin pohjautuvista elokuvista. Aivan kuin Evilenkossa olisi pyritty osoittamaan, että unohtakaa kuvitteellinen Lecter, tässä on todellinen Hannibal, mutta sitten mallina olisi käytetty Uhrilampaita, etc. Se on hieman sääli, sillä muutoin kyseessä on ihan hyvä, perinteinen, mutta ihan hyvä sarjamurhaajajännäri. Ne Lecter-kohtaukset rikkovat tarpeettomasti ajatuksen kulkua.

Malcolm McDowell aiheuttaa aina jonkinlaisia suhtautumisongelmia kun katselen häntä elokuvissa. Toisaalta hän suurinpiirtein Jumalasta seuraava jos katselen Kellopeli Appelsiinia, mutta sitten taas toisaalta hän sortuu niin kovin usein tekemään näitä hullun katse-rooleja ja vaikka hän osaa tehdä sen unissaankin, niin se on samalla pettymyksen toistoa. Parhaimmillaan McDowell on tässäkin elokuvassa silloin kun hän on hiljaa ja on siten pelottava. Energisemmällä eläytymisellään McDowell on edelleenkin hyvä, mutta taas sitä samaa urautunutta toistoa.


Muistini mukaan samaan aiheeseen pohjautuva Citizen X oli elokuvana realistisemman oloinen, mutta sen kohdalla en muista ajatelleeni Hannibal Lecteria, joten se taitaa olla suurin ero näiden kahden elokuvan välillä. Siispä jos haluaa sarjamurhaajaelokuvansa olevan hiukan tappajaansa glorifioiva, niin tämä lienee näistä kahdesta suositeltavampi, mutta silti kyseessä on vain pelkästään ihan hyvä elokuva.


Elokuvan maailma on sopivan rujo ja realistinen, joten siltä osin tämä ainakin toimii erinomaisesti.
Angelo Badalamentin musiikki on pääosin toimivaa, mutta välillä se muistuttaa aivan liikaa Twin Peaksia mikä aiemman Hannibalismin lisäksi aiheuttaa satunnaista ajatusrikkonaisuutta.


Ei loistava. Ihan hyvä.


Tähdet: ***
Evilenko

...NOIR

Ei kommentteja: