Meksikolaiskylässä eletään häpeän hetkiä, kun paikallisen pohatan El Jefen (Emilio Fernández) tytär on saatettu raskauden tilaan ja siemenensä tätä varten oli luovuttanut eräs El Jefen alaisista, Alfredo Garcia. Palauttaakseen sukunsa kunnian El Jefe tarjoaa miljoona dollaria hänelle joka tuo mukanaan Alfredo Garcian pään.
Garcian perässä olevat El Jefen miehet sattuvat käymään eräässä baarissa jossa Bennie (Warren Oates) työskentelee ja Bennie sattuu tuntemaan erään ihmisen joka tuntee Garcian. Bennien naisystävällä Elitalla (Isela Vega) on ollut suhde Garcian kanssa. Bennie näkee tässä tilaisuuden saada itselleen rahaa ja pian hän huomaakin olevansa El Jefen palkkalistoilla tehtävänään noutaa fyysinen todiste, eli Garcian pää todisteeksi siitä että Garcia on kuollut. Palkkioksi Bennie saisi 10 000 dollaria, mutta ehtoina on että toimituksen tulee tapahtua neljässä päivässä tai Bennie itse joutuisi uhriksi. No, tehtävä tuskin on kovin vaikea tuumii Bennie, sillä Garcia oli kuuleman mukaan jo kuollut viikko takaperin auto-onnettomuudessa. Bennien ei siis tarvitsisi tehdä muuta kuin matkustaa Garcian haudalle, kaivaa ruumis ylös, leikata pää irti ja palata El Jefen edustajien luokse.
Nimenomaan edustajat on tärkeä huomio tässä, sillä Bennie on koko ajan yhteydessä El Jefen alaisiin, eikä siis tiedä kuka onkaan todellinen työnantaja.
Matkaan Bennie lähtee Elitan kanssa, koska hän tietää tarkemmin minne Garcia on haudattu.
Pariskuntaa seuraavat pikkurikolliset Chalo (Chalo González) ja hänen viiksekäs kollegansa. (Myös Chalolla on viikset, joten se siitä.)
Elita ei suuremmin innostu ajatuksesta hakea entisen poikaystävän ruumiinosista ensimmäistäkään, mutta Bennien lupaukset paremmasta tulevaisuudesta päästä saatavan rahan turvin muuttavat naisen mielen.
Matkalla tavataan Kris Kristofferson ystävänsä kera ja aluksi raiskaajalta vaikuttava Kristofferson tekeekin eläimellisen vaikutuksen Elitaan joka on valmis oma-aloitteisesti bylsimään kantrimuusikkoamme, mutta Bennie ampuu hänet. Elita on paniikissa ja haluaisi palata kotiin, mutta Bennie ei suostu jättämään tehtävää kesken. Piakkoin saavutaankin pikkukylään jossa Garciaa haudataan.
Illan tullessa Bennie kaivaa ruumiin esiin ja on juuri aikeissa leikata pään irti kun häneltä lyödään taju kankaalle.
Herättyään Bennie saa huomata Elitan kuolleen ja jonkun ehtineen viedä Garcian pään ennen häntä.
Jos aiemmin Bennien motiivi saada Garcian pää oli parantaa elämänsä laatua siitä saatavilla rahoilla, niin nyt Benniellä on mielessään kosto ja vasta sitten kaikki muu. Siispä Bennie metsästää Chalon kavereineen ja tappaa heidät.
Bennie ja Garcian pää jatkavat matkaansa. Bennien mieli on alkanut kallistua suuresti pois paikoiltaan ja keskustelut kärpäsiä kihisevän Garcian pään kanssa eivät ainakaan auta Bennien tasapainon säilyttämisessä.
Garcian sukulaiset eivät arvosta Bennien toimia ja hakevat päätä takaisin, mutta Bennie ei aio luovuttaa sitä vapaaehtoisesti. Sopivasti paikalle ilmaantuukin pari El Jefen alaista ja teurastus alkaa. Tulitaistelun päätteeksi Garcian suku on vähentynyt mittavasti ja El Jefen miehetkin vähenivät, mutta Bennie se vain jatkaa eteenpäin.
Bennie ryhdistäytyy, palaa hänet palkanneiden El Jefen edustajien luokse ja vaatii saada tietää minkä arvoinen Alfredo Garcia todellisuudessa, sillä 10 000 dollarin palkkio on alkanut tuntumaan kaiken vaivan jälkeen aivan liian pieneltä. Samalla Bennie haluaa myös tietää keille nämä hänet palkanneet miehet työskentelevät. Tilanne johtaa siihen, että Bennie tappaa El Jefen edustajat ja lähtee itse Garcian pään kanssa tapaamaan El Jefeä.
Perille saavuttuaan Bennie saa huomata El Jefen olevan välinpitämätön Garciaa kohtaan ja se saa Bennien suuttumaan. El Jefe saa luvan kuolla ja mukana viedään niin monta alaista kuin vain Bennie ehtii ja pystyy ampumaan. Elossa Bennie ei paikalta poistuisi, mutta ainakin tietäen lähteneensä jonkinlaisen saavutuksen turvin.
Vaikka näyttelijät tekevät pätevää työtä kautta linjan, on Alfredo Garcia ehdottomasti Warren Oatesin juhlaa. Hän säkenöi Bennienä, natural born loserina joka vakuuttelee itselleen olevansa voittaja, ollen itserakas sika jonka sydämestä löytyy häivähdys kultaa, joka on mustasukkainen kuolleelle miehelle, ystävystyy irtopään kanssa ja lopulta menetettyään järkensä saa palautettua kunnioitusta vain tiedosteen elämänsä tulleen päätepisteeseen. Oates esittää roolinsa siihen tapaan mihin DeNiro, Rourke ja muutamat muut pääsevät kerran, tai kahdesti elämässään, jolloin he eivät enää tunnu näyttelevän, vaan elävän rooliaan.
Benniestä kertoo kaiken hänen elokuvan alkupuolella sanomansa repliikki ”nobody loses all the time”, kun katsoja tietää heti alusta asti että kävi miten kävi, niin Bennie ei voi selviytyä puhtaana ulos. Se on selvää jo siksikin, että Peckinpahin muiden elokuvien tapaan tässä on alusta asti mukana sellaista kohtalokasta uhkaavuutta, eräänlainen musta pilvi päähenkilö yllä.
Bennien ryppyinen, joskus valkoisena hohtanut pukukin kertoo jo paljon hänestä.
Uhkaava tunnelma on tuttua Peckinpahia.
Tämäkin elokuva jää mieleen huomattavasti agressiivisempana kuin mitä se todellisuudessa on. Elokuvan väkivalta on toteutettu samaan tapaan kuin vaikkapa sanotaanko Scorsesen Mafiaveljissä. Sitä ei ehkä ole minuuttimäärältään paljoa, mutta sen kuvaus on niin luissa tuntuvaa, että se varjostaa päähän jääviä mielikuvia. Tämä ei ole negatiivinen seikka, sillä ottaen huomioon Alfredo Garcian aihepiirin, sen tuleekin olla hieman vastenmielisyyden tunteita herättävä ja hyvin musta.
Väkivaltaisen tunnelman ohella on erittäin hienoa huomata, kuinka Bennie antaa välillä uhmakkuutensa kilven laskeutua hänen ollessaan Elitan kanssa kahdestaan. Bennie rakastaa Elitaa ja on valmis nielemään paljon saadakseen pysyä yhdessä hänen kanssaan, mutta ei osaa tuoda tunteitaan kunnolla esille, mikä johtaa siihen että turhautunut Elita on valmis sortumaan vieraiden käsiin.
Bennien rakkaus Elitaan saa hänet suhtautumaan mustasukkaisuudella meneillä olevaa tehtävää kohtaan. Hehän ovat kuitenkin menossa tapaamaan Elitan entistä poikaystävää joka kuolleenakin on menestyneempi kuin Bennie. Pikku hiljaa Bennie alkaakin sortumaan Garcian vuoksi ja Elitan kuolema syöksee Bennien vihamieliseen suhteeseen Garcian kanssa, mutta hauskasti yhdessä koettavat ongelmat saavat Bennien ystävystymään Garcian kanssa ja lopulta Bennie päätyy puolustamaan niin omaa, Elitan kuin Garciankin kunniaa.
Erinomaista on, ettei kovasti esillä olevasta Alfredo Garciasta näytetä juuri mitään koko elokuvan aikana. Pari kertaa vilautetaan valokuvaa jossa näkyvät hänen kasvonsa, mutta muutoin esimerkiksi siitä varsinaisesta päästä näytetään vain hiustupsua. Joten se herättää uteliaisuutta ja vaikka tiesinkin mikä elokuvan lopputulos on, niin silti ehdin pohtia että mitä jos Garcian pää onkin lopussa niin pilaantunut ettei siitä tunnista henkilöä ja täten todisteet palkkion saamiseksi ovat hävinneet.
Tässä vaiheessa otankin esille sen alussa mainitsemani ahaa-elämyksen.
Silloin jokunen vuosi sitten kun Sin City ilmaantui elokuvamuodossa, mietin kovasti miksi Clive Owenin keskustelut Benicio Del Toron ruumiin kanssa tuntuivat tutulta ja kun tulin pitkästä aikaa katsoneeksi uudelleen Alfredo Garcian totesin, että okei, tämän elokuvan on täytynyt olla tekijöiden muistissa. En nyt kuitenkaan puhu niinkään Frank Millerin sarjakuvasta, sillä vasta elokuvamuotoinen kohtaus kuolleen kanssa kinastelusta tuntui samanlaiselta. Vaikka Alfredo Garcian pää ei vastaakaan takaisin, niin Bennien monologien sävy on hyvin samankaltainen ja on helppo kuvitella Garcian puhuvan Del Torona.
Tottahan toki, edellä mainitun Sin Cityn lisäksi on helppo huomata tämän elokuvan toimineen innoittajana niin kovin monelle nykyohjaajalle, etenkin heille jotka ovat erikoistuneet ns. kovien miesten rikoselokuvien kuvaajina.
Oli sitten mielessä Narc, Reservoir Dogs, Killing Zoe, tai ei niinkään yllättäen Kathryn Bigelowin Myrskyn Ratsastajat, niin Peckinpahia on siihen perään helppo suositella. Mutta kyllähän tuon jokainen Hurjan Joukon, tai Pakotien nähnyt jo tiesikin.
Tuokaa Alfredo Garcian Pää on loistava elokuva häviäjän matkasta vähemmän luuseriksi ja se on jopa niin hyvä, että vaikka olenkin aina muistellut pitäneeni siitä kovasti ja suositellutkin tätä elokuvaa eteenpäin, olin silti nyt hämmästyksestä niin huuli pyöreänä, että hot dog ja gee willikers sentään.
Tähdet: *****
Tuokaa Alfredo Garcian Pää
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti