Ystävykset Margo (Daphne Zuniga), Kelly (Virginia Madsen) sekä Cece (Cynthia Gibb) haluavat karistaa arkipäivän murheet lähtemällä bilettämään ja huijaavat kiltin Cliffordin (Clayton Rohner) autokuskikseen. Hän suostuu koska on palavasti ihastunut menevään Kellyyn joka antaa ymmärtää Cliffordilla olevan mahdollisuuksia onneen, mutta neiti haluaakin deittailla kilttien rakastavien miehien sijaan moukkamaisia renttuja ja tämä osui nyt hieman liian lähelle, että hiton Kelly!
Cece ihastuu kaupungissa vierailevaan rocktähti Brunoon (myös Clayton Rohner), jota jahdataan sitten ympäri kaupunkia ja koska Clifford on Brunon kaksoisolento tai toisinpäin niin tottakai se johtaa jossain vaiheessa sekaannuksiin sekä yhdennäköisyyden hyödyntämiseen. Tietenkin jokainen etsii sitä oikeaa elämäänsä, mutta antaa vaatimustensa ja käsityksensä rakkaudesta johtaa harhaan eikä vessaan pääse pissille koska jokainen koppi on varattu kokanvetoon.
Hirveästi ei Modern Girlsista löydy informaatiota, mutta ainakin siitä on pidetty huoli että sen soundtrack on saanut mainintansa ja kannessakin listaus mukana olevista bändeistä on näyttävämmin esillä kuin elokuvantekijät. Pari niistä on vielä tänäpäivänäkin huomioarvoisia.
Elokuvan ohjannut Jerry Kramer näyttäisi olleen tuohon aikaan vahvastikin kallellaan musiikkivideoiden tuottamiseen ja vieläpä varsin nimekkäiden artistien kanssa, että siinä saattaa olla syy Modern Girlsin myymiseen nimenomaan musiikilla sen tähtien, tms. sijaan. Joskin jonkinasteisia tähtiä syttyikin vasta myöhemmin koska ainakin nähdäkseni Virginia Madsen ja Daphne Zuniga ovat he jotka ovat nimekkäimmät Modern Girlsin näyttelijät ja hekin vasta sen jälkeen. Tuohon aikaan ainakin kasvoiltaan jos ei sitten nimeltään tunnetuin saattoikin olla Martin Ferrero, jolla oli siihen mennessä parissakin suositussa tv-sarjassa jatkuva sivurooli hyvinkin näkyvänä hahmona, kuten vaikkapa Miami Vicen lipevä huijari Izzy.
Mutta se musiikki, se todellakin näkyy tai siis kuuluu tässä elokuvassa vähän samaan tapaan kuin Quentin Tarantinolla taikka Michael Mannilla, että sitä siis on paljon ja varsinkin näistä edellisen tapaan käytettynä siten että sen varmasti kuulee eräänlaisen koukkuna vetämään huomiota. Toki nyt tietenkin varsin yksipuolisena sen ollessa imagoon sopivasti kasaripoppia ja Modern Girls onkin elokuva joka on täysin 80-luvun elokuva siten miten 80-lukua aina muistellaan. Myöhemmin sillä leikittelevä lyhytikäinen That 80's Show esimerkiksi eroaa Modern Girlsista pääosin siten, että tässä nostalgiatrippaillaan pysymällä aidossa tekoajassaan. Niin ja tietenkin Modern Girls on enemmän draamapainotteisempi sellaiseen John Hughes-tapaan.
Pastellivärejä, isoja korvakoruja, suuret hiukset, sokaiset meikit ja näin pois päin, että oli se oikeasti arkinäky taikka pelkkää lehtimainontaa niin se kyllä värittää koko Modern Girlsia.
Siitä musiikista pitää tosin erikseen mainita sellainen seikka, että vaikka kyseessä on elokuvan tyyliin ja ajankohtaan sopivaa kamaa, niin se soi kuin kuuntelisi jotain synapopsoittolistaa miettimättä sopiiko kyseinen kappale juuri siihen kohtaukseen vaiko ei, se soi siinä hetkessä kuitenkin. Tykkään kyllä useammastakin soundtrackin kappaleesta, mutta järjestystä olisin miettinyt kahdesti.
Modern Girl on aika tuttu kertomus pinnallisista tai hölmöyttään sellaisen vaikutelman antavista ihmisistä jotka saavat kokea pientä nöyryytystä ja huomaamaan ettei kannata nyrpistää nokkaansa heille jotka ovat ihan samanlaisia kuin itsekin on ja samaan aikaan kiltti mies saa rohkeutta olla muutakin kuin vain pelkkä sylkykuppi. Tietenkään oikeassa elämässä kilttejä ihmisiä ei aina palkita rakkaudella, että hiton Kelly!
Puhetta rakkaudesta, sen oikean löytämisestä, vääriin ihmisiin retkahtamisesta ja arabiterroristeja eli varsin perinteistä tarinointia, mutta ainakin hyvällä fiiliksellä tehtynä jotta elokuvaa katsoo varsin mielellään. Erityisen hauskaa on se, että jos Modern Girls tehtäisiin nyt niin se olisi varmaankin ihan samanlainen, tuntuen silloin ehkäpä kärjistetyn kullatulta nostalgiamatkalta, mutta on sitä jo tavallaan nyt ollen oikeasti oikeaan aikaan tehtynä. Joten esimerkiksi se miten tässä piikitellään aikansa gootteja taikka musiikkivideokulttuuria oli elokuva ilmestyessään ehkäpä jopa hieman parodisen aikakausikuvauksensa vuoksi aikaansa edellä ja nyt saisi enemmän ymmärrystä osakseen. Tämä pistääkin miettimään mahdollisuutta, että kenties Modern Girlsin julkaisuaikainen floppaus johtui osittain siitä kuinka se hieman naureskeli ajanjaksolle, tehden sen hieman liian aikaisin yleisöään ajatellen.
Ei aivan klassikkoainesta, mutta ei missään nimessä unohdusta osakseen ansaitseva, hetkittäin veikeän satiirinen aikakausikuvaus jossa on mukavaa romantiikkaa, komiikkaa ja koskettavuutta.
Hiton Kelly!
Tähdet: ***
