Ydinfyysikko Alex (Martin Sheen) huolestuu mahdollisuudesta, että jatkuvat ydinasetestaukset eivät rajoittuisikaan räjähdysten alueelle vaan pelkkä testipaukku saattaisikin kasvaa ilmakehän muutosten vuoksi ja siten ketjureaktion vuoksi viaton pum! kattaisi koko maapallon tappaen kaiken tieltään. Kun Alex alkaa vakuuttumaan vaaran mahdollisuudesta johon vaikuttavat huomiot siitä, että muut asiasta puhuvat alkavat kokeamaan kovia, isoveli valvoo ja uskonnollisetkin tuomiopäiväpuheet tulevat kuvaan katsoo hän aiheelliseksi tuoda huolensa julkisuuteen. Ei tarvita Jack Slateria totemaan, että se on "big mistake" sillä sitähän se on ja kuten asiaan kuuluu jotta äänen saa esille on astuttava tulilinjalle. Tietenkin koska kyseessä ovat sivistyneet ihmiset ei kukaan löydy autotallista kuolleena häkämyrkytykseen, mutta sormea heristellään aika kiivaasti.
Revontulet on sitten Jumalan varoitus ydintuhosta ja parasta on kun Alex lopussa todistaa kansainväliselle työryhmälle muka aukottomasti kuinka koko maailman tuhoava ketjureaktio syntyy ihan tavallisesta normaalin kokoisesta ydinkokeesta, mutta juuri sitä ennen teetti uransa suurimman ydinkokeen ja mitään ei tapahtunut. Tosin hän kyllä mainitsee myös, että Jumalan käsi (ei Diego Maradona) esti maailmanlopun ja saihan hän teknistä apua juttelemalla nunnan kanssa, että ei huolta mutta olkaa hyvin huolissanne.
Aika naiivi elokuva ydintuhon vaaroista ja aikalailla vaikuttaisi siltä, että silloin kun ei ole vastauksia kysymyksiin ollaan luotettu siihen että kunhan vedetään uskonasiat mukaan niin voidaan jättääkin vastaamatta samalla logiikalla kuin tapahtumien kuittaamisen se kaikki oli vain unta-päätöksellä. Samasta syystä uskoisin elokuvan aloittavan tekstilaatikolla jossa kerrotaan, että vaikka kyseessä ei olekaan tositapahtumaan pohjautuva elokuva niin se silti on koska näin voisi käydä. Tottakai voisi käydä, mitä tahansa voi tapahtua, mutta elokuvan tehtävä tällaisessa tapauksessa olisi kertoa miten mahdollisesti eikä vain vältellä vastaamista kuin jokin poliitikko jolta kysytään kouluampumisen jälkeen mielipidettä aselakien tiukentamiseen. Pelottavinta on oikeastaan se, että kun tiukan tieteellinen ydinfyysikko Alex näkee atomikokeessa jonkin neitsyt Maria-näyn niin se ei pelkästään ole keino elokuvantekijöille vältellä oikeita vastauksia, mutta oikeassa elämässä lukuisat ihmiset seuraisivat hänen sanaansa kuin aivopestyt orjat ja silloin perustelluilla vastauksilla ei olisikaan väliksi koska riittää että uskoo. Jopa Alex tekee niin kun pohjaa päätöksensä faktojen sijaan nunnan kryptisiin puheisiin, joita hän ei edes ymmärrä koska ei puhu portugalia, mutta näinhän tiedemiehet aina toimivat.
Tämän elokuvan kohdalla en kuitenkaan ajattele kyseessä olevan uskonnollisen propagandan vaan yksinkertaisesti taustatyön vaillinaisuuden ja aukkojen paikkaamisen silmänkääntötempuilla. Sääli, sillä vakavasti otettavasti ydinuhkaelokuvaksi ei Ketjureaktiosta sen vuoksi ole, tai ole ainakaan yhtään sen enempää kuin jostain jättimuurahaishämähäkkielokuvasta suoraan 50-luvulta. Toki on mahdollista, että Ketjureaktion tekijät oikeasti pitivät erikoisena sekä järkevänä rinnastaa tiedettä ja uskontoa, ja saattoivat jopa olla aidosti enemmän kallellaan jälkimmäiseen joka selittää miksi kaikkea ei tarvitse perustella, mutta edellinen olisi kyllä kaivannut hieman vakuuttavampaa näkemystä kuin kerääntyminen tietokonemonotorin luokse ja toteamus "en tiedä, oletko jo kokeillut Ctrl+Alt?Del?"
Lovejoyn Tinker on neukkutiedemies, koska miksipä ei.
Tähdet: **
