Kuten otsikko paljastaa pysymme vielä jonkin aikaa Mooseksen seurassa, mutta ennen kuin kehään astuu nyrkkejään heiluttelemaan tämänkertainen Mooses palaan vielä hetkiseksi tuon edellisen pariin antaakseni hieman vertailukohtaa tälle elokuvalle joka kertoo käytännössä saman tarinan. Tuon aiemman version alkuperäisnimihän oli Moses: From Birth to Burning Bush joka jo aikalailla kertoo missä vaiheessa teos loppuu ja jutustelu palavan pensaan kanssa toimikin sen päätöksenä, mikä tietenkin kattavammin Mooseksen tarinan tunteville vaikutti ensimmäisen osan lopetukselta ja oletukselta lisää seuraavan, mutta samalla se kyllä päättyikin kuten lupasi joten keskeneräisyys oli odotettavissa. Toisaalta jos nimi on From Birth to Burning Bush niin eikö se myös antaisi vaikutelman siitä kuinka kyseessä olisi kuin jokin nuoren Mooseksen seikkailuja ja siten ainakin osa elokuvasta käsittelisi Mooseksen kasvua syntymästä aikuisuuteen luonnollisena kehityksenä. Toki siellä on hetkiä jolloin Mosse on vauva, hän on nuori aikuinen ja sitten iäkäs partamies, mutta ei, ei se ollut niinkään kasvukertomus ikävuosien kautta koska iässä tehdään suuria loikkauksia. Vauvasta suoraan aikuiseksi sotilaaksi, sieltä vanhukseksi. Useita vuosia myöhemmin kuten elokuvassa ollut kuvatekstikin kertoi. Kaikki välissä oleva on poissa, joten Mooses ei ikäänny luonnollisesti vaan hyppii ajassa ja siten esimerkiksi murrosikä sekä kaikki tunnekuohuiset koettelemukset jotka kasvattavat puuttuvat. Ei kokemuksia ystäväpiirin harvenemisesta perheytymisen, opiskelujen taikka esimerkiksi elämänkatsomuksen muuttumisen vuoksi ja ylipäätään kasvu puuttuu, kunhan vain hypätään syntymästä Moosekseksi jolloin From Birth to Burning Bush onkin melkein pikemminkin vain Burning Bush.
Ja nyt tuon pohjustuksen jälkeen Niilin prinssin seuraan.
Tämän tarina alkaa suoraan ajasta jolloin Mooses on jo parikymppinen prinssi, mikä siis tarkoittaa tässä yhteydessä samaa kuin From Birth to Burning Bushin osoitus hänen olevan jonkinlainen sotapäällikkö. Toki takaumassa osoitetaan kuinka faarao Ramses määräsi kansannousun pelossa poikalapset kuolemaan ja Mooses pelastui kun hänet pistettiin virran vietäväksi, joka kohtalon oikusta vei hänet nimenomaan samaisen faaraon hoviin adoptiolapseksi ja toisen prinssin, Ramonin (eli myös ilmeisesti Ramses, mutta jos nykyinen faarao on Ramses 2 niin hän olisi Ramses 4. Sama se, dubbauksen perusteella kuulin välillä Amon, joten tyydyn Ramoniin) velipuoleksi. Tarina painottuukin aikalailla samaan kuin Val Kilmerin ääninäyttelemä suuremmanpuoleinen animaatio Egyptin prinssi, jotenka veljessuhteet ovat suuressa keskiössä. Ramon on se tuhma tyyppi joka on katkera Mooseksen suosiolle, mutta ehkäpä hän itsekin nauttisi kansan ja orijien ylistystä jos ei koko ajan ruoskisi heitä, käyttäisi sylkykuppeina, ratsastaisi heillä ja olisi valmis huvin vuoksi hautaamaan orjia hengiltä. Eräänä päivänä siinä suunnilleen parikymppinen Ramon seuraa salaa Moosesta tämän toistuvilla vaellusmatkoilla ja pistää merkille, että Mooses hengailee keskustelemassa palavan pensaan kanssa. Psykedeelisillä aineilla saattoi olla vaikutusta, sillä kuka tietää mitä marjoja se pensas oikein kantoikaan. No kuitenkin, Ramon haluaa Mooseksen puusauvan koska se pystyy muuttumaan käärmeeksi ja luottavainen Mooses kertoo veljelleen, että aikoo vapauttaa kaikki orjat, että hei bro, tuu messiin. Luonnollisesti Ramon juoruaa asiasta faaraolle ja pian Mooses onkin julkisesti esittämässä vaatimustaan. Muutama sammakkovitsaus sun muu myöhemmin Ramon ymmärtää erheensä siirtyen avustamaan Moosesta pyrkimyksissään ja kohta ollaankin jo halkaisemassa meriä, että tutuilla linjoilla edetään. Joskaan mitään kunnon finaalia ei kannata odottaa, sillä kesken tämäkin tuntuu jäävän.
Verrattuna From Birth to Burning Bushiin on Niilin prinssi kattavampi kuvaus tutusta Mooseksen tarinasta, joskin se on myös jotain puolituntia pidempi ja siten sillä on enemmän aikaa käytettävänään, mutta ei se nyt silti yhtään sen syvemmälle pureudu. Pikaisen rahastuksen maku tuntuu vahvana ja aika varmasti suurin motiivi Niilin prinssin valmistumiseen on samana vuonna julkaistu jo mainittu suurtuotanto Egyptin prinssi, mikä näkyy saman perustarinan ohella juurikin siinä kuinka kyseessä ei ole niinkään ainoastaan Mooseksen tarina vaan myös hänen veljensä.
Tietenkin tämä jää kauas taakse niin budjetiltaan kuin ylipäätään käytetyn vaivan suhteen, joten piirros on kömpelön karikatyyrimaista, liike kankeaa, oikopolkuja käytetään enemmän kuin peruskoulun suunnistusretkellä ja kun kuulee kymmenennen kerran jonkin bojojojoing!-äänitehosteen ymmärtää, että Niilin prinssi on omiaan ainoastaan bottom-listojen täytteeksi. Siksi onkin sääli, että tällä julkaisulla on ainoastaan suomeksi ja ruotsiksi dubatut versiot (molemmat yhtä rutiininomaisen tylsän kehnoja) kun alkuperäinen englanninkielinen puhe on paremmassa linjassa kuvallisen sisällön kanssa. Toisin sanoen se vasta onkin naurettavaa ja on omiaan viemään Niilin prinssin jo viihdyttävän huonoksi eikä vain huonoksi.
Tottakai Niilin prinssi on vertailussa muihin kuin Egyptin prinssiin kokenut nuorennusleikkauksen, joten Mooses itse on jonkun F. Murray Abrahamin sijaan Channing Tatum.
Vaikkka Moses: From Birth to Burning Bush jäikin tarinaltaan aikamoiseksi raakileeksi on se silti suositeltavampi mooseskertomus sillä ainakin se tuntui tehdyn jonkinlaisella vakaumuksella esittää jotain millä ainakin uskotaan olevan merkitystä, kun Niilin prinssi puolestaan on vain halpamielinen taskuvarkaus.
Edeltävän postauksen Moosekseen verrattaessa on tässä hieman enemmän uskontoa, mutta ei vieläkään suuremmin jeesustelua joka saattanee johtua halusta tavoitella kopioitavan esikuvansa Egyptin prinssin tavoin suurempaa yleisöä kuin vain uskovaiset, mutta myöskään ei mennä ns. opettavaiseen suuntaan mihin sen From Birth to Burning Bushin voi nähdä kurottaneen. Kyseessä kuitenkin on selvästi enemmän lastenelokuva kuin draama.
Tähdet: *
