Vaikka toivottavaa olisikin, niin ei elokuvan tarvitse aina olla täydellinen.
Välillä riittää että se on edes hyvä. Kunhan se on edes hyvä.
Kuitenkin aina silloin tällöin (lähes aina) on kiva katsoa elokuvaa joka on niin täynnä täydellisiä kohtauksia, että se on kokonaisuutena ainakin lähes täydellinen.
Huuliharppukostaja on ainakin lähes täydellinen, jos ei jopa kokonaan.
Huuliharppukostajan aloitus on niin julmetun hyvin tehty, että minulla rupeavat silmät kostumaan pelkästä onnesta.
Rautatie on halkomassa villiä länttä. Asemalla odottaa kolme tappajaa. Junasta nousee nimetön mies (Charles Bronson) jota kutsutaan myöhemmin Harmonicaksi. Harmonica on tullut tapaamaan miestä nimeltä Frank (Henry Fonda), mutta Frank lähetti tappajat sijastaan. Pam, pam, pam ja pam!
Seuraavaksi olemme toisaalla ja näemme kuinka punapäinen perhe tapetaan isoimmasta pienimpään. Perheen tappajia johtaa mies jota Harmonica oli tullut tapaamaan.
Punapäisen perheen luokse on saapumassa nainen nimeltä Jill (Claudia Cardinale), joka on mennyt pääpunapään kanssa naimisiin ja on ottamassa paikkaansa tilan emäntänä. Jill saapuu paikalle vain huomatakseen uusioperheensä teurastetun kuin teuraseläimen ja nyt hänen uusi elämänsä sai stopin ennen alkua.
Paikalle saapuu vielä vankikarkuri Cheyenne (Jason Robards), joka pistää sitten omat mausteensa peliin. Cheyenne ei ole hirveän tyytyväinen kuullessaan että hänet ja hänen jenginsä oli lavastettu punapääperheen tappajiksi.
Selviää että Frank toimii jonkinlaisena tappajien päällysmiehenä rammalle rosvoparonille, Mortonille (Gabriele Ferzetti). Frankilla on haaveena siirtyä Mortonin esimerkin innoittamana fyysisen tappajan ammatista eräänlaiseksi talousrikoliseksi. Morton puolestaan on olevinaan rautatien edistämisen asialla, mutta todellisuudessa hänen haaveensa on ulottaa rautatie merelle saakka, koska hän haluaa nähdä meren.
Harmonica ja Cheyenne rupevat eräänlaiseen yhteistyöhön auttaakseen Jillia.
Jill haluaisi vain palata takaisen menneeseen, eli huoraksi (siis siihen ammattiin, ei luonteeseen,) mutta Cheyennen avustuksella hän rupeaa uskomaan lahdatun punapääperheen haaveeseen ja jää paikalle edistämään sitä.
Kaikki kun lopulta kiertää kehää sen punapääperheen ja heidän omistamansa maatilan, Sweetwaterin ympärillä.
Sweetwaterissa kun on vettä ja punapääperheen isä Brett McBain (Frank Wolff) tiesi, että kun rautatie saapuu jossain vaiheessa tänne asti, niin alue jolla on vettä on arvossa arvaamattomassa. Niinpä Brett McBain aikoi rakentaa aseman sinne. Siksi Frank joukkoineen kävi tappamassa heidät, jotta saisi maan itselleen.
Jill siis rupeaa jatkamaan Brettin haaveen toteuttamista. Frank koettaa saada maan itselleen ja siirtyä pois nykyisistä hommistaan. Morton haluaa sinne merelle ja siksi pitkälti ummistaa silmänsä Frankin puuhilta. Cheyenne auttaa Jillia, koska häntä kismittää se että Frank koetti lavastaa hänet pahemmaksi rikolliseksi kuin mitä hän todellisuudessa on. Mutta entäpä Harmonica?
Harmonica auttaa Jillia saamaan tilansa, mutta hän myös pelastaa Frankin hengen, vaikka tietää että asemalla odottaneet tappajat olivat Frankin palkollisia.
Frank ei pysty siirtymään bisnesmieheksi, vaan tappaja on tappaja vaikka partansa ajaisikin. Joten siirrymme loppuun ja paljastukseen miksi Harmonica halusi tavata Frankin.
Kaksintaistelu. Pam ja luoti Frankin sisuksiin. Harmonica astelee Frankin luokse, asettaa hänen suuhunsa huuliharpun ja nyt Frank tietää kuka Harmonica on ja miksi hän tuli haastamaan Frankin kuolettavaan leikkiin.
Harmonica sai kostonsa. Frank on kuollut.
Harmonica poistuu paikalta. Cheyenne poistuu tuonpuoleiseen.
Jill jää rakentamaan Sweetwaterin tulevaisuutta.
Ja rautatie saapuu perille.
Hyvät näyttelijät.
Hyvä tarina.
Hyvä musiikki.
Hyvä kuvaus.
Hyvä tunnelma.
Hyvä elokuva.
Mitä vielä odotat?
Ala vetää ja käy vuokraamassa/ostamassa Huuliharppukostaja.
Ja jos sinulla on jo kyseinen elokuva kotonasi, niin katso se heti uudestaan, sillä ”looks like we're shy one horse.”
Tähdet: *****
Huuliharppukostaja
...NOIR
Kun miettii onnistuneita uudelleenversiointeja, jotka eivät niinkään tyydy vain päivittämään visuaalisesti elokuvaa, vaan tekemään kokonaan uuden elokuvan, niin mieleen pilkahtaa aina kaksi elokuvaa. Myönnän etteivät onnistuneet remaket jää määrällisesti vain kahteen, mutta eipä niitä kovin montaa enempää ole.
John Carpenterin versio The Thingistä on toinen niistä onnistumisista joka tulee mieleen ja toinen on tämä, David Cronenbergin kärpäsöinti. Molemmat tekevät sen mitä haluaisikin nähdä uudelleenversioinnilta. Ne ovat elokuvat jotka eivät tunnu uudelleenversioinneilta. Ne ovat vain samaa teemaa hyödyntäviä, eri elokuvia.
Seth Brundle (Jeff Goldblum) on innokas tiedemies joka on kehittänyt teleportaatiolaitteen josta hän toisaalta haluaisi kertoa koko maailmalle, mutta toisaalta haluaisi pitää sen salassa, vain itsellään. Seth kuitenkin kertoo keksinnöstään toimittaja Veronica Quaifelle (Geena Davis), perimmäisenä aikeenaan iskeä hänet osoittamalla oman nerokkuutensa tason. Estääkseen Veronicaa juoruamasta Sethin keksinnöstä muille, pyytää Seth Veronicaa seuraamaan itseään töissä ja siten Seth avautuisi koko elämästään, ja Veronica voisi lykätä artikkelinsa kirjoittamista aikaan kunnes Seth uskoo olevansa täysin valmis työssään.
Veronica rupeaa dokumentoimaan Sethin työskentelyä ja näkee tämän hyvät ja huonot hetket, ja suhdehan siitä syntyy.
Sivussa Veronican entinen poikaystävä ja työnantaja Stathis Borans (John Getz) käyttäytyy äärimmäisen mustasukkaisesti ja koettaa tehdä kaikkensa romuttaakseen Veronican ja Sethin romanssin.
Seth saa viimein laitteensa siihen kuntoon, että elottomista esineistä voidaan siirtyä kokeilemaan elollisilla olennoilla ja parin eläinkokeen jälkeen on aika kokeilla ihmistä. Kesken kupin kallistelun ja Veronican ja Stathisin välisen suhteen pohdiskelun, Seth saa päähänsä koettaa teleportaatiolaitetta itsensä siirtoon. Koe näyttää onnistuneen hyvin. Ei tullut ihmistä jolla on kärpäsen pää ja ei tullut kärpästä jolla on ihmisen pää, vaan tuli Seth sellaisena kuin millaisena hän oli aiemminkin. Vai tuliko?
Sethissa rupeaa ilmenemään muutoksia. Hänen fyysinen voimansa on lisääntynyt, hän on yllättäen ketterämpi kuin notkein meistä ja makea rupeaa maistumaan normaalia enemmän. Jotain siis tapahtui materiansiirrossa, mutta Seth näkee asian siten että muutokset ovat olleet vain positiivisia ja kone itseasiassa vain parantaa siirrettävän kohteen ominaisuuksia.
Mutta korostuneen energian lisäksi Sethissa alkaa ilmenemään häiritseviäkin muutoksia. Hänen luonteensa rupeaa heittelehtimään, iho huononee ja selässä kasvaa satunnaisia normaalia karheampia karvoja. Koska Seth uskoo laitteensa parantava epätäydellistä, hän addiktoituu laitteensa käytöstä, mutta tosiasiassa Sethissa ilmenevät muutokset johtuvat jostain muusta kuin laitteen puhdistavasta vaikutuksesta. Siirron aikana laitteessa oli ollut Sethin lisäksi muutakin, eli tietenkin se kärpänen jos se jostain syystä jäi vielä hämmentämään.
Kärpänen ja Seth olivat sulautuneet yhdeksi ja samaksi olennoksi, joka, kuten Sethin tietokone ilmoittaa, on nyt Brundlefly. Ja tämä selviää nyt vihdoin Sethillekin.
Sethin ihmisminä rupeaa rappeutumaan nopeaan tahtiin ja hän pyytää apua Veronicalta, joka jostain syystä hakee neuvoa Stathisilta. Koska Stathis on elokuvan ureakallo, niin hän tietenkin haluaa Veronican unohtavan Sethin ja antaa tämän vain mädäntyä yksinään.
Tässä välissä Veronicalle selviää että hän odottaa Sethin lasta.
Käveleväksi jauhelihamöykyksi muuntunut Seth koettaa keksiä keinoa korjata aiempi siirtovirhe ja oletus on että uusi siirto toisen ihmisen kera, minimoisi kärpäsosuuden Sethissa.
Veronica ei pysty kertomaan Sethille olevansa raskaana, mutta Seth kuulee sen kuitenkin ja samalla Sethille selviää että Veronica aikoo käydä teettämässä itselleen abortin. Seth kaappaa Veronican mukaansa ja koettaa taivutella hänet pitämään lapsen, sillä se on Sethin ainoa mahdollinen jäänne ihmisyydestä.
Houreinen Seth aikoo siirtää itsensä Veronican kanssa ja yhdistää heistä täydellisen ihmisen.
Stathis ehtii estämään siirron ja kärpäs-Seth sulautuu yhteen telesiirtimen kanssa muodostaen sekasotkun metallia, ihmistä ja kärpästä. Vielä elossa oleva Seth osoittaa eleellään haluavansa kuolla ja Veronica suorittaa armomurhan.
Hitsi tämä on hyvä elokuva. Vaikka tässä on sama idea alkuperäisen Kärpäsen kanssa siitä, että innokas tiedemies sulautuu yhteen kärpäsen kanssa ja rupeaa menettämään otteen todellisuuteen/ihmisyyteen, niin toteutuksena nämä elokuvat ovat aivan eri maailmasta.
Cronenbergin näkemyksessä kärpäsen ja ihmisen fuusioituminen kuvataan sairautena joka on verrattavissa vaikkapa syöpään. Aluksi muutoksen huomattuaan Seth Brundle ei huomioi sitä mitenkään vakavana, vaan tässä tapauksessahan hän pitää sitä positiivisena seikkana. Sitten rupeaa tulemaan mielialavaihtelut ja fyysisen olomuodon rappeutuminen. Seth Brundle ei siis ilmaannu minkäänlaisena muottiin valettuna hirviönä, vaan hän on sairastunut ihminen joka heikkenee hetki hetkeltä ja koettaa joko hyväksyä asian, tai vastustaa tilannetta. Cronenberg kuvaa hyvin myös läheisten, eli tässä tapauksessa Veronican suhtautumista tilanteeseen jossa ei pysty auttamaan rakastaan, vaan joutuu katsomaan hänen hidasta kulkuaan kohti väistämätöntä.
Sekä Jeff Goldblum, että Geena Davis suorittavat roolinsa erinomaisesti. Molempien tunteisiin uskoo elokuvaa katsoessa.
Elokuva on kokonaisuutena hyvin jännittävä ja sitä ylläpitää elokuvan luonnolliselta tuntuva rytmitys, joka ei sorru pelkkiin äkkisäikäytyksiin, saati ylettömiin gore-efekteihin. Tämä ei tietenkään tarkoita etteikö elokuvassa olisi joitakin hyvinkin vastemielisen näköisiä efektejä, tai kohtauksia jotka pistävät vatsan myllertämään. Etenkin kohtaus jossa Veronica näkee painajaisen synnytyksestä on hyvinkin creepy.
Davin Cronenbergin versio kärpäsestä on visuaalisesti näyttävä, hyvin näytelty ja tarina on saatu erittäin uskottavaksi sen uskomattomista puitteistaan huolimatta.
Tämä elokuva on vähintään yhtä hyvä, ellei fiiliksestä riippuen jopa parempi kuin alkuperäinen versio. Näitä on turha edes verrata, sillä kyseessä ovat niin keskenään hyvin erilaiset elokuvat.
Tähdet: *****
The Fly
...NOIR
