Elokuvahaaste 2016: 17. Elokuva, joka on mukaelma jostakin klassisesta tarinasta, esim. sadusta, Shakespearen näytelmästä tai kirjallisuusklassikosta

Sleeping Beauty (2014)

Tämä Prinsessa Ruusunen-elokuva lienee ollut Casper Van Dienille tärkeäkin projekti, sillä sen ohella että se sattuu olemaan hänen esikoisohjauksensa, on hän myös kirjoittanut tämän adaptaation ja palkannut mukaan itsensä ohella vaimonsa (ilmeisesti nyttemmin ex?) ja kaksi lastaan. Minä uskon tähän. Pistän sydämeni peliin.

Tai sitten hänellä ei vain ollut tarpeeksi rahaa ulkopuoliseen apuun. Mikä on hyvin todennäköistä, sillä olen ihmeissäni jos tämän tekemiseen on käytetty enemmän rahaa kuin mitä sen dvd tuli minulle maksamaan (neljää leffaa vitosella).

Kuningas ja kuningatar (Casper Van Dien ja Catherine Oxenberg) unohtavat tyttärensä kastetilaisuuden kutsuvieraslistalta yhden henkilön ja aivan kuten jos Oscar-kiitospuheesta jää joku tuottajan serkku mainitsematta, niin ihan hirveä poruhan siitä syntyy ja taas langetetaan kirouksia päälle. Nyt listalta pois jäänyt noita Tambria (Olivia d'abo) kiroaa kuningatarparin lapsen, Dawnin, että kun täytät sen ja sen verran niin se on henki pois. Onneksi kuitenkin hyvä haltijatar (varmaan jotain sukua Van Dienille) tulee hätiin sanoo, chill bitch, sä vaan nukut kunnes prinssi tulee ja suutelee. Siispä Dawn (Grace Van Dien) kasvaa linnanmuurien suojassa, mutta kun aika koittaa niin neiti nukahtaa ja samalla uinuu koko valtakunta, jolloin paha noita tietenkin rupeaa johtamaan paikkaa rautanyrkillään. Mutta aika vie ja kaikki unohtavat murattien peittämän unen valtakunnan ja siellä olevan ilkeän noidan. Kaukana sieltä asuva moukkaprinssi Jayson (Edward Lewis French) saa kiusatun tallipoikansa Barrowin (Finn Jones) avustuksella tietoonsa edellä mainitun legendan ja tuumii, että suudelma valtakunnan saamiseksi vaikuttaa sopivan helpolta laiskaan luonteeseeni. Siispä Jayson kera jackasskaverinsa ja hyveellinen Barrow lähtevät etsimään Dawnia, mutta pelkkien nukkumattien ohella siellä odottaa se hyvinkin vireä ilkeä noita ja kohta kuolema valtaa alaa. Vähän niin kuin olisi joutunut Hevisauruksen konserttiin. Täälläkin on ihmissyöjäzombeja ja kaikki toivo on heitetty.

No mikään Game of Thrones tämä ei ole. Vaikuttaa siltä kuin joukko kotikutoisia larppaajia olisi seonnut ponitarinoista.

Kaveriporukan kesken pahvihaarniskat ja jeesusteippibufferit vielä menevät, mutta mikään määrä savukoneita (ja niitä vaikuttaa olevan jokaisen nurkan takana) ei saa Sleeping Beautya vaikuttamaan miltään muulta kuin kotivideolta jonka teossa on käytetty mitä nyt keittiönkaapeista löytyykään. Van Dienia lahjakkaampi tekijä olisi kenties saattanut saada sellaisesta jotain irtikin, mutta näillä eväillä kyseessä on vain samaa tuttua kömpelöä halparoskaa jollaista Van Dienilta normaalistikin odottaa (ei liene yllätys, että tämä on Asylum-tuotos). Nyt vain aiempaan erona ohjaajana toimiminen pelkän näyttelemisen sijaan. Olihan se toki hauskaa kun esiin möyrivät öyää-rääh!-dialogilla varustetut zombiet, sillä eipä heitä suuremmin Prinsessa Ruusunen-filmatisoinneissa tapaa ja sellaiset älynväläykset ovatkin tämän merkittävimpiä eroja aiempiin, mutta jep, eivätpä ne kovin hyviä ideoita ole. Varsinkaan kun ne zombietkaan eivät mikään prinssin suudelma ole, vaan kyllä tämän aikana pysyy aika vahvasti siellä untenmailla.

Suosikkikohtaukseni oli kun eräs joukon valopäistä kohtaa zombiet, huutaa "palakaa helvetissä!" ja sytyttää siksi itsensä tuleen. Ei zombia. Itsensä.

Tähdet: *

Sleeping Beauty

Elokuvahaaste 2016: 16. Elokuvan päähenkilö on sinun unelmatyössäsi

The Adventures of Buckaroo Banzai Across the Eight Dimension! (1984)

Minulla ei ole mielessäni mitään unelmatyötä, sillä vaikka penskana sitä tietenkin vastasi kysymykseen "mikä haluaisit olla isona?" jotain sellaista kuten "palomies", "taiteilija", "200 kiloinen" niin hyvin nopeasti tulin tulokseen, että harrastusta en halua tehdä työkseni jotta en tuntisi sitä velvollisuudekseni ja että jos työstään nauttii, on se tarpeeksi unelmaa joutumatta tyytymään toiveissaan. Minä olen mukavassa työssä, pidän siitä, olen siinä loistava ja niin olin myös edellisessä työssäni, kunnes sen tekeminen ei ollut enää mukavaa ja vaihdoin paikkaa. Aina välillä sanotaan ettei työn tarvitse olla kivaa, sillä sitä ei tehdä jotta olisi mukavaa. Saatana mitä sontapuhetta! Työn pitää nimenomaan olla kivaa jotta sitä haluaa tehdä. Joskus se miellyttävyys peittyy ulkopuolisiin häiriötekijöihin, kuten vaikkapa mitään muuta kuin papereita lukevien konttorirottapomojen päätöksiin, mutta itse päivittäisen työn tulee sivullisista huolimatta olla mukavaa ja minä ainakaan en tee mitään vain pelkästään rahan vuoksi. Mistä syystä minua onkin töissä pirun vaikea houkutella mihinkään vain jotain rahapalkkiota nenän alla heiluttamalla, sillä jos en pidä siitä niin raha ei tee siitä sen miellyttävämpää. Tottakai haluan saada ansaitsemani korvauksen, mutta se ei ole motivaationi jonkin tekemiseen. Heti kun en tunne iloa ja tyydytystä siitä mitä teen nyt, lopetan ja etsin muuta. Tässä en siis huomioi yksittäisiä surkeita päiviä, sillä niitä kohtaa kaikkialla ja pitkin elämää. Ilo ilman satunnaista hallitsematonta tuskaa on itsensä pettämistä, mutta niin kauan kun plussat voittavat miinukset on kaikki hyvin.

Ei minulla siis ole ollut tarvetta unelmoida jostain tietystä työstä, vaikka tokihan olen muiden tavoin välillä ajatellut, että millaistakohan se tai tämä työ olisi. Mutta jos sellainen unelmatyö olisi, ei varmaan mikään voisi ylittää Buckaroo Banzain ammattia: tiedemiesrocktähtikirurgisuperagentti.

Jep, sitä minäkin voisin tehdä.

Buckaroo Banzai (Peter Weller) on neurokirurgi joka päätti huvin vuoksi rakentaa suihkumoottoriauton joka rikkoo ulottuvuuksien välisen rajan ja milloin hän ei ole pelastamassa Maata sitä uhkaavilta vihollisilta, rokkaa hän kybällä tiedemieskollegoista koostetun taustayhtyeensä, The Hong Kong Cavaliersin (Clancy Brown, etc.) kera.

Koe ulottuvuuksien välisen rajan rikkomisesta onnistuu ja sen ohella, että Banzai näkee toisessa maailmassa jotain erikoista, herättää se mielisairaalassa olevan tohtori Lizardon (John Lithgow) huomion, sillä hän oli aikoinaan omissa kokeissaan avannut portin samaan ulottuvuuteen, tuonut sieltä päässään jotain ylimääräistä ja päätynyt siksi pöpilään. Banzai huomasi, että toisessa ulottuvuudessa asustaa vihamielinen muukalaisrotu ja Lizardo on yksi heistä, mutta onneksi omien ystäviensä ohella Banzai on saamassa odottamatonta apua avaruudesta kun Nile Rodgersiksi naamioituneet avaruusolennot ovat saaneet käsiinsä Buckaroo Banzai-sarjakuvia ja tietävät niiden perusteella, että tässä on sankari joka voi estää kaikki vaaralliset elementit. Jotka siis tässä tapauksessa ovat ne ulottuvuusolennot (samaa avaruusolentorotua, mutta jotka vallankaappauksen myötä karkoitettiin toiseen [kahdeksanteen] ulottuvuuteen) jotka ovat suunnitelleet maapallon valtaamista jo vuodesta 1938, jolloin he hypnotisoivat Orson Wellesin esittämään Maailmojen sota-radiokuunnelman jotta kukaan ei lopulta uskoisi avaruusolentojen todellisuudessa hyökänneet, vaan pitäisivät sitä silkkana teatterina. Nyt tohtori Lizardo, joka tunnetaan myös nimellä lordi Whorfin aikoo viimein toteuttaa suunnitelman viimeisen vaiheen ja vallata maapallon tuhomalla sen atomihöyryksi, jotta voisi palata kotiplaneetalleen ja vallata sen, ja todennäköisesti atomihöyrystää.

Onneksi sentään Banzain alkava romanssi nätin Pennyn (Ellen Barkin) kanssa on tolkullinen. Penny kun on tietämättään Alankomaiden kuningattaren ja samalla Banzain edesmenneen ex-vaimon identtinen kaksonen, että sillai.

Niin ja Jeff Goldblum pukeutuu cowboyksi koska voi.

Buckaroo Banzai, tai tarkemmin Superässä Buckaroo Banzai on yksi niistä elokuvista jonka kasetin kulutin penskana puhki ja vielä nykyäänkin katsottuna se on yksi kaikkien aikojen parhaimpia kulttiscifiseikkailuelokuvia. Se vertautuu hieman aikalaiselokuviin kuten Cherry 2000 ja Säpinää Chinatownissa, jonka vuoksi se oli ehkä hieman liian outo jotta olisi tehnyt läpimurtoa massayleisön keskuudessa pysyäkseen vielä vuosiakin myöhemmin mielissä. Ja onhan Buckaroo Banzai outo, mutta se on kiusallisuuden sijaan sitä samanlaisella lämpimän kivalla tavalla kuin miten Wes Andersonin elokuvat ovat. Ilmeisesti Anderson itsekin oli huomannut henkisen yhteyden, sillä Steve Zissoun vedenalainen maailma lainaa hahmojensa loppumarssin suoraan Buckaroo Banzain vastaavasta.

Tekisi kovasti mieleni sanoa tämän vertautuvan myös Paluu tulevaisuuteen-sarjaan sen samankaltaisen leikkimielisyyden ja näyttelijöistä huokuvan vapautuneisuuden vuoksi, mutta siinä missä Marty McFlyn elokuvia voi katsella koko perhe, se tuskin onnistuu tämän tapauksessa. Tai voi onnistuakin, sillä ei tässä esimerkiksi väkivallalla tai muullakaan lapsille sopimattomalla mässäillä, mutta kuvitelkaapa jos Crispin Glover olisi esittänyt jokaista Paluu tulevaisuuteen-hahmoista eikä vain isää, niin Buckaroo Banzai olisi sellainen versio tuosta elokuvasta. Eli kaikki hahmot ovat normaaleimmillaankin vähintäänkin erikoisia, mutta siten pirun hauskoja ja tätä katsoessa tuntuukin siltä, että jokaisella mukana olleella on ollut juurikin hauskaa. Ja kun kivaa pitävien joukossa ovat jo mainittujen ohella muun muassa Vincent Chiavelli ja Christopher Lloyd, niin siinä on ollutkin jo varaa leikata Jamie Lee Curtisin kohtaukset pois.

Ihastuttavia persoonallisia hahmoja, intergalaktisia avaruusolentoja jotka näyttävät kiveksiltä (muistuttavat kumisuudessaan Bad Tasten olentoja) pukeutuneena new romantics-yhtyeeksi, mainion mielikuvituksellisia tehosteita, pähkähullua dialogia ja musiikki jota hyräilemään tuntikausiksi lopputekstien jälkeen.

Bigbooty-niminen avaruusolento joka haluaa että se kirjoitetaan ja lausutaan Bigbooté.

Miksei tämä ole jokaisen suosikkielokuva?

Ainoa mikä minua potuttaa tässä elokuvassa on se ettei koskaan tehty sen lopussa luvattua jatko-osaa: Buckaroo Banzai Againts the World Crime League.

Nyt tosin toivon ettei sitä enää tehdäkään, koska sen olisi pitänyt toteutua jo tuolloin kuin nyt kun tiedämme millaiseksi tietokonekamaksi se tänään päätyisi.

Perfect Tommy: Pictures don't lie. 

Reno: The hell they don't. I met my first wife that way. 

Tähdet: *****

The Adventures of Buckaroo Banzai Across the Eight Dimension!

Väittäkää vielä tämän jälkeen etteikö muka tee mieli katsoa: