Vaikka barbaarimuotoinen Conan onkin ollut minulle tuttu lapsuudesta saakka, niin tämä kyseisen hahmon tv-sarja on vielä suht' uusi tuttavuus. Uskaltaisinkohan sanoa, että vasta noin vuosi sitten kuulin koko sarjasta ja vaikka ostinkin tuolloin samantien kaikki mahtavat kaksi kautta, niin vasta nyt pääsin viimeiseen osaan saakka,,,
SILLÄ TÄMÄ ON AIVAN KAUHEAA TUUBAA!
En ole suuremmin katsellut Kevin Sorbon tähdittämää Hercules-sarjaa, saati sitten siitä erkaantunutta Xenaa ja alkuperäisellä esityskerralla tulikin katsottua molempia yhteensä korkeintaan yhden käden sormien lukumäärä. Sittemmin olen Herculestakin nähnyt hieman päälle kauden verran ja selvää on, että vaikka tuo Hercules-sarja oli Conan Barbaarin innoittamana tehty, niin Conan The Adventurer puolestaan on olemassa rahastaakseen Herculeksen menestyksellä. Itse asiasssa nämä sarjat ovat niin samankaltaisia, että jos vilkuilee jaksoja sekaisin sieltä täältä eikä huomaa päähenkilöitä, niin voisi luulla Herculeksen ja Conanin olevan yksi ja sama ohjelma.
Siispä tarjolla on päätarina jossa jäykkä lihaskimppu kulkee metsissä matkalla kostamaan jollekin maagiselle pahikselle ja matkalla seuralaisena kulkevat koomiset sivuhahmot. Satunnaiset naiset ihastuvat lihaskimppuun, välillä taistellaan aivan järjettömän rumia tietokone-efektejä vastaan, taikka pilailupuotihaarniskoihin pukeutuneiden meikkinaamojen kanssa ja tavataan ihmisiä jotka selvästikin ovat 90-luvulla jonkin maagisen keski-ajan sijaan.
Conan (Ralph Moeller) siis kulkee etsimässä jotain drag queen-Joulupukkia jolla on vesiastiassa käkättävä pääkallo joka intoilee rubiineista. Matkalle Conanin seuraan lyöttäytyvät mykkä kalju trendiparta, koominen kääpiö ja se tyyppi jonka moraali heittelee, mutta hän on joka jakson lopuksi hyvis. Conan lyö miekalla jotain eläinpääkalloritaria ja vääntää puujalkavitsin, sitten tapellaan lisää niin että hidastukset täyttävät ruudun ja lyönnit jäävät metrin päähän kohteestaan. Verta ei tietenkään näy, sillä vaikka elokuvassa Conan lyökin James Earl Jonesin pään irti, niin tässä kolautetaan mielummin taju kankaalle lyömällä miekalla poikki köysi joka roikottaa katossa gorillahäkkiä. Ja hei, jos tämä kerran on "the time when the oceans drank Atlantis", niin miksi pirussa tuolla taustalla on aivan selvä puhelinpylväs. Hahaha!
Jokainen jakso kulkee samaa rataa. Conan ja kumppanit tapaavat metsässä jonkun pulassa olevan henkilön - lapsen pakenemassa kypäräpäisiä pahiksia, naisen pakenemassa kypäräpäisiä pahiksia, tms. - ja sitten kerrotaan kuinka joku ilkeä taikuri tai vastaava orjuuttaa jotain kylää joka koostuu parista teltasta ja rautapadasta. Sitten Conan sanoo, että hän kyllä auttaa ja muut ovat vähän että hei kamoon, mutta auttavat kaveriaan ja sumu valtaa maan, sankarit ovat voittaneet ja seuraavassa jaksossa tapahtuu täsmälleen sama asia uudestaan ja uudestaan.
Lavasteet ovat pahvisia, aseet muovisia, puvut liian moderneja ja ilmeisesti jonkun sokean idiootin suunnittelemia ja toteuttamia. Erityisen hauskaa on kuinka yhdenkään henkilön habitus ei vaikuta miltään muulta kuin he olisivat juuri tulleet farkut jalassa muinaiselle ajalle ja eivät suostu pilaamaan Reality Bites-kampaustaan mistään hinnasta. No ainakin sekä naiset ja miehet esittelevät ahkerasti rintalihaksiaan, vaikka valitettavasti vain miehet niitä paljaina.
Hienoja ovat myös sarjan tietokone-efektit jotka ovat... Hmm... Muistatteko vanhan Virtua Fighter-tappelupelin jossa laatikkomaiset hahmot leijailivat ilmassa? No, sellaisia tämän sarjan tietokone-efektit ovat.
Näyttelijät ovat kauttaaltaan aivan kauheita ja vaikka pääosan Conania esittävä Ralph Moeller on kyllä fyysisiltä ominaisuuksiltaan sopiva barbaari, niin mies ei osaa näytellä edes niin paljoa että pystyisi valehtelemaan tämän sarjan olevan katsomisen arvoinen. Ja miksi Conanilla on koko ajan tuollainen typerä märkätukka-look?
Sarjan tunnetuin näyttelijä lienee koomista kääpiötä esittävä Danny Woodburn, joka tuli tutuimmaksi Seinfeldin kautta, mutta ei se mikään puolustus ole. Muutoin tästä sarjasta saa etsiä täikammalla tuttuja naamoja ja nimiä, vaikka Andrew Divoff ja Mickey Rooney mukana vilahtavatkin.
Red Sonjaa yhden jakson verran esittää Angelica Bridges, joka näyttää ja kuulostaa jotenkin tutulta, mutta en uskalla mennä sanomaan mistä hän varsinaisesti oli itsensä tutuksi tehnyt.
Conan The Adventurer on tyhmä, ruma ja kömpelö sarja, joka on aivan kuin Roger Cormanin ja Asylumin yhteistyönä tuottama Hercules-kopio. Mutta vaikka sarjat ovat hyvinkin samanlaisia niin Conan on sen verran paljon nolostuttavampi tekele, että sen ainoa arvo löytynee roskaestetiikasta. En tosin pidä Herculestakaan kovin laadukkaana tuotoksena, mutta ainakin se tuntui olevan enemmän tietoisesti huvittava kuin vahingossa, vaikka näistä jälkimmäistä se oli siitäkin huolimatta.
Kuten alkupuolella totesin, niin tämä sarja on selvästikin tehty Herculeksen suosiolla ratsastaen ja nämä vuonna 2009 päivänvalon nähneet dvd:t puolestaan ovat ilmeisesti julkaistu tuolloin vielä tuloillaan olevaa uutta Conan-elokuvaa hyödyntäen, mistä todisteena kansikuvat jotka tuovat enemmän kuin hieman mieleen uusimman Conanin teaser-julisteen.
Mielenkiintoisesti Conan The Adventurer on ensimmäinen tv-sarjan suomijulkaisu jossa olen nähnyt kannessa seuraavan toteamuksen:
"Tämän julkaisun ikärja johtuu siitä, että sitä ei ole tarkastettu Valtion elokuvatarkastamossa."
Joka on hauska huomatus siitä kuinka usein tv-sarjat päätyvät Suomessa väärälle ikärajalle, koska tarkastuksen hinnoittelukäytäntö johtaa sarjojen K18-julkaisuihin, kuten juuri Conanin kohdalla.
Vaikka paljonpa tuo kannen huomautus kaupassa auttaa, kun eihän sitä silti saa myydä alle 18-vuotiaalle vaikka kuinka sanottaisiin ikärajan johtuvan vaikka mistä syystä.
Tähdet: ~
Conan The Adventurer
Mutta ennen kuin paljastan arvonnan voittajat (hätähousut siirtyköön tässä vaiheessa postauksen alalaitaan), niin puhutaanpa yksinpuheluna hieman aiheena olleista jatko-osista ja käytetään Teidän vastauksianne apuna tässä yhteydessä.
Ensinnäkin olen pahoillani jos joku oikeasti ajatteli kysymyksen olevan liian vaikea, mutta epäilen suuresti vaikeuden johtuneen vain siitä että ajattelitte asiaa liian suurella tarmolla, koska itse tuumin tätä helpomman arvonta-aiheen olevan vain jokin "osallistu arvontaan kirjoittamalla ihan mitä vain." Toisaalta itsekin pidän jatko-osia aiheena hiukan ongelmallisena.
Kun näen hyvän elokuvan, niin tavallaan melkein aina janoan sitä lisää, mutta samalla tiedostan että jatko-osat eivät lähes poikkeuksetta tarjoa sitä janon sammutusta jota kaipaan.
Siispä esimerkiksi Truman Shown jälkeen ajattelin tarinaa olevan jatko-osaakin varten ja visualisoin mielessäni elokuvan jossa lopulta kuitenkin turvallisesta lumekaupungista poistunut Truman joutuu median pyörteisiin, ei saa rauhaa missään ja kenties ajautuu itsetuhoon vain päästäkseen avoimen maailman vankilasta ulos. Olen kuitenkin sitä mieltä, että parempi on jos jatkoa ei kuulu ja sen luo vain ja ainostaan omassa päässään.
Painajainen Elm Streetillä-sarjan tuottajat kertoivat jatko-osien olevan ongelmallisia jo siksikin, että vaikka ne ovat tuttuudessaan turvallisia ja niillä siis on jo valmis yleisö, niin jokainen tuotti vähemmän suhteessa budjettiin kuin oli kaavailtu. Joten voitokaskin elokuva oli tietyssä mielessä aina jonkinasteinen kaupallinen pettymys, mutta katsojan silmissä pettymys näkyi lähes poikkeuksetta tarinallisesti edellistä huonompana elokuvana.
Rahallisesti jatko-osat eivät selkeästikään enää nykyisin ole samanlaisia riskejä, sillä valmis yleisö ja tuttu tarina ovat yhdistyneet rahallisen voiton kanssa aiempaa paremmin ja melkein aina kuulee kuinka jokin uusi Harry Potter, Pirates, tai jokin muu mikä rikkoo edellisiä tuottoennätyksiä. Sääli vain, että tarinallisesti jatko-osat eivät edelleenkään paranna tasoa yhtään sen enempää kuin aiemminkaan.
Koska en ole elokuvatuottaja enkä täten niinkään välitä niiden budjettikysymyksistä, niin katsojana toivon jatko-osien olevan riskialttiimpia kuin mitä ne yleensä ovat. Toki minä lähden katsomaan jatko-osaa pitkälti siitä syystä että pidin edellisestä, mutta jos en saa nähtäväkseni muuta kuin saman leffan uusissa kuorissa, niin olen hyvin pettynyt. Siispä joku Halloween 3: Season Of The Witch on minusta lopulta aina kiinnostavampaa katseltavaa kuin Sinkkuelämää kakkosen.
Jos elokuvan jatko-osa jatkaa ainakin lähes suoraan edellistä elokuvaa, niin toivottavaa olisi että kyseessä olisi aina jokin Aliensin kaltainen tuotos joka on samalla tuttu, mutta aivan erilainen elokuva kuin se jota se jatkaa. Valitettavasti suurin osa jatko-osista tyytyy olemaan kuin AC/DC:n levyt, samaa uudestaan ja uudestaan. Toisaalta suurin osa ihmisistä kuitenkin nauttii juuri siitä, että AC/DC ei muutu, joten ehkä se olen minä joka olen väärässä. Mutta aina otan mielummin vastaan suurenmoisen kokeilevan pettymyksen, kuin turvallisen uusinnan.
Helpointa olisi ottaa tarina tai hahmo jota voidaan hyödyntää uudestaan ja uudestaan ilman, että se silti tuntuisi toistolta. Kuinka usein olemmekaan nähneet Frankenstein-tarinan ilman, että ajattelisimme sen olevan jatkoa jollekin aiemmalle elokuvalla, taikka juuri tietyn elokuvan uusintaversio. Universaali aihe ylittää tunnettavuusrajat.
Siksipä esimerkiksi P.S. Rakastan Sinua sopisi hyvin jatko-osaankin, kun sitä ei tarinansa puolesta tarvitse sitoa laisinkaan aiemman elokuvan hahmoihin. Ja siksi Säpinää Chinatownissa olisi otollinen jatko-osille, koska sen päähahmo Jack Burton voitaisiin käytännössä heittää minkälaiseen tarinaan tahansa mukaan ja lopputuloksena voisi olla mitä tahansa väliltä Säpinää Säkylässä aina Säpinään In Space.
Kuten myös Nightmare Before Christmasin Jack Skellington. Jack in space, anyone? anyone?
Tärkeintä jatko-osan suhteen on kuitenkin mielestäni se yksinkertainen seikka, että sillä tulee olla muutakin annettavaa kuin edellinen osa. Ei sen tarvitse olla paljoa, mutta edes jotain.
Tulleissa vastauksissa oli muutama elokuva jotka ovat pyörineet tuotantahelvetissä jo iät ja ajat.
Muistan lukeneeni juttuja Red Sonjan tulemisesta jo varhaisessa teini-iässä ja nythän Conanin tulemisen myötä Red Sonjakin on mahdollisesti tulossa remaken muodossa. Tosin vaikuttaa siltä, että Red Sonja palasi sinne Danten helvettiin, sillä ilmeisesti Robert Rodriguez ei enää istukaan tuottajan pallilla.
Muistatteko kuinka jo Planet Terrorin aikoina julkaistiin sekä Conanin, että Red Sonjan elokuvajulisteet ennen kuin edes O'Brien oli päässyt kuvausvaiheeseen. Siksipä Conanin julisteessa näkyivät vain lähikuvassa miekkaa puristavat kädet, koska ei ollut vielä tietoa kuka häntä esittäisi. Mutta Red Sonjan julisteessa kyyristeli Rose McGowan, joten sen piti olla jo melkein varma juttu.
Nythän Red Sonjaksi on ilmeisesti tulossa Megan Fox. No, saa nyt nähdä mitä tapahtuu, jos sitten yhtikäs mitään.
Trainspottingia jatkavasta Porno-elokuvasta oli kovasti juttua silloin kuin jälkimmäinen kirjana ilmestyi, mutta sittemmin on ollut hyvin hiljaista silläkin rintamalla.
Trainspotting oli Truman Shown ohella niitä elokuvia joiden hahmoista löytyi asioita joista halusin tietää enemmän, joten Porno-kirja oli aikoinaan hyvin odotettu teos minun/meidän taloudessamme. No, ei se kirja nyt lopulta niin mielenkiintoinen ollut kuin odotin, mutta ei hullumpi tekele kuitenkaan. Sittemmin olen tuuminut, että ehkä se on parempi ettei Pornoa elokuvaksi enää tehtäisikään, varsinkin kun nyt ajattelen ajan ajaneen sen ohitse. Tavallaan kadun jopa sitä, että luin sen edes kirjana.
Kauna taas on niitä elokuvia jollaisia juuri ajattelin löytyvän useampia vastauksista. Siis elokuvia jotka ovat hyvinkin suosittuja, mutta joita tuntuu olevan jo niin paljon että eikö se jo riitä. Itse asiassa kun huomasin Kaunan vastausten joukossa, niin ensimmäinen ajatukseni oli että "eikö niitä ole jo joku kymmenen?" Ja tärkeintä tälläisessä vastauksessa on kuitenkin mielestäni itse elokuvan sijaan se totuus, että vaikka jatko-osia on helppo haukkua niin jos jostain oikeasti pitää niin sitä haluaa lisää ja ehkä vielä hieman lisää.
Niin ja Pink Flamingosille jatkoa halajava Mörri varmaan tiesikin jo, mutta kerrottakoon se muillekin, että John Watershan halusi jo ajat sitten tehdä tuolle roskaelokuvien timantille jatkoa nimellä Flamingos Forever, mutta tuottajien vastaus oli Roskaelokuvat-kirjan mukaan ollut "Hollywood-elokuvissa ei ole paskaa."
Mikä ei tietenkään pidä paikkaansa. Sillä jos Hollywood-elokuvissa ei ole paskaa, niin mikä selittää Elektran ja Ghost Riderin.
Eiköhän se riitä jatko-osista tälle päivälle ja mennäänpä itse asiaan.
********************
Paperilappusten sekoittelun tuloksena voittajiksi päätyivät:
Corum81
Mörri
Sivustakatsoja
Kunhan saan yhteystiedot koottua, niin jokainen tulee saamaan postitse mahdollisimman pian paketin joka sisältää kuusi dvd:tä.
Corumin sivuilta löytyikin sähköpostiosoite jota hyödynsin, mutta Mörri ja Sivustakatsoja, pistäkääpä jonkinlaiset osoitetiedot minulle tulemaan niin paketit pääsevät matkaan.
negaatio@netti.fi
Elokuvien nimiä en paljasta tässäkään vaiheessa. Totean vain että jokainen paketti sisältää elokuvia laidasta laitaan ja koska paketit olivat kasattu jo hyvä tovi sitten ja ovat päällisin puolin identtisiä, niin en itsekään tiedä kuka voittajista saa minkäkin sisältöisen paketin. Kukin niistä on koottu samalla periaatteella, että jokaisessa on kulttikamaa, isoa Hollywoodia, etc. Lisäksi yksi Teistä saa jotain ylimääräistä elokuvaan liittyvää, mutta aiemman paketointitavan vuoksi edes minä en tiedä tiedä kuka Teistä on se hieman muita onnekkaampi.
Pakettien elokuvat ovat omista hyllyistäni poistamia ja täten siis käytettyjä. Takaan kuitenkin että ne ovat hyväkuntoisia ja vaikka myönnänkin etten itse pidä niistä kaikista, niin lupaan ja vannon etten koonnut palkintoja ajatuksella että pääsisin roskasta eroon. Joukossa nimittäin on muun muassa itseni mielestä kaikkien aikojen paras elokuva, mielestäni erään elokuvasarjan paras osa, erään lajityypin jaetulla ykkössijalla oleva elokuva, etc. Suurinpiirtein puolet palkintoina olevista elokuvista on poistettu valikoimistani siksi, että olen hankkinut kyseisistä elokuvista mielestäni paremman version (special edition, director's cut, Blu-ray.)
Yleensä ylijäävät elokuvat olen jalomielisesti jakanut ystävilleni, mutta tällä kertaa tuumin että olisi hauska antaa niitä myös ns. ulkopuolisille ihmisille jotka varmasti ovat elokuvien ystäviä, sillä miksi muuten he kävisivät sivullani kertaakaan.
En tietenkään voi taata ettettekö olisi jo nähneet palkintoelokuvia, saati pidä kaikista, mutta jos joukossa on yksikin uusi tuttavuus niin uskoisin sen tuovan jo tarpeellista iloa. Jos ette kuitenkaan aio pitää levyjä, niin lahjoittakaa ne eteenpäin ajatuksena, että ehkä joku muu saa niistä iloa.
Pahoin pelkään, että tämä saattaa olla ensimmäinen ja viimeinen järjestämäni arvonta. Syynä ei ole osallistujamäärä, sillä yksikin olisi riittänyt, vaan se että minulle tuli oikeasti aika paha fiilis siitä että osa ei voittanut ja melkein olin jo tekemässä päätöstä antaa kaikille samanlaiset palkinnot, mutta se olisi hieman mitätöinyt koko ideaa. Joten olen pahoillani Teidän ei-voittaneiden puolesta.
Onnea voittajille.
