Thomas Ian Griffith ei todellakaan ole henkilö jota ajattelen, kun ajattelen hyvää näyttelijää. Siitäkin huolimatta mies on kahdella roolisuorituksella saanut minulta tarpeellisen hyväksynnän, että uskallan katsella hänen elokuviaan ilman etukäteen koettuja kylmänväreitä. (Kolmannen Karate Kidin vieteriukkoesiintyminen ja John Carpenterin Vampyyrien supercool pureksija ovat ne edellä mainitut roolisuoritukset.)
Kiitos niiden kahden roolisuorituksen, tulee sitten katsottua tälläistäkin roskaa kuten Vihollisalueella, että kiitos vain.CIA-agentit Mike (Thomas Ian Griffith) ja Jones (Chris Mulkey) ovat jossain päin Vietnamia räjäyttämässä siltaa ja estämässä ilkeää kenraali Nguyta (Spanky Manikan) saamasta mustan pörssin kauppiaalta ostamia ydinaseiden laukaisimia itselleen. Syttyy tulitaistelu jonka yhteydessä Jonesia ammutaan kun Mike jää hidastuskuvaan katsomaan pyykkääviä naisia.
Hetkinen? Spanky? Hahaha!
No kuitenkin, Jones uhraa itsensä auttaakseen Miken pakoon laukaisimien kanssa, mutta eikös vaan Mike samantien hukkaa ne puron pohjalle ja sieltä siirrymmekin ajassa vuoden eteenpäin ja Tahitille jossa Mike veneilyttää turisteja uudeksi ammatikseen. Bisnekset eivät suju hyvin ja kohta paikalle astelee eversti Wolfe (Mark Carlton) esittelemään valokuvia Vietnamilaiselta vankileiriltä jossa kenraali Nguy valmistelee ydinaseita ja jossa näyttäisi olevan vankina eräskin taakse jäänyt Jones. Siispä syyllisyydentuntoinen Mike pistää ruorin naulaan ja lähtee Vietnamiin pelastusretkelle.
Pian Miken lähdön jälkeen hänen sisarensa Kat (Hillary Matthews) saapuu etsimään veljeään, mutta joutuukin tyytymään velipojan entisiin armeijakavereihin ja nykyisiin venebisneskumppaneihin, Donnyyn (Maury Sterling), Churchiin (Courtney Gains) ja Lutheriin (Mushond Lee.) Jos Mike olisi Fox Mulder, niin Donny, Church ja Luther ovat The Lone Gunmenit, paitsi tyhmempiä.Toisaalla Vietnamissa Mike näkee painajaisia Jonesin kohtalosta ja tulee lavastetuksi huumekuriiriksi, ja päätyy kenraali Nguyn eteen. Kenraali haluaa Miken viemät laukaisimet, joita Mike ei voisi antaa vaikka haluaisikin, sillä nehän ovat siellä jossain puron pohjassa. No, Mike ammuskelee ihan helvetisti, pistää paikkoja kumoon ja pakenee katsellen hidastetusti sivullisia. Hei c'mon, jos toistuvasti hidastelet tuolla tavoin, niin siitä ei hyvä seuraa ja näin ollen Mike jääkin uudemman kerran vangituksi.
Kat ja The Three Stoogesit saapuvat Vietnamiin pelastamaan Mikea, mutta eivät saa apua jenkkikonsulaatista tyypillisten poliittisten syiden vuoksi.
Mike viedään samalle vankileirille jossa Jones viettää aikaansa ja sitten tapellaan vankikollegojen kanssa. Hieman kidustusta päälle ja Mike suostuu opastamaan kenraali Nguyn kadonneiden laukaisimien luokse.
Toisaalla ääliövenekaverit ammuskelevat kilpaa kenraali Nguyn miesten kanssa.
Mike ja Jones pakenevat ja sukeltavat ylös ne etsityt laukaisimet. He jäävät kiinni.
Venebisneskumppanit tulevat ja sitten räiskitään vankileiri reikäjuustoksi. Kat ja muut painuvat huitsin nevadaan, kun Mike ja Jones päättävät kahdestaan tuhota puoli Vietnamia saadakseen kenraali Nguylta laukaisimet takaisin. Sankareiksi väitetyt voittavat, eikä Miken tarvitse enää tuntea syyllisyyttä.Vihollisalueella on ihan tyypillistä B-toimintaa jossa suuliekit vilkkuvat, nyrkit heiluvat, dialogi on pateettista ja tärkeintä on meteli ilman sielua. Siispä tätä katsoessa ei tarvitse oikeasti katsella elokuvaa pysyäkseen kärryillä ja jääkaapilla käynti, lehden lukeminen ja musiikin kuuntelu samaan aikaan ei pilaa mitään elokuvanautinnosta, sillä aivojen nollaukseen tälläiset elokuvat ovat tarkoitettu.Sinänsä Vihollisalueella ajaa asiansa viihteenä, joskin huonona sellaisena, sillä toimintaa on ihan riittävästi ja tahatonta huumoria riittää vähintäänkin yhden Fingerpori-albumin verran. Mutta jos kuitenkin haluaa nähdä paremman Vietnam-vankileiri-erikoisryhmä-kaverin pelastus-bang bang-elokuvan, niin suosittelen ennemmin katsomaan elokuvaa Poikkeuksellista Rohkeutta. Se ei ehkä tarinallisesti ole yhtään tätä elokuvaa fiksumpi, mutta siinä sentään tannerta järisyttävät mm. Gene Hackman, Fred Ward ja Patrick Swayze.Tähdet: *
Vihollisalueella
Öö, siis mitä. Katsoinko minä juuri 98 minuuttisen trailerin?
Se on ainakin se tunne jonka Ninja Assassin minussa herätti.Raizo (Rain) on Mustan Hiekan-klaanin taakseen jättänyt ninja, joka nyt pakenee ympäri maailmaa klaanin johtajan Ozunun (Shô Kosugi) perään lähettämiä ninjoja. Samaan aikaan interpolin agentti Mika (Naomie Harris) selvittelee poliittisia salamurhia ja yhdistää ne ninjoihin. Sitä kautta Mika päätyy Raizon seuraan ja sitten tapellaan ninjoja vastaan kunnes elokuva loppuu.Tämä on elokuva josta en osaa sanoa onko se ääliömäisempiä ikinä näkemiäni, vaiko aivan sairaan cool. Käytännössä tämä on siis aikalailla samanlainen elokuva kuin Ah-nuldin Commando. Juonella ei tunnu olevan merkitystä, saati että sellaista edes oikein olisi, toiminta ja vauhti ovat A ja O.Elokuva on täynnä poseerauksia, treenimontaaseja, hidastuksia ja jokainen roolihahmo esittää repliikkinsä aivan kuin se olisi maailman vakavin ja tärkein asia. Kun leffa koostuu lähes pelkästään sellaisista Rocky nelosen treenauksesta, Commandon valmistautumisesta toimintaan ja Predator kakkosen näkymätön tappaja lahtaa kaikki pahikset huoneessa-kohtauksen toistosta, niin dialogia esittäessä ylivakavat ilmeet ja monotoninen puhetapa aiheuttavat, sanoisinko lievää huvittuneisuutta. Jos tässä ei olisi aivan helvetisti tietokoneistettua verenvuodatusta, niin tämä menisi läpi Stallonekauden tuotoksena.Lisää hauskuutta elokuvaan tuo se, että kaikki puhuvat englantia kaikissa kohtauksissa. Varsinkin silloin kun olemme tarinan takautumissa Japanissa, on sillä saatu aikaiseksi mielikuvia 70-luvun jenkkien sotaleffoista jossa saksalaiset puhuivat aina englantia ja meidän tuli kuulla se saksana.Shô Kosugi, joka on tavanomaisen viileä itsensä, on jokseekin huvittava ajoittain kuulostaessaan aivan Turtles-leffojen Tikulta. Kosugi on näyttelijä oikeassa roolissa, eikä muistakaan löydy oikeastaan valittamista, jos nyt vain hyväksyy sen Commando-tavan näytellä. Siispä ketään tämän elokuvan näyttelijöistä ei mene pilleripäissäänkään kehumaan oikeasti hyviksi, ainakaan tämän perusteella, mutta Ninja Assassinin tyyliin se ilmeettömyys istuu varsin spivasti.Eli tätä elokuvaa ei tule ottaa laisinkaan vakavissaan sitä katsoessaan. Kyseessä on ihan silkkaa ison rahan B-kamaa joka eroaa jostain vanhoista Ninja Mastereista ja vastaavista vain tekotekniikkansa ja veren määrän vuoksi.Toisaalta elokuva on päättömyydessään ihan silkkaa roskaa, mutta samalla se on aikamoista hubaa. Siispä kyseessä on tyylipuhdasta guilty pleasure-kamaa, josta ei kuitenkaan kannata olla häpeissään.Jos veri on sellainen joka aiheuttaa huonoa oloa, niin tämä ei kenties ole juuri sinulle. Vaikka elokuvan verenroiskutus on todella keinotekoisen näköistä ja ajoittain ehkä naurettavuuksiin saakka tyyliteltyä, niin sitä tulee kuitenkin Braindead-määriä, että James Cameron varmaan suunnittelee elokuvaa The Bloodyss -Syvyys.Yksi asia mikä minua otti suunnattomasti päähän on se kun tappelun aikana tuli niitä hidastuksia, niin liikkeisiin, kuten kehon pyörähdykseen lisättiin aina sellainen "whoosh!"-ääniefekti. Se kuulosti aivan joltain joka olisi kuulunut Tex Averyn piirrettyihin. Etenkin siinä DDR:n turvatalossa/varastossa tapahtuneessa tappelussa tämä ääniefekti tuli usein esille.
Niin ja jopa tämänkaltaisessa elokuvassa oli pirun typerää, että aluksi korostetun tehokkaat ninjat ovat lopussa joidenkin perusswattien seisovia maalitauluja.Tähdet: ***
Ninja Assassin
