Zombie Holocaust (1980)

Zombie Holocaust on julkaistu myös nimellä Dr. Butcher, M.D.

Paras.

Nimi.

Ikinä.

Tietenkin jos ei huomioida The Adventures of Buckaroo Banzai Across the 8th Dimensionia ja monia muita veikeitä elokuvatitteleitä.

Joku käy sahailemassa itselleen matkamuistoja sairaalan ruumishuoneella, mutta kuka saattaisi olla näin pipi, että tekee sellaista sivistyksen kehdossa, New Yorkissa. Jossain muualla sen ymmärtäisi, mutta että täällä. Hyvänen aika sentään.

Asia koetetaan salata, mutta tokihan nokkela toimittaja Susan (Sherry Buchanan) saa vihiä asiasta ja saapuu tohtori Lorin (Alexandra Delli Colli) luokse utelemaan mahdollisesta kannibalismista sairaalan tiloissa. Oikeassahan tässä ollaan, sillä sairaalassa työskentelee liiankin ihmisrakas henkilö joka kuuluu viidakkokannibaaliheimoon ja tyydyttää nälkäänsä syömällä sairaalassa chillaavia kuolleita. Vaikka tämä ongelma ratkeaa itsemurhalla ikkunasta, niin pitäähän sen perimmäisiä syitä tutkia enemmälti ja onneksi Lori on kotisisustuksensa perusteella perehtynyt syvemminkin kannibalistisiin kansoihin, josta syystä hänen on matkattava viidakkoon etsimään ihmisiä syöviä ihmisiä. Jotenkin kaikkea tuntuu yhdistävän yksi ja sama symboli, eräänlainen pillerinpyörittäjälogo, joka tuo mieleeni Sinisen kuoriaisen.

Miten niin ei?

No kuitenkin, Lori matkaa syrjäiselle saarelle, joka muuten sattuu olemaan paikka jossa hän vietti lapsuutensa ja se on kuulemma oikea unelmien kehto ja sitähän se varmasti onkin, sillä miksi muuten juuri sieltä etsittäisiin vihamielisiä ihmissyöjiä. Perillä tavataan ystävällismielinen tohtori Obrero (Donald O'Brien) ja hän on se toisessa versiossa tohtori teurastajana tunnettu henkilö, mutta koska se olisi liian paljastavan epäilyttävää Lorin ja hänen persoonattomien matkakumppaniensa silmissä (joihin lukeutuu muun muassa aiemmin mainittu Susan), uskotaan siis suosiolla tohtorisedän olevan täällä suorittamassa pelkästään hyväntekeväisyystöitään.

Kuten arvata saattaa niin joukko rupeaa harvenemaan kun heitä syödään ja näköjään näihin aikoihin ihmiskeho oli kestävyydeltään märän paperipussin luokkaa, sillä ei tarvitse kuin paita repiä auki ja suolet hups molskahtavat maahan. Olemme siis tässä vaiheessa kohdanneet elokuvan kannibaaliheimon ja sehän tarkoittaa tietenkin sitä, että liha syödään tartarina ja ilman ruokailuvälineitä. Toki edessä on tietenkin myös jonkinlaiset karkelot jossa pitää pelata tisseillä, joten ihan normimeininkiä siis. Mutta mitä ihmettä, eivätkö elävät ihmissyöjät ole jo tarpeeksi tyydyttämään nälkäämme? Eivät, ja siksi peliin astuvat elävät kuolleet ihmissyöjät, joita peruskannibaalitkin tuntuvat pelkäävän. Elokuvan zombiet muuten näyttävät siltä, että joku olisi iskenyt kipsinaamion päälle ja peittänyt sen mudalla. Siistiä. Kuten on myöskin joskus olikohan se nyt 1996, 1997 tekemäni kipsinaamio, jonka olisin voinut vuonna 1980 myydä tämän elokuvan tuottajille.

Elokuvan zompparit eivät kuitenkaan ole luonnollisen tekokuun taikka meteroiitista uutetun armeijakemikaalin aikaansaannoksia, vaan asialla on yllätys yllätys, tohtori Butcher, joka on herbertwestiaanisilla ihmiskokeillaan päättäyt luoda uusia ihmeellisiä ihmisiä, joten aivot tuonne ja toiset tänne, sehän se teki hyvää gorillallekin sanoi tri. Hfuhruhurr mitä tahansa:

"I couldn't fuck a gorilla."

Itse asiassa, eipä tässä taideta kertaakaan sanoa, että tohtori Butcher olisi aikaansaanut nuo zombiet, mutta koska ne toimivat hänen kuuliaisina apulaisinaan se lienee kuitenkin aika todennäköistä. Sitä voisi kuitenkin ajatella tässä olevan yhdistettynä jonkinlainen hullu tohtori-tarina (ts. Herbert West Reanimator), trendikelkkaan hypännyt muka moralisoiva kannibaalikertomus (eli me kaikki olemme petoja) ja tottakai se Romerolta lähtöisin oleva elävien kuolleiden kokoontuminen. Siksipä ei liene ihme, että elokuvassa on sellainen ala-asteen kaikki kaikkia vastaan-fiilis.

Miten elokuva joka sekoittaa nuo kolme äskettäin mainitsemaani tarinaa, kuorruttaa kakun hyvinkin näyttävillä sekä mielikuvituksellisilla gorekohtauksilla ja vetää peliin tissit sen verran usein, että sitä luulee ohjaajanpalilla istuneen Joe D'Amaton voi olla näin samperin pitkäkäveteinen? No, sitä Zombie Holocaust kuitenkin on ja niinpä vaikka mukana on ihanasti kömpelöitä maskeerauksia hämmästeltävänä ja Peter Jacksonin kultakauden mieleen tuovia aivomassatehosteita, niin kaikki välissä oleva on kuin seuraisi uinuvaa etanaa, joka on niin ruma ettei sen tuhinaa edes halua seurata. Elokuva tuntuu hyppivän paikasta toiseen ja keskeyttävän toistuvasti aloittamansa, sillä tottakai tälläinen kaikki peliin-meininki johtaa sellaiseen sekoiluun jonka vuoksi voisi olettaa rytmityksen olevan ainakin nopeatempoinen, joskaan ei looginen, mutta kun tämä on etenkin henkilöohjauksen ja näyttelemisen osalta hidas ja kömpelö samalla tavalla kuin Adam Sandlerin esittämät hahmot, että tekisi mieli läpsäistä kasvoille ja todeta, että vähän vauhtia siihen masiinaan ja älä vääntele sitä naamaa, se jää vielä tuollaiseksi. Joten tarinapöhköys ei ollut mennyt näyttelijöiden, eikä varmaan myöskään ohjaajan jakeluun.

Elokuvan juonesta sen verran, että koska tämä on kuitenkin aikalailla sellainen teos jossa tehosteet tulevat ensimmäisenä (pään halkaisu on verrannollinen johonkin isoon räjähdykseen) ja mitä rujompi visvanlennätys on saatu aikaan niin sen parempi, ja sellaisen tieltä voikin sitten  työntää kaiken vähemmn tärkeän kuten tolkullisuuden pois, niin miksi se kannibaaliosuus on silti ylipäätään mukana. Paljon riemastuttavampi idea se hullu tohtori jonka motivaatio siirrellä ihmisten aivoja keskenään ja tehdä muuta yhtä kivaa on vain siinä, että katsotaan mitä tapahtuu. Toki hän mainitsee siellä seassa, että ihmiskunta tulee vielä ylistämään häntä nerona ja olemaan iloinen hänen keksinöistään, niin kuin hän olisi jonkin suuremman suunnitelman äärellä, mutta oikeasti se on vähän niin kuin penskana kun sai sen mikroskoopin ja muita ns. tiedemiehen (nyk. tiedepersoonan) työkaluja, ja rupesi sitten sekoittamaan erivärisiä nesteitä vain koska se oli hauskaa nähdä mitä tapahtuisi. Ei mitään. Mutta se on sivuseikka ja siksipä tohtori Butcherin selvä pöpismi ja siihen yhdistetty elävien kuolleiden nousu on tarpeeksi, ja ennen kaikkea paljon kiinnostavampaa kuin se sama pahuksen tuttu moppitukkakannibaaliheimo syömässä munuaista.

Kannibaalit ovat vain tiellä.

Todella ärsyttävä seikka Zombie Holocaustissa on ääniefekti joka on sellainen korvia repivä riitasointu joka tulee aina kun jotain ns. pelottavan yllättävää on tapahtumassa (eli suht' usein), ja kun se tulee vielä juuri ennen kuin siihen liittyvä temppu paljastetaan, niin se ensinnäkin spoilaa säikytysefektin ja on pelkästään äänivalintana aivan kauhea.

Tähdet: **

Zombie Holocaust