Edesmenneen metalliyhtyeen basisti pyrkii ottamaan kaiken kunnian menestyksestä, mutta ei laisinkaan usko olleensa itse millään tavoin osasyyllinen Panteran hajoamiseen. Ehei, hänhän se koetti pitää porukan koossa ja sitä vielä silloinkin kun yksi joukosta ammuttiin lavalle ihan kuoliaaksi saakka.
Sivussa hän kertoo kuinka on mestarigolfaaja, bisnesnero joka pelasti bändin konkurssilta, yltiölahjakas jazzbasisti joka luotsasi Panteran sukkahousuhevistä maailman vaikutusvaltaisimmaksi metallinerouden kulminaatiopisteeksi ja kuinka juuri hän keksi grungen.
Rex Brown tykkäsi kamasta ja nesteytti itseään ahkerasti (vaikka toisin kuin muut, hän pysyi raittiuden mallikappaleena jopa ollessaan kokkeliviinapäissään) ja jossain niissä huuruissa tämä kirjakin on ilmeisesti kirjoitettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti