Juuri jenkkiläiseen ajokortti-ikään yltänyt Les (Corey Haim) haaveilee autosta ja tytöistä joita voisi sellaisen avulla iskeä. Erityisesti korkeammalla tasolla oleva Mercedes (Heather Graham) miellyttää Lesin silmiä ja kyllä, siitä nimestä tehdään lopussa todella nokkela vitsi. Sanoinko nokkela? Tarkoitan surkea. Okei, se on tälläinen:
Kunhan kaikki perheen autot ovat saatettu lunastuskuntoon, antaa Lesin isä BMW:n avaimet hänelle, mutta Les sanoo ettei tarvitse niitä koska hänellä on jo Mercedes.
.
..
...
Kuitenkin, ennen kuin siihen riemujuhlaan päästään on Lesin autotyttöunelmien totetutumisen tiellä sellaisen pikkuseikka kuten auton puuttuminen. Eikä sitä ole luvassakaan koska hän reputtaa ajokokeissa. Mitäpä tuosta kun aina voi valehdella kavereille (esim. Corey Feldman), Mercedekselle sekä kaikille muille eteen sattuville ja lainata salaa isoisän silmäteränä olevaa klassikkoautoa. Arvatkaa vaan rupeavatko asiat lipeämään käsistä kun ensin Mercedes vetää nakit ja hänet täytyy siksi säilöä auton takakonttiin, ja sitten tulee vielä naarmuja konepeltiin.
Coreysta vielä jäljellä oleva Feldman on aina ollut se hieman mielenkiintoisempi tapaus, sillä vaikka kumpaakaan ei suurin surminkaan uskalla mennä kutsumaan kovinkaan hyväksi näyttelijäksi, niin ainakin Feldmanissa on aina ollut jotain hieman ärsyttävää ja siksi ns. erilaista, kun taas Haim oli oikeastaan vain valju. Haim oli aika tyypillisen oloinen teinistara, joka myöhemmistä huumeongelmistaan, tms. huolimatta oli kuin tyhjä taulu johon vain kirjoitettiin sen hetken hittisanoituksia vetoamaan särmättömyytttä arvostaviin pikaruokakuluttajiin. Se ettei Feldman ollut aivan samanlainen jokaisen tytön ja pojan puhtoinen teinivalinta näkyi myös duon yhteisissä elokuvissa siten, että vaikka niitä aina mainostettiinkin molempien nimillä (joka johtui varmasti vain siitä, että saatiin veikeä tupla-Corey kanteen) oli Feldman aina se sivummalla oleva muka outo kaveri, kun Haim sai loistaa söpömpänä turvallisuuskasvona. Niin se on tässä Ajokortissakin, jossa kannen panostuksesta huolimatta Feldman ei ole yhtään muita sivuhahmoja merkittävämpi ja kaikki pyörii Haimin ympärillä. Pistääkin hieman miettimään sitä, että kun elokuvamaailma on täynnä kaikenlaisia duo'ja (joista monet ovat Jean-Claude Van Damme) ja Coreyt olivat yksi sellainen, niin miksi he? Vaikka Haim oli se kansikuvamainen kasariteinitähti ja Feldman hieman ns. oudompi pienemmän fontin kasariteinitähti, niin yleensä useita elokuvia yhdessä tehneet näyttelijäparit saivat niitä varmasti tehtäväkseen koska olivat kaksistaan tehokkaampia kuin yksin. Hyvässä duossa molemmat erottuvat, molemmat tukevat toisiaan ja molemmat omalta osaltaan tekevät kokonaisuudesta tasapainoisesti parempaa (vrt. Gene Wilder ja Richard Pryor, Matti ja Teppo). Se tosin tarkoittaa, että vähintään toisen heistä tulisi olla persoonallisen vahva ja lahjakas. Mutta kun Coreyt eivät oikein ole. Molemmat ovat vain keskinkertaisia näyttelijöitä, eivätkä täten tee elokuvistaan keskinkertaisuutta parempaa. Vai muistaako kukaan yhtäkään elokuvaa heiltä yhdessä tai erikseen jonka kohdalla ajattelisi, että jep, ilman tuota Coreyta elokuva olisi todella kärsinyt. Coreyismin oikeasti muistettavin roolisuoritus lienee Feldman Friday the 13th, osa 4-elokuvassa ja siinäkin oletettavasti enimmäkseen lopun kaljumaskin ansiosta.
Muutoin sen olisi voinut suorittaa vaikkapa Mickey Rooney.
Ei harmittomuudesta sinänsä todellista haittaa ole, sillä mielellänihän minä olen Corey-leffoja katsellut, mutta olisihan se kiva jos ne jäisivät mieleen esiintyjien kykyjen ei nimen vuoksi.
Ajokortti on juuri sellainen Corey-duon elokuva kuin osaa arvatakin. Kiva teinikomedia, jossa yö kaupungilla-juoni tarjoaa juuri kaiken sen mitä odottaakin. On hullunkurisia sivuhahmoja, kaikenlaisia kommelluksia kun vailla lupaa otettu auto kokee kovia ja lopussa vaikka kuinka kuralle asiat menevät, niin sankari saa tytön ja vanhemmatkin juhlistavat häntä. Mikä on ymmärrettävää kun Haimin hahmo osoittaa olevansa petollinen viettiensä vietävissä oleva sika, joka säilöö kännistä ihastustaaan takakontissa, tuhoaa isoisänsä klassikkoauton ja muuta kivaa.
Muutamia mukavan humoristisia sattumia ja vahvasti kevyemmän puolen aurinkoisella kasarisynapopilla täytetty ääniraita. Mikä on sinänsä ymmärrettävää elokuvan ollessa 80-luvulta. Se selittänee myös kasarimuodin.
Joten kyllä todellisuuspakona Ajokortti on ihan kelvollista ajantappoa, vaikka suurimmat kiinnostavuudet siinä ovatkin Corey-nimet kannessa ja uraansa aloitteleva Heather Graham. Joskin aika epäkiitollinen rooli neidillä on, kun ei ehdi oikeastaan laisinkaan esittäytyä kun jo makaa taju kankaalla siellä auton sisuksissa ja lopussa herää vain jotta voi olla Haimin hahmon tyttöystävä.
James Avery tiukkana autokouluopettajana kärsimysten maasta on varsin mainio.
Tähdet: **
4 kommenttia:
The Lost Boys?
Mitenkään vähättelemättä The Lost Boysia, sillä minäkin diggaan siitä elokuvasta, en kuitenkaan oikein usko Corey-duon olleen kovinkaan merkittäviä sen elokuvan toimivuuden kannalta. Eivät haitaksikaan, mutta kyllä heidän rooleihinsa pystyy kuvittelemaan monia muitakin näyttelijöitä. Feldmanin myöhemmät Lost Boysit vieläpä osoittivat, että vaikka hänen hahmonsa saattoi vaikuttaa sellaiselta että sitä kannattaa myöhemminkin hyödyntää, niin sitähän uskottiin myös Matt LeBlanckin Joeysta.
Dude, where is my car(d)?
No heh heh.
Oikeasti Ajokortti on samanlainen kuin Superbad, mutta ilman viinaa ja tuhmia sanoja.
Lähetä kommentti