Punkfolketnomuusikko Manu Chao esittäytyy elämänmyönteisenä ihmisenä joka tahtoo kaikkien olevan onnellisia säädystä riippumatta ja vaikka miehen tausta ei ole ojanpenkka, ja tileillä on fyffeä enemmän kuin tarpeeksi, niin hänen ns. katupoikaimagonsa sekä eräänlainen mustalaispunkkinsa vaikuttaa aidosti rehelliseltä, eikä laskelmoidulta trendiroikunnalta kuten vaikkapa Eugene Hutzilla.
Luonnollisesti kirjan kirjoittaja on ajoittain liiankin aiheensa pauloissa, nostaen Chaon jalustankin jalustalle, mutta lievästä globaalin miljööllisestä namedroppaussekoilusta huolimatta kirjaa on yhtä mukava lukea kuin Timo Harakan Rahan jäljillä-dokumenttia katsoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti