lauantai 15. elokuuta 2015

Teinivampyyri (Teen Vamp, 1988)

Murphy (Beau Bishop) on se teinikomedioiden tuttu nörttihahmo joka himoitsee koulun ns. kuuminta tyttöä, Connieta (Angie Brown), mutta koska vastaus on että jenkkifutaaja on parempi niin neitsyys on menetettävä muulla tavoin. Onneksi lähistöllä olevan baarin yhteyteen on avattu bordelli, joten siellähän se on mahdollista kastella pölkkyä, mutta herramunjee ilotyttöhän on vampyyri. Tämähän tietenkin tarkoittaa, että vaivautuneesti ähkivästä kynätaskusta tulee cooler king, eli toisin sanoen hän käyttää nahkatakkia ja AURINKOLASEJA!
Sitten tapahtuu, ei oikeastaan mitään kiinnostavaa.
Kumpikaan yllä olevan kuvan henkilöistä ei esiinny elokuvassa ja näkyvä genremääritys horror on korkeintaan eversti Kurtzin mielipide näkemästään.

En laisinkaan epäile etteikö Teinivampyyri tehty Teen Wolfin innoittamana rahastamaan sillä, ja siten huomautus muka samankaltaisuudesta on aivan ymmärrettävää, mutta hetkinen? "...saatte nautittavaksenne uuden fantastisen komedian samasta aiheesta. Siinä irvaillaan häpeämättömästi sitä, mitä ihmissudet ja ulvovat sudet edustavat." Ei tässä ole ihmis- taikka tavissusia karvanvertaa ja ihan tosi hei, fantastinen komedia? Hitto, tämä on niin pystyynkuollut tapaus, että vaikka mukana ei olekaan zombeja niin elävää kuolemaa Teinivampyyri kyllä huokuu. Ainoa tapa kuolla nauruun tätä katsoessa on katsoa jotain muuta. Enkä tarkoita ettäkö tämä olisi vain täynnä todella huonoa huumoria ja siksi muka vitsitön, vaan tämä on tyystin vailla komiikkaa. Siten, että voi silmissään nähdä elokuvan käsikirjoituksen jossa kyllä on esimerkiksi ilmapiiri ja hahmot kuvatttu, jotain dialogiakin, mutta sitten aina säännöllisin välein paperilla lukee "lisää tähän vitsi", mutta kuvauksiin lähdettiin tottelematta. Tai no, on siellä yksi kaskumainen toteamus kun Murphyn äiti sanailee "Katso noita hampaita! Parasta soittaa hammaslääkärille!" Ei, en minäkään sille nauranut.
Melkein huumoriksi voi jo lukea sen kuinka jäykkiä ja monotonisia kaikki ovat esiintymiseltään, mutta siinä missä esimerkiksi joku Steven Wright onnistuu tekemään sellaisesta riemastuttavaa koomista taidetta, saavat Teinivampyyrin elottomat lohkareet vain suunnittelemaan pään iskemistä seinään ja on todennäköisesti hauskaa vain Peter Funtin mielestä.
Erityisen ikävää tästä huumorintajuttomuudesta tekee se, että kyllä tästä siltikin näkee sen että aikomus on ollut tehdä komediaa. No, onhan tämä ainakin hauska:
Vähän niin kuin Simpsoneissa esitetty rikossarja Policecops.

Jos komedia vailla komiikkaa ja tajuttomuutta esittävät näyttelijät eivät olisi riittämiin, niin onneksi koko elokuva näyttää siltä kuin se olisi kuvattu vain kulloisessakin kuvauspaikassa olevilla valoilla. Näin ollen keittiölampun valossa kaikki on epätasaisen kalseaa ja kun ollaan ulkona iltapäivästä myöhempään, niin ainoastaan silmät kiinni kulkeva sokea on suuremman pimeyden vallassa.
Ja vaikka ymmärrän sen miksi vampyyriksi muuttunut Murphy käyttää aurinkolaseja, niin miksi se edellyttää myös villatakin muuttumista nahkaiseksi? Eikö cool voi olla ilman nahkaa? Onko tämä nyt muka coolia?

Tähdet: *
Teinivampyyri

2 kommenttia:

Tuoppi kirjoitti...

I wear my sunglasses at night...

Koitin tätä tuossa jokin aika sitten katsella, mutta kesken jäi. Kaikin puolin kamala tekele, jonka mustaan sydämeen olisi pitänyt jo ennen tekoa iskeä tammipuinen kepakko. 'nuff said.

...noir kirjoitti...

En laisinkaan ihmettele miksi tämä jäi Samuel Bradfordin ainoaksi ohjaustyöksi ja miksi Beau Bishophin hetkeä aiemmin alkanut elokuvaura pysähtyi Teinivampyyriin.