Atlantic Rim (2013)

Kuten jo nimikin paljastaa, kyseessä on rahastuskopio, eli ns. mockbuster vuoden elokuvasta Atlantis Interceptors.

... Anteeksi, mitä? Pacific Rim? Koskaan kuullutkaan.

Mutta jos olisin, niin olisin saattanut kirjoittaa siitä jotain sellaista kuten.

Hauskaa on se, että kunnon bootlegtyyliin nämä kopiot pukataan markkinoille usein hetkeä ennen kuin ns. originaali ilmestyy, jotta ehditään varmasti napata pennosia ennen totuuden paljastumista. Samoinhan toimivat maata mullistavan nerokkaista parodiaelokuvista tutut Aaron Seltzer ja Jason Friedberg, jotka koettavat olla niin hip ja ajantasalla, että vääntävät kakkavitsejään lähes pelkkien ennakkohuhujen perusteella ja sitten välillä ilmenee ettei sellaista parodioinnin kohdetta olekaan, tai sitä eivät tekijät viitsineet viedä loppuun saakka, koska piti vain saada edes mainittua se samalla tavoin kuin poliitikot esittävät tyhjiä lupauksia. Näin ollen ei Scary Movie nelosessa ole King Kongia, vaikka kannessa sellaiseen sormella osoitetaankin. Mikä tietenkin on suuri menetys. Nyyhkis.

Kuitenkin, nyt Atlantic Rimin pariin...

Viimeaikoina on kadonnut öljynporauslauttoja ja syynä ovat tietenkin meressä chillaavat jättihirviöt. Onneksi armeija featuring NASA lähettää paikalle ihmisohjatut jättirobotit.

Jaa-a, mitäpä tästä voisi muuta sanoa kuin, että se on Pacific Rim ilman rahaa. Varallisuuden vähäisyys näkyy tietenkin siinä, että tietokoneistetut tehosteet ovat tuttuun tapaan kömpelömpiä ja viimeistelemättömiä, tähtikaarti koostuu halvemmista (ts. muka huonommista) näyttelijöistä ja muka näyttävät toimintaosuudet pidetään vähäisemmässä osassa jolloin kalliiden räjähdyskarnevaalien täytteeksi esitellään esimerkiksi arkistomateriaalilta vaikuttavaa rantakuvastoa jossa muovitehosteet löytyvät rintakehän korkeudelta. Kuitenkin koska Pacific Rimia on vaikea kutsua mitenkään älyllisesti haastavaksi elokuvaksi (joka ei siis ole niinkään negatiivinen kommentti elokuvista joiden tarkoitus ei olekaan olla shakkia kuoleman kanssa), joten ei siinäkään esimerkiksi panosteta kunnolla tarinaan taikka hahmoesittelyihin vaan heti alusta saakka osoitetaan sen olevan enemmän kuin vähemmän pelkkää sokeriherkkua efektitoimintanälkäisille, niin eipä Atlantic Rim ainakaan huonompi elokuva niiltä osin ole. Kuka tosissaan menisi väittämään David Chokachin olevan yhtään sen huonompi näyttelijä kuin Charlie Hunnam? Eikä se ole kehu kummallekaan. Toki näistä kahdesta Pacific Rim on siksi suositeltavampi, että siitä näkee tekijöiden olleen aiheensa faneja (kaijut ja mechat) ja he ovat voineet korvata järjenpuutetta näyttävyydellä (joka tosin on siinä vaiheessa jo kokoaan ajatellen rutiinitoteutuksella), kun taas Atlantic Rimin pelastuksena olisi korkeintaan ihastuttava kömpelyys ja isovanhemmat jotka erehtyvät luulemaan tämän olevan yhtä kuin G.I. Joe:

Hei, kyllä noillakin leikkii, vaikka vyötärön kuminauha katkeaakin jo kun katsoo pakettia.

Surku, että Atlantic Rim ei ole oikealla tavalla huono jotta siitä nauttisi. Toki se on ruma kuin synti ja tyhmä kuin tosi tyhmä saapas, mutta se ei osaa hyödyntää kehnouttaan oikein, vaan on pelkästään tylsä. Pari hassua ilmavaa efektiä ei riitä, eikä Chokachista ole Hasselhoffiksi.

Tosin plussaa kohtauksesta jossa jättihirviöhyökkäyksen vuoksi pakoon lähtenyt vanginvartija kohtaa matkalla sotilaallisia sankareita, jotka parilla sanalla saavat keltapöksyn pyörtämään päätöksensä ja samalla hetkellä kun hän kääntyy takaisin lähtösuuntaan, astuu jättihirviö kuolettavasti hänen päälleen. Shit happens.

Tähdet: *
Atlantic Rim