Murjottavat nuoret herrat perustavat bändin, saavat ajan myötä suosiota ja pysyvät ylettömän kyynisinä kyseisen yhtyeen ajanjakson loppuun.
"Se, että bändille kehittyi maine paljon ryyppäävinä, mustiin pukeutuvina tuppisuina perustui siihen, että bändi ryyppäsi paljon, tykkäsi pukeutua mustiin eikä lätissyt turhia."
Apatiaa, mustaa huumoria ja kuka välittää-fiilistä.
Mainio kirja.
3 kommenttia:
Musti parka.
Iso hauva, kun siitä kerran riitti koko bändille.
Facebookista tänne tulleille (ja muillekin) mainittakoon se, että ennen tämän kirjan lukemista olin edellisen kerran kuunnellut Sentencedia Downin ilmestyessä ja Täältä pohjoiseen innoitti ottamaan kiinni menetettyä aikaa, myös yhtyeen jäsenten muiden projektien osalta. Kokemus oli siis suurempi kuin pari sanaa.
Osasta pidin.
Lähetä kommentti