Tron: Perintö (Tron: Legacy, 2010)

Alkuperäinen Tron on kovastikin mieleeni ja pakko se on myöntää, että jatko-osansakin oli minusta todella mainio tapaus.

Ohjelmointiyritys Encomin johtaja Kevin Flynn (Jeff Bridges) kertoo pojalleen ensimmäisen elokuvan tapahtumista ja hauskasti tässä annetaan ymmärtää, että ensimmäisen osan tapahtumat olivat sekä totta, mutta että se myöskin synnytti sen tuntemamme Tronin ja kaikenlaisen oheistuotearmeijan. Kohta uutisissa kerrotaan, että mystisistä digitaalisen vallankumouksen puheista tunnettu Flynn on kadonnut ja olemme hypänneen ajassa eteenpäin nähdäksemme alussa pikkupoikana olleen Flynnin pojan Samin (Garrett Hedlund) kasvaneen nuoreksi aikuiseksi.
Flynnin katoamisen jälkeen on Encom muuttunut kylmäksi ja tunteettomaksi rahantekolaitokseksi, eli samanlaiseksi kuin se oli ennen Flynnin johtoon nousun ja Samista on tullut eräänainen vastahakoinen miljonääri joka on kaatamassa isänsä entistä yritystä. Nykyinen johtokunta ei suuremmin arvosta pojan ajatuksia jakaa ohjelmistot ilmaiseksi kansalle, kun niistä voisi kiskoa perkeleesti rahaa. Ainostaan Flynnin kollega ja ystävä, ja myöskin eräänlaisena Samin kasvattajana toimiva Alan (Bruce Boxleitner) kannustaa poikaa, mutta toivoisi hänen huliganismin sijaan kasvavan ja ottavan Encomin johtajan paikan vakavasti haltuunsa.
Eräänä iltana Alan saa viestin joka vaikuttaisi tulleen Flynnilta, mieheltä jonka Sam uskoo vain häipyneen vältelläkseen isänä olemisen vastuuta, mutta niin vain käy että kun Sam lähtee selvittämään viestin lähdettä, päätyy hän imaistuksi tietokoneen sisään aivan kuin isänsä silloin ennen. Nyt Sam on sisällä Matriisissa ja päivitysten myötä on maailma muuttunut Amigasta Xboxiksi ja näyttää muuten aivan ältsin makeelta.
Sam päätyy gladiaattoripeleihin jotka ovat kiekonheittoineen ja muineen tuttuja entuudestaan. Pian Sam saa huomata, että Matriisia johta tyrannin tavoin edellisestä elokuvasta tuttu ohjelma Clu (Jeff Bridges) ja Flynn on Matriisin vanki. Tästä tule siis sekä Matriisin ja Maapallon vapautusprojekti. Apunaan Samilla ovat superhot Quorra (Olivia Wilde) ja isänsä. Mutta missä on tuhotuksi uskottu legendaarinen sankariohjelma Tron (Bruce Boxleitner)?
Tron nousee.

Kyllä minä pidin tästä elokuvasta, sillä samoin kuin ensimmäinen Tron, se vetoaa sisälläni olevaan lapseen. Ei siihen jonka söin kannibalistisissa karkeloissa, vaan kuvittelliseen mukulaan. Tämä on kevyttä seikkailua joka näyttää pirun hienolta ja Daft Punkin score on aivan järjettömän tehokas. Kun 20 minuutin jälkeen astuimme sisään Matriisiin niin en voinut muuta kuin ihastella elokuvan ulkoasua, innostua seikkailullisesta tarinasta ja huumaantua musiikista.

Jos koskaan ruikutan tietokoneistetuista elokuvista, niin tämän kohdalla en niin tee sillä Tron: Perintö on yksi cooleimmista leffoista koskaan.

Täydellistä satutarinaa ja mielestäni vähintään yhtä miellyttävä elokuva kuin ensimmäinenkin.
Hymyilin useasti kuin heikkopäinen.

Tähdet: ****
Tron: Perintö