Seuraavaksi Jet rupeaa keräämään rahaa ryhtymällä nyrkkeilemään jenkkejä vastaan.
Hitto, vielä noin 40 minuuttia jäljellä.
Kun Ben Affleck riisuu aurinkolasinsa ja hattunsa, paljastuu hän mutantti-Bryan Browniksi ja sitten alkaa viikon kestävä tappelu Jetin kanssa.
Perään toinen viikon kestävä tappelu Ben Bryan Affleck-Brownin kanssa ja kai se Jet sitten voittaakin jotain.
Jet Lin toistaiseksi ainoa ohjaustyö lienee syystäkin jäänyt viimeiseksi, sillä jos tarkoituksena oli ollut tehdä vakavahkoa toimintaelokuvaa, niin silloin elokuvan aloittaneen sotakohtauksen olisi tullut kenties olla enemmän Sotamies Ryania kuin Chaplinin Diktaattoria jotta sen olisi voinut ottaa vakavissaan. Dubbauksen huono huulisynkkaus ei siis ole ainoa väärin ajoitettu seikka tässä elokuvassa.
Leikkauksen ja näyttelemisen rytmitys on aivan pielessä ja vaikka ei huomioisi sitä englanninkielistä ääniraitaa, niin tuntuu kuin katsoisi sitä Wayne's World kakkosen kaksintaistelua Mike Myersin ja James Hongin välillä. Ja vaikka Li liikkuu ihan sulavasti, niin elokuvan taistelukohtaukset eivät ole järin ilostuttavia, vaan jättävät pahemmanpuoleisen nälän jälkeensä.
Elokuva on täynnä teeskennellyn näköisiä tunteenilmauksia ja komediallisuus ei vaikuta olevan yhtä tarkoituksellista kuin se on esimeriksi jossain Fong Sai Yukissa ja se kökkö dubbaus ei ainakaan auta pitämään pokerinaamaa yllä. Tosin on aina hauskaa nähdä Jet Li esittämässä leikkisää sankaria, sillä vaikka kritisoinkin tämän elokuvan olevan teeskennellyn oloinen, niin Lin hymy on aina hieman mieltä ylentävää.
Harvoin sitä joutuu sanomaan Lin elokuvaa tylsäksi, mutta niin vain se sana kuvaa parhaiten tätä läjää.
Tähdet: *
Born to Defense
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti