Mielenkiintoisesti eräs ystäväni sanoi, että tämä elokuva on täynnä popkulttuuriviittauksia, mutta vaikka yleensä pidänkin niistä niin en kuulemma voisi sietää tätä elokuvaa juuri niiden vuoksi.
Scott Pilgrim (Michael Cera) on Gilmoren Tytöt-tyylinen melkein nenäkäs nuorimies joka soittaa Sonic Youthista ammentavasta sopivan säröisen trendikkäässä mutta The Dandy Warholsin tavoin ehkä hieman liian laskelmoidussa autotalliyhtyeessä ja hengailee Dariasta ja Mallratsista ryöstettyjen hahmojen kanssa.
Scott ihastuu sellaiseen Janeane Garofalo-tyyliseen like whatever-tyttöön Ramonaan (Mary Elizabeth Windstead), mutta voidaksen antautua alternativerakkauden sarkastisiin iloihin on hänen päihitettävä kuolemanotteluissa seitsemän ex-seurustelukumppania ja näiden kautta tulevatkin mukaan elokuvan hauskimmat ideat ja parhaimmat hahmot (etenkin Chris Evansin näyttelemä toimintatähti on loistava ja Brandon Routhin siivoojavitsi sai repeämään).
Ystäväni oli osittain väärässä sanoessaan etten pitäisi tästä elokuvasta, sillä siitäkin huolimatta että Michael Cera esittää jälleen kerran Jesse Eisenbergia (tunnetusti Eisenberg esittää joka elokuvassaan Michael Ceraa), niin kyllä Scott Pilgrim Vs. The World on varsin huvittava viihde-elokuva ja sitä osittain juuri niiden popkulttuuriviittausten vuoksi. Tosin ymmärrän kyllä pointin ystäväni varoituksessa, sillä tässä elokuvassa on kaikenlaisia silmäniskuja niin hemmetisti ja niin mukaironiseen/alternativiseen tapaan esitettyinä, että hipsterarvot nouset yli äyräiden ja välillä rupeaa jo hieman nolottamaan kun mieleen kaivautuu väkisinkin ajatus tälläisen elokuvan tarkoitushakuisuudesta olla se coolein elokuva koskaan. En ole lukenut sarjakuvaa johon elokuva perustuu, joten en saa siitä vertailukohtaa, mutta ymmärtääkseni tämä on suht' uskollinen sille ja siksipä uskoisinkin kokevani sarjakuvan kohdalla samanlaisen tykkään mutta niin he haluavatkin minun tekevän-fiiliksen.
Minun tulee todeta kuten yksi elokuvan hahmoista "Oh my God, like wow!", samalla tavoin kun Pearl Harboria katsoessa pystyy näkemään ruudulla huomautukset siitä koska on syytä tuntea surua ja mikä kohta on olevinaan hauska. Aplodeja-kyltti.
Viewtiful Joe-sukupolvelle tarkoitettu Nintendoelokuva joka on kietämättä viihdyttävä, mutta aikalailla laskemoidun oloinen cooleudessaan ja ADHD-meininki alkaa elokuvan pituudessa hieman väsyttämään.
Niin ja ihan oikeasti, onhan tuo Mary Elizabeth Winstead söpö Ramonana, mutta samoin kuin All The Boys Love Mandy Lanen nimihenkilön kohdalla ei minusta elokuvan kautta saatu aikaiseksi sitä tunnetta, että miksi Ramona on juuri se unelmien tyttö eikä väripäästään huolimatta vain harmaata massaa.
Tähdet: ***
Scott Pilgrim Vs. The World
6 kommenttia:
Eipäs ole tullut tätäkään katsottua. Lähinnä tuon Ceran vuoksi. Minen jostain syystä voi sietää häntä alkuunkaan....
Kyllä minä Cerasta Superbadissa pidin, mutta jotenkin tuntuu että herra esittää joka ainoassa leffassa samaa roolia. Välillä on tekoviikset tai melkein erilainen kampaus, mutta aina kyseessä on kimittävä pehmopoju. Toki hän osaa sen, mutta välillä haluaisi nähdä jotain muutakin.
Minä en myöskään jaksa tuota Ceraa. Kuten sanoit, aina sama rooli päällä.
Pidin kyllä tästä elokuvasta, mutta en aivan ymmärrä sen saamaa hehkutusta. Se oli hauska, mutta ei hulvaton, toiminnallinen, mutta ei tajuntaa räjäyttävä. Loppua kohden se oli minusta vielä aika puuduttava, kun nitä eksiä vaan tuli ja tuli ja tuli.
Cera voisi tosiaan tehdä jotain uutta joskus.
Tosin, mielummin Cera kuin se toinen ns. geek-näyttelijöiden iso nimi, eli Jesse Eisenberg.
Elokuva on lähinnä erittäin ok. Puuduttava pitemmän päälle ja huomiohakuisuus kaikella mahdollisella tavalla rasittaa välillä, muuten hyvin viihdyttävä.
Ja juu, Michael on sen yhden Ceran ihan jees, jonka jälkeen se on aika nähty. Ja yhtäkkiä se on jokapuolella, aivan kuten tuo Eisenberserkkeri konsanaan. Täytyy kyllä sanoa että pidin paljonkin jälkimmäisestä Zuckerberginä.
Kyllä Eisenberg esitti mielestäni Antisocial Networkissa Suckerbergin ohella edelleenkin Eisenbergia, mutta teki sen hyvin että se siitä sitten.
Mutta ylipäätään sen hetken kuumimman näyttelijän ylikäyttö osoittaa sekä mielikuvituksettomuutta, että katsojan aliarviointia. Kiitos Ryan Reynolds.
Lähetä kommentti