Pako New Yorkista (Escape from New York, 1981)

Lähitulevaisuus, eli vuosi 1997 ja maailma on hieman sellainen dystooppinen kuin millaisena sen muistamme Esko Ahon hallituksena aikana olleen ja tietenkin kaikenlaisissa post apo-italotuotannoissa, paitsi että nyt vaatetuksena on uusia barbaareja vähemmän pölykapseleita ja pesukoneen letkuja.
Rikollisuus Yhdysvalloissa on kasvanut lyhyessä ajassa monta sataa prosenttisesti, joten Manhattan on eristetty suureksi vankilaksi jonne kerran jouduttuaan ei enää pääse pois. Luonnollisesti suuren minkä lie ydinfuusiokokouksen kynnyksellä ääliöpresidentti (Donald Pleasence) joutuu terrorismiuhan edessä pelastautumaan pakokapselilla ja putoaa minnekäs muualle kuin Manhattanille ja päätyy alueen johtajaksi itsensä nimenneen Duken (Isaac Hayes) hellään huomaan. Joten pelastusoperaatio on aloitettava ja kukapa sopisi siihen tehtävään pakotettuna paremmin kuin kiukkuinen antisankari Snake Plissken (Kurt Russell), ja koska kiltin ilkeä poliisipäällikkö Hauk (Lee Van Cleef) halua varmistaa Plisskenin yhteystyön sujuvuuden, istututtaa hän yksisilmäisen sankarimme kehoon räjähteet jotka deaktivoidaan vasta ja jos Plissken tehtävässään onnistuu. Aikaa on siis 24 tuntia ja niinpä Plissken lennähtää Manhattanille tapaamaan friikkejä ja valmistautuu näyttämään presidentille ja muille mistä Metal Gear pissii.

Tämä elokuva koukuttaa heti alkutekstiensä tarttuvasta teemakappaleesta aina viime minuuteilleen saakka, sillä aivan kuten John Carpenterin Halloween, on tämä niin tiukaksi kirjoitettu että kumartuessa meinaavat housut revetä. Ei mitään ylimääräistä ja hyvä niin.

Dialogi on minimalistista ja tylyä, hahmot ajateltuja ja pääosin pirun vakuuttavasti esitettyjä ja elokuvan yö on kuvattu niin rikkaana ja kauniina, että siinä olisi monella isommalla elokuvalla oppimisen varaa. Ei siis liene ihme, että Mad Maxin ohella juuri tämä elokuva vaikutti lukuisten Italotuotantoa olevien post apokalyptisten nahkajengi-elokuvien syntyyn ja onkin siksi hieman hassua, että vaikka Kurt Russellin hyvin suurella vakaumuksella esittämä Snake Plissken on erittäin mieleenpainuva hahmo, niin silti juuri sitä hahmoa itseään ei olla ryöstöviljelty kaiken maailman kipoissa ja kupeissa, sarjakuvissa ja peleissä. Onhan niitä jotain, mutta ei tarpeeksi hahmon vaikuttavuuteen nähden, sillä minun tulisi pystyä pelaamaan NESilläni aitoa asiaa, ei vain tribuutteja. Niin ja vaikka Plisskenissa voi nähdä selviä yhtymäkohtia Clint Eastwoodin mieheen ilman nimeä, on Russell kuitenkin tehnyt tämän elokuvan hahmosta niin omansa, että niitä vaikutteita saa etsiä samaan tapaan kuin Spaceballseissa kammattiin autiomaata.
Mutta Plisskenin on voinut nähdä synnyttäneen useampia kopioita ja kunnianosoituksia, joista tunnetuimpana varmasti Metal Gearien Snake, mutta ei myöskään yhtään vähäisempänä Doomsdayn Eden (minkä tajuaa kuvaa paremmin elokuvasta itsestään). Mistä puheen ollen, Doomsday on muutoinkin erittäin mainio tribuutti Paolle New Yorkista.
Niin ja kun tuo Metal Gear nyt tuli mainittua, niin huomautetaan varmuuden vuoksi siitä Michael Biehn-yhteydestä ennen kuin joku muu sen ilmiselvän asian toteaa.

On tässä elokuvassa jotain josta en pidä ja se löytyy näyttelijöiden joukosta.
Vaikka Kurt Russell, Harry Dean Stanton, Adrienne Barbeau ja esimerkiksi Lee Van Cleef saavat nostamaan molemmat peukut pystyyn ja jopa se Hyökkäys Poliisiasemalle-leffassa tylyä puheetonta tappajaa näytellyt Frank Doubleday on samalla tavalla hyvä kuin Hyökkäyksessä, niin hitto, edesmennyt Isaac Hayes ei koskaan ollut hyvä näyttelijä ja sitä hän ei ole tässäkään elokuvassa. South Parkin ääninäyttelijänä hän oli mies paikallaan, mutta valitettavasti tässä elokuvassa hän ei ole mukana vain äänenä ja enemmänkin koomisiin sivurooleihin sopivana Duken rooli on aivan liian massiivinen hänelle. Hyvä muusikko tosin.

Mutta se, että mukana on yksi näyttelijä joka ei tee vaikutusta ei kokonaisuutta pilaa ja Pako New Yorkista on edelleenkin usean katselukerran jälkeen pirun cool toimintaelokuva joka näyttää hyvältä, kuulostaa hyvältä, on hyvä.

Tähdet: ****
Pako New Yorkista