sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

A Nightmare on Elm Street (2010)

Deanilla (Kellan Lutz) ei mene hyvin. Nuori mies ei saa nukuttua sillä näkee pelottavan aidontuntuisia painajaisia, mutta tällä kertaa kyse ei ole Idolsin tuoreimmasta tuotantokaudesta, vaan veitsisormisesta miehestä joka kiusaa Deanin aina kuolemaan saakka. Luonnollisesti ulkopuolisille Deanin kuolema esittäytyy itsemurhan muodossa ja kukapa sitä nyt uskoisikaan että jonkinlainen nukkumatti leikkaisi Supernaturalista karanneen näköisen nuorukaisen kurkun auki. No joku uskoo ja se joku on Kris (Katie Cassidy), joka alkaa itsekin kärsimään unettomuudesta kiitos painajaisten. Eipä kestä kauaakaan kun ilmenee, että edesmennyt Dean ja kohta mennnyt Kris eivät ole ainoita jotka samankaltaisista unista kärsivät, vaan koko Springwoodin nuorisojoukko kokee samoja aikuisuuden riittejä. Siispä lapsosten lukumäärän harventuessa pääosaan nousee Nancy (Rooney Mara), joka päättää sitten pistää tuolle veitsikädelle, eli tuttavallisemmin Freddy Kruegerille (Jackie Earle Haley) kampoihin ja tämä kaikki on ymmärrettävästi niin kovin tuttua alkuperäisestä Painajainen Elm Streetilla-elokuvasta.

Mitä remakeihin tulee, niin ANOES2010 ei ole sieltä homeisimmasta päästä, mutta kuten esimerkiksi Friday the 13th:n uusintaversiointi, niin se versiointi-osa jää aika sivuseikaksi ja uusinta on pääsana. Eli eipä tässä ole juuri muuta tehty kuin päivitetty efektit ja näyttelijät nykytrendien mukaisiksi. Elokuvana tämä siis on ihan ok, mutta tietenkin se on niin yllätyksetön, että sitä melkein suosittelisi katsottavaksi ennemmin vaikka jotain Freddyn Kuolemaa, sillä niin ulostetta kuin se elokuva onkin, niin ainakin se tuntui joltakin muulta kuin Frendien loputtomalta uusintakierrokselta. Etenkin niissä kohdin tätä remakea joissa on toistettu suoraan alkuperäisestä tuttuja kohtauksia - kuten vaikkapa se Freddyn käden nousu ammeessa, tai ilmestyminen seinään - tulee hieman turhautunut olo, koska varsinkin silloin rupeaa tahtomattaankin vertailemaan nykyista alkuperäiseen. Se seinään ilmestymis-kohtaus rupesi jopa suuttuttamaan, sillä sen luen kaikkien aikojen tehokkaimpiin ANOES-kohtauksiin ja tässä se on sitten pitänyt tehdä niin Grandiosapitsana, että kaikki hienovaraisuus loistaa poissaolollaan. Ja kohtauksen tietokoneistettu efektointi on todella muovisen näköinen.

Sinänsä jos pystyy unohtamaan Wes Cravenin elokuvan, on tämä edelleen tarinana minusta aivan loistava ja Krueger on edelleen hahmona pirun onnistunut. Mistä päästäänkin sitten Jackie Earle Haleyhin Freddyna ja siinä onkin tämän elokuvan suurin valopilkku. Haley onnistuu karistamaan mielestä Robert Englundin, sillä hän esittää roolinsa tyystin eri tavalla ja sitä toivookin, että olisivatpa muutkin elokuvantekijät päättäneet kokeilla samanlaista muutosta. Se että Nancy on muutettu eräänlaiseksi runotytöksi, ei ole suurikaan erikoisuus koska niin Rooney Mara kuin muutkaan elokuvan nuoret näyttelijät eivät varsinaisesti eroa mitenkään tyypillisestä ANOES-uhrista. Sinänsä on muuten hauskaa, että osa tämän elokuvan hahmoista muistuttaa kovasti Unien Valtiaan hahmoja ja Maran Nancy onkin Hearther Langenkampin sijaan pikemmin kuin Lisa Wilcoxin Alice.
Vaikka Englund ei vielä ensimmäisessä Elm Streetissa ollutkaan myöhemmin tutuksi itsensä tehnyt talk show-juontaja, niin Englundissa on aina ollut roolista riippumatta sellaista koomista pilkettä, että kun katsoo Haleyta Kruegerina, niin se on kuin vertailisi Ace Venturaa Candymaniin. Haley on rauhallinen, kärsivällinen ja julmetun uhkaava.
Sinänsä hassua on, että pelottavimmillaan tämän elokuvan Freddy on siinä flashbackissa jossa näytetään miestä elossa leikkimässä lasten kanssa.

Ja ei, minäkään en järin pitänyt uudesta Freddy-maskeerauksesta. Toki ymmärrän sen pointin nykylookin takana, mutta jos Englundin käyttämä malli muistutti naapurin vanhaa pappaa, niin Haleyn on kuin kuin likainen muovipussi jolla tukehdutetaan uhri Matlockissa.

Kaiken kaikkiaan ANOES2010 on ihan hyvin valaistu, pääosin kelvollisesti näytelty, onnistuneesti Steve Jablonskyn säveltämä ja loistavalla perusidealle tehty kauhuleffa, jossa "never sleep again" ei valitettavasti aivan toteudu.

Tähdet: *** (yksi tähdistä on Haleyn)
A Nightmare on Elm Street

3 kommenttia:

Tuoppi kirjoitti...

Minusta tämä riimeikki oli niin sieltä ja syvältä että. Yhdestäkään hahmosta en välittänyt pätkääkään ja Freddykin (Haleysta huolimatta) oli jotenkin puuduttavan tylsä... Täysi turhake koko leffa....

...noir kirjoitti...

No jaa, en nyt ihan mene sanomaan tämän olevan syvältä, mutta kyllä se hyvin turha tapaus on. Paskempia remakeja on tehty runsaasti, mutta ainakin niistä saa keskustelua aikaiseksi. Ilman Haleyta ei tässä olisi mitään katsottavaa ja Haleyn kanssakin olisi ollut parempi jos elokuvasta olisi tehty jatko-osa, jolloin ei tekisi vertailuja parempaan.

Jopa vast'ikään ostamani Bloodsport kaksi ja kolme herättivät enemmän innostusta ja eipä niitäkään voi hyvoksi haukkua.

Tuoppi kirjoitti...

En tunnetusti ole kovin innokas noiden riimeikkien suhteen, joten ehkä se hieman sumentaa katsantaani tämän Elm Street 2010 suhteen. Mutta joo. Keskustelua näistä kehnoista toki saa aikaiseksi ja useampi sellainen on tullut ystäväpiirissä käytyäkin :D

Nuo Bloodsportin jatkeet ovat kyllä kehnoja, mutta hyvällä tavalla sellaisia. Ja vilisee ihan kohtuulisesti b-leffoista ja vähän isommistakin tuotannoista tuttuja naamoja. Nelosta en ole nähnyt kun en sitä omista. Pitäisi etsiä sekin käsiin jostakin....