The Messengers (2007)

Hahaha! Okei, tämä ei liity elokuvan sisältöön mitenkään, mutta katsokaapa näitä kahta elokuvan kansikuvaversiota ja molemmat ovat siis ihan oikeita elokuvan promootiokuvia (vasemmalla oleva julisteesta ja oikealla oleva on levykannesta). Mikä hiton kasvupyrähdys kuvien välillä on sattunut? Ja kuka vielä väittää ettei seksillä koeteta myydä.

Solomonien perhe (valitettavasti John Lithgow loistaa poissaolollaan) on ostanut ränsistyneen talon maalta ja he muuttavat sinne aloittamaan uutta elämää. Miksi? Koska perheen teinitytär Jess (Kristen Stewart) oli humalapäissään vaarantanut perheen mykäksi traumatisoituneen pojan Benin (Evan ja Theodore Turner) ja siksi siis koti kaupungissa piti jättää taakse. Perheen isä Roy (Dylan McDermott) on vaan että whateva, mutta äiti Denise (Penelope Ann Miller) ei enää luota tyttäreensä.
Tottakai talossa jonne Solomonit muuttavat on aiemmin tapahtunut outoja, kun jokin oli lahdannut edelliset asukit ja nyt möröt alkavat kiusaamaan uutta perhettä, mutta koska poltergeismismin todistaa Jess, niin eihän häntä kukaan usko.
Paikalla saapuu mursuviiksinen Burwell (John Corbett), joka ryhtyy eräänlaiseksi rengiksi ja edustaa ainakin hetken sitä elokuvan nuoria ymmärtävää aikuista. Paitsi että siinä vaiheessa kun äitikin alkaa näkemään mörköjä, paljastuu myös että Burwell oli edeltävän asukasperheen isä joka oli kiukuspäissään tappanut heidät ja aikoo tehdä nyt samoin Solomoneilla. Tai aikoisi, elleivät nykyiset möröt, hänen tappamansa perhe tulisi ja veisi miestä mukanaan.
Nyt Solomonit ovat jälleen onnellisia ja Benkin puhuu niin ahkerasti että joku saisi laittaa tulpan hänen suuhunsa.

Tämä levy lensi roskiin.

Juonellisesti elokuva on ihan tyypillistä siedettävää kummituskauhua, mutta toteutus on niin järjettömän ryppyotsaista että välillä sitä meinasi revetä nauruun tätä katsoessa ja siksipä ei tullut yllätyksenä se, että kun elokuvan jälkeen luin IMDb:stä käyttäjäkommentteja niin siellä useampi oli reagoinut samalla tavoin.
Elokuvan jäykkyyttä ajatellen se oli osittain sopivasti roolitettu, kun sekä Stewart että McDermott ovat pääosin sen verran monotonisia esiintyjiä, että tahaton komiikka alkoi tekemään heistä hauskoja. Mutta kun tarkoitus on esiintyä vakavasti niin silloin ei kai tulisi nauraa. Tuo kansikuvassa oleva Stewartin ilme kertoo kaiken mitä hänen näyttelemisestään voi sanoa, oli kyse sitten mistä tahansa hänen elokuvastaan. Eli missä olen, mitä teen?
Onkin huvittavaa, että yksi elokuvan hahmoista on tarkoituksella ilmeetön muksu, sillä sitä tämä elokuvakin itsessäänkin on
No, ainakin Corbettilla tuntui olleen hauskaa esittäessään takametsän sankaria.

Eräässä kohtauksessa Jess riitelee perheensä kanssa siitä kuinka he eivät koskaan kuuntele häntä ja muuta sellaista sydän särkyy buuhuu. Sitten Jess hölkkää rennosti pois tilanteesta. Hölkkää! Hahaha! Voi luoja.

Pangin veljekset eivät vielä olleet vielä tässä kaikkein naurettavimmillaan, sillä jenkkiversio Bangkok Dangerousista oli vasta tuloillaan, mutta aika lähelle osui.

Tähdet: ~
The Messengers