Black Hawk Down (2001)

Somalia, 1992 - 1993. Nälänhätä vaivaa, ihmisiä kuolee, maa on kriisissä ja ilkeä sotapäällikkö yhtä ilkeine kapinallisjoukkoineen kaappaa ruokalähtyksiä itselleen. He orjuuttavat, kiduttavat, tappavat. Siispä aiemmin mainituista vuosiluvuista jälkimmäisenä Amerikkalaiset sotajoukot lähtevät palauttamaan rauhaa, mutta iltapäiväpanoksi tarkoitettu projekti venyy ja venyy, eikä tyrannia saada kiini, saati maata rauhoitetuksi. Sitten kun ollaan ensin esitelty elokuvan hahmoja ja heidän veljellistä rakkauttaan, voimme siirtyä näkemään elokuvan nimen mukainen tapahtuma ja katsella kuinka loppuaika kulutetaan ammuskeluun (sitä osuutta riittääkin yli puolet elokuvan pituudesta).

Kun Ridley Scott on urallaan ohjannut teoksia kuten Blade Runner ja Alien jotka minäkin nostan kaikkien aikojen parhaimpien elokuvien joukkoon, niin on suuri riski että juuri minun kaltaiseni ihmiset pitävät ohjaajan kaikkia muita elokuvia enemmän tai vähemmän välitöinä kunnes se uusi mestariteos ilmaantuu. Tämä ei tietenkään tarkoita ettenkö pitäisi esimerkiksi Thelma & Louisea tai Gladiatoria aivan loistavina elokuvina, mutta samanlaista täydellistä vaikutusta nekään eivät ole tehneet.
Mutta vaikka pidän jotain Gladiatoria jonkinlaisena välityönä ja silti aivan loistavana elokuvana, niin sitten siellä on niitä elokuvia jotka kestävät kyllä kertakatselun, tai jopa kaksi ja ovat ihan viihdyttäviä, mutta joiden olemassaoloa en lopulta kaipaa juuri laisinkaan. Elokuvia joita katsellessani ajattelen, että nyt Scott on lomaillut, kerännyt voimiaan ja antanut elokuvanteon vain pyöriä taustalla ja palkannut Chris Columbusin saattamaan kuvaukset loppuun. Robin Hood, Valheiden Verkko, Mainio Vuosi, Pelimiehet, GI Jane, Hannibal ja esimerkiksi myös tämä Black Hawk Down.

Tämä on ihan viihdyttävä elokuva. Runsaasti näyttävää toimintaa, kivan värinen, hyvä musiikki ja julmetusti hyviä (ja ei niin hyviä) näyttelijöitä, ja tuttujen naamojen (joista osa oli tuolloin vielä suht' tuntemattomia) bongaamisesta voi tarvittaessa kehittää vaikkapa juomapelin.
Ewan McGregor, Eric Bana, Kim Coates, Tom Sizemore, Sam Shepard, Josh Hartnett, Jeremy Piven, Jason Isaacs, Tom Hardy, Orlando Bloom, etc.
Usein tälläisissä elokuvissa joissa on älytön määrä tuttuja näyttelijöitä, se käy negatiiviseksi kun kaikille ei oikeasti ole tarvetta ja silloin vain ihmettelee että tarvitsiko nyt tuohonkin rooliin John Travoltan ja George Clooneyn, mutta Bläkkiksen kohdalla siitä ei tule miinusta, kun eihän tässä ole muutoinkaan juuri tarinaa kerrottavanaan ja täten ei pahemmin välitä kuinka suuria tai merkittäviä hahmoja elokuvassa liikkuu. Sama se kuinka tositapaukseen pohjautuvasta elokuvasta on kyse, mutta jos elokuva käsittelee tosielämän tapahtumista vain sitä että helikopteri putoaa ja sitten ammuskellaan ihan helvetisti, niin ei sitä voi tarinallisesti kovinkaan mielenkiintoiseksi kutsua, etenkään jos pituus ylittää yli tunnin. Toki sitä voi ajatella, että tälläinen elokuvan se vasta kuvastaakin sodan kauhuja kun näytetään vain räiskintää, mutta silloinhan Michael Dudikoffin Platoon Leader olisi sydäntä riipaisevaa draamaa. Onkin jotenkin huvittavaa, että aikoinaan Blade Runneria kritisoitiin siitä, että Scott olisi ollut niin ihastunut visuaalisuuteen, että työnsi tarinan taka-alalle (josta en ole laisinkaan samaa mieltä), mutta silloin Black Hawn Downia ei oltu vielä kuviteltukaan.

Mutta tosiaan, kyllä Bläkkis asiansa melankolisena toimintaviihteenä ajaa, että kyllä se nälän pitää loitolla kunnes saa täyttävämmän aterian eteensä, mutta Ridley Scott ei ole ohjaaja jolta haluaa nähdä pelkkää viihdettä.

Tähdet: ***
Black Hawk Down