1408 (2007)

Paranormaaleja väitteitä ja etenkin niistä juuri kummituksia kirjoissaan tyrmäävä Mike (John Cusack) innostuu seuraavaksi todistamaan, että Dolphin hotellin kovasti pelätyssä huone 1408:ssa ei oikeasti kummittele, vaan että kyseessä on jälleen yksi rahastava mainoskikka. Pienen yrittämisen jälkeen Mike pääseekin asukiksi tuohon huoneeseen ja arvatkaa mitä?
.
..
...
Siellä kummittelee.

Stephen Kingin tarinoihin pohjautuvat elokuvat jakautuvat mielessä helposti joko huonoihin (Maximum Overdrive, Kuoleman Rekat, Luunmurskaaja, Maissilapset kakkosesta eteenpäin, Ajan Valtiaat, Tommyknockers, Unissakävelijät, etc.) tai hyviin (Hohto, The Dead Zone, The Shawshank Redemption, etc.) Mutta sitten siellä on myös rutosti niitä elokuvia jotka vaikuttavat ihan hyviltä, mutta eivät olekaan ja joita ei meinaa millään muistaa päivää kahta sen jälkeen kun sen on nähnyt.
Esimerkiksi Unensieppaaja sentään oli niin huono, että sen vuoksi sen muistaa. Joten parhaimmillaan ne huonotkin King-filmatisoinnit ovat tavallaan "hyviä", koska niitä katsoessa saa ainakin nauraa ja viihtyä vaikka se ei tarkoitus olisikaan, sillä miksi kukaan tekisi tietoisesti viihdyttävää elokuvaa. Ymmärtänette varmaan, että tämä johtaa siihen toteamukseen ettei 1408 ole tarpeeksi hyvä jotta sitä menisi kunnolla kehumaan, mutta ei myöskään niin huono että sitä voisi pitää hauskana roskaelokuvana. 1408 on niin harmiton elokuva, että sen voi kuitata sanomalla "ihan kiva."

Toki tässä vaikuttaa olevan kaikki oikeat palaset mukana ja ne sopivat jotenkin yhteen. Hyvät näyttelijät, mukavan tutuilla kliseillä leikkivä mysteeri, joitakin ok kohtauksia ja repliikkejä (ensimmäiseen liittyen pidin siitä vessapaperin asettelusta ja jälkimmäiseen liittyen Miken kommentti kysymykseen juoko hän?: "Of course. I Just said I was a writer.") ja säikyttelyjä säestää sopivan kauhumainen musiikki.
Mutta elokuvasta puuttuu sellainen särmä jota siinä toivoisi olevan. Kaikki ääniefekteistä niihin visuaalisiin säikyttelyihin on tehty aivan kuin mahdollisimman suurta (ja nuorta) yleisöä ajatellen, mikä tuntuu liialliselta jarruttelulta ja siksi koko elokuvan ajan on sellainen tunne että aivan kuin siitä olisi leikattu pois rohkeimpia virityksiä. Enkä minä puhu nyt mistään veritehosteista taikka mahdollisimman friikeistä käänteistä, vaan yksinkertaisesti siitä että oman näkemyksen sijaan ohjaaja Mikael Håfström oli ilmeisesti kuunnellut liikaa markkinointiosaston puheita.
Jos mietitään vaikkapa saman ohjaajan elokuvaa Pahuus, niin se oli eri lajityypistään huolimatta huomattavasti kauhistuttavampi elokuva, että kyllä Håfströmistä olisi muuhunkin.

Pidin ideasta, että elokuva pyörii lähes kokonaan suljetussa tilassa yhden ihmisen ympärillä, mutta yleensä niin mainio Cusack tuntui kuin tekevän pilaa sekoavasta ihmisestä ja parhaimmillaan hän olikin kohtauksissa ennen huoneeseen menoa.

Kyllä tämä ihan siedettävästä ajantaposta menee, mutta mitenkään vaikuttavasta elokuvasta ei ole kyse ja hieman samankaltaista teemaa hyödyntävä Hohto on sekä elokuvana (ei siis tietenkään se minisarja jossa oli se pölhön näköinen kakara) että pelkkänä tarinana (jota ajatellen se minisarja oli uskollisempi) huomattavasti tätä tuotosta parempi, että kyllä 1408 hieman tuntuu siltä, että King kierrättää itseään ja ideoitaan.
Ja jos kaipaa elokuvaa jossa skeptikko aikoo todistaa jonkin mystisen jutun olevan huijausta, mutta kokee matkalla mielenterveytensä järkkyvän, niin John Carpenterin (Kingitön, mutta häneen viittauksia tekevä) Hulluuden Syövereissä esittää tuon idean paremmin ja Sam Neill näyttelee pimahtavaa ihmistä Cusackia uskottavammin.

Tähdet: **
1408