Ukkossydän on hakenut inspiraationsa tositapahtumista, joista tämänkin elokuvan ohjannut Michael Apted oli tehnyt myös varsin onnistuneen dokumentin Incident at Oglala. Ja vaikka fiktiolla ja faktalla on luonnollisestikin eroja, niin samankaltaisuuksiensa vuoksi Oglala ja Ukkossydän sopivat sen verran hyvin yhteen, että niitä melkein pitäisi (jos eivät jo ole) myydä yhdessä ja samassa paketissa.
Etelä-Dakotalaisessa Sioux-reservaatissa on tapahtunut murha ja FBI:lla on vaikeuksia selvittää sitä. Ongelmia aiheuttaa erityisesti se, ettei valkoinen mies ole tervetullut alueelle ja he eivät täten saa ketään puhumaan tapahtumista. Siispä viranomaiset ajattelevat Ray Levoin (Val Kilmer) olevan avuksi, sillä hän on sukujuuriltaan Sioux ja ehkä veriperintönsä vuoksi myös muut intiaanit olisivat hänen läsnäololleen avoimempia. Ray ei kuitenkaan ole järin tietoinen sukujuuristaan, tai edes arvosta niitä, eikä täten todellakaan laske itseään intiaaniksi ja Rayn parina toimiva veteraani Frank Coutelle (Sam Shepard) uskookin hänen olevan kenties enemmän haitaksi kuin hyödyksi, mutta sitä ottaa sen avun jonka saa.
Intiaanit ovat jakaantuneet pitkälti kahteen ryhmään:
A. Ovat traditionalistit jotka haluavat kaikin tavoin vältellä valkoista kosketusta.
B. Ovat uudismieliset jotka puolestaan Rayn tavoin ovat ehkä liiankin vikkeliä unohtamaan menneisyytensä.
Hmm, ettei se vaan olisi mikrofoni joka juuri auton ikkunasta peilautui.
Uudismielisten heimojohtaja Jack Milton (Fred Ward) toimii yhteistyössä FBI:n kanssa, mutta hänen henkisesti ja fyysisesti loukkaava tapansa toimia aiheuttaa enemmän kahtiajakoisuutta kuin yhdistämistä. Enemmän hyötyä voisi olla heimopoliisi Crow Horsesta (Graham Greene), mutta etenkin Ray vastustaa perinteisiin jälkien seuraamiseen uskovaa Crow Horsea, ei niinkään hänen metodiensa vuoksi vaan koska hän on etenkin visuaalisesti tyypillisempi intiaani. Crow Horsesta tulee kuitenkin ymmärrettävästi juuri se Rayn suurin apu.
Se mitä seuraa on aika helposti ennakoitavissa olevaa. Eli Ray ihastuu saastunutta vettä tutkivaan Siouxiin, Maggieen (Sheila Tousey), näkee kuinka huonosti intiaaneja kohdellaan ja alkaa pikku hiljaa avautumaan ja hyväksymään verenperintönsä. Mukana on muutamia hallusinaatioita, Ray löysää kravattiaan ja puhutaan kryptisiä skinwalkereista ja muusta tutusta. Niin ja tottakai Rayn saapuminen oli ennustettu, kuten myös se että hänen tehtävänsä on toimia jonkinlaisena kansojen pelastana sun muuna.
Ray alkaa uskomaan Jack Miltonin uudismielisten olevan tutkittavan murhan takana ja traditionalistien olevan viattomia, mikä on jo sinänsä loogista koska uhri aika selvästi kuului heistä jälkimmäisiin ja täten muilta löytyisi enemmän motiiveja hänen tappamisekseen. Kun muu FBI epäilee paikallisen huligaanin, Jimmyn (John Trudell) olevan syyllinen, niin kuten edellä mainittua ei Ray ole enää tässä vaiheessa samoilla linjoilla.
Jimmy löydetään ja pidätetään, mutta samaan aikaan Ray saa selville että tutkittavana ollut murha oli ollut joidenkin pukumiesten junailema lavastus jonka avulla saataisiin juuri perinteisiin nojautuvat intiaanit ahdinkoon ja uudismieliset voittoon jotta reservaatissa voitaan aloittaa vastustettu kaivostoiminta, joka tietenkin siis liittyi siihen saastuneeseen veteen. Todisteet viittavat siihen, että niin sekä Frank että Jack ovat osallisina rikoksessa ja kun Maggie löydetään kuolleena niin Ray ja Crow Horse päätyvät pakenemaan pahiksia, mutta nyt täysin intiaaniuutensa hyväksynyt Ray apunaan muut reservaatin asukkaat ovat voittoisia.
Silloin muinoin kun näin tämän elokuvan ensimmäistä kertaa se toimi paremmin, sillä nyt tässä välissä on ehkä tullut nähtyä liikaa samantyylisiä elokuvia jotta Ukkossydän tekisi enää samanlaista vaikutusta. Ja tottakai se Oglala-dokumentin näkeminen vaikutti jonkin verran myön tämän elokuvan katselemiseen.
Tämä on kuitenkin edelleen erinomaisesti näytelty ja sujuvasti ohjattu jännityselokuva, mutta se kulkee sen verran tuttuja latuja ettei siinä tule oikein mitään ihmeellistä vastaan. Intiaanimytologiat ja peyotejutut eivät lopulta ole oikeastaan muita kuin mausteita ja vaikka elokuvan tapahtumat olisivat sattuneet viikinkikylässä, taikka Jämsässä, niin se tuskin olisi olisi elokuvaa muuttanut muuten kuin visuaalisesti. Eikä siinä mitään, perustarina on tuttuudestaan huolimatta kuitenkin ihan hyvä ja sen tukemana tehdään pätevää elokuvaa, mutta parhaimman kokemuksen saadakseen ei kannata odottaa tajunnanräjähdystä ja parasta olisi jos ei hirveästi muutoinkaan olisi nähnyt vastaavan kaltaisia elokuvia.
Tähdet: ***
Ukkossydän
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti