Olin hyvin iloinen kun nimenomaan tietokoneanimaatioista tuttu John Lasseter päätti lähes samantien kumota Disneyn päätöksen lopettaa perinteiset animaatiot Lehmäjengiin ja lopputuloksena tuli tämä ei nyt niinkään Pinokkiosta taikka Dumbosta muistuttava elokuva, mutta ainakin ilmeeltään Aladdinin ja Kaunottaren Ja Hirviön mieleen tuova.
Ja nythän siellä on ihan uutena se Nalle Puh joka todellakin tuo mieleen Tuulisen Päivän.
Kuten lähes aina Disneyn elokuvissa, myös Prinsessa ja Sammakko tarvitsee alkuun kuolettavan menetyksen ja siispä suloinen New Orleansilainen nuori nainen Tiana (Anika Noni Rose) haaveilee pystyvänsä toteuttamaan edesmenneen isänsä unelman ravintolan avaaamisesta. Suurimpana esteenä ravintolan synnylle on akuutti rahapula ja epätoivoinen neito on valmis jopa kyseenalaistamaan ajatuksensa humpuukina pitämistään satutoiveista, jollaisia Tianan paras ystävä, rikas ja hemmoteltu Charlotte (Jennifer Cody) harrastaa sitäkin enemmän. Sopivasti karnevaalihumuun on saapunut Maldonian bilehileääliöprinssi Naveen (Bruno Campos) joka joutuu apulaisensa Lawrencen (Peter Bartlett) pettämäksi ja ilkeän voodootohtori Facilierin (Keith David) taian kohteeksi. Valtaa janoava ja rahalla sitä saava Facilier muuttaa Naveenin sammakoksi ja Naveeniksi taiotun Lawrencen pitäisi naida prinsessahäistä haaveileva Charlotte, jotta Facilier pääsisi vale-Naveenin avulla käsiksi Charlotten, tai pikemminkin hänen isänsä rahallisiin rikkauksiin.
Kuten tunnettua, sammakkotaika raukeaa suudelmalla, mutta Tiana ei ole oikea henkilö sitä murtamaan, vaikka kuinka Naveen lupaisi rahoittaa aiotun ravintolahankkeen. Siispä hokkuspokkus filiokkus ja sekä Naveen että Tiana ovat sammakkoja.
Kuten Cybill ja Bruce, myös Tiana ja Naveen ovat kinasteleva pariskunta jotka koettavat keksiä keinoa vapautua limaa erittävästä taiasta. Aivan kuten Cybill ja Bruce.
Suo, loiseläimet ja jatsaava alligaattori. Ratkaisu on löytää ns. oikea prinsessa jonka tulisi suudella Naveensammakkoa ja se vapauttaisi molemmat sammakkovankiloistaan. Kas kummaa, vaikka Charlotte ei ole siniverinen, niin hänen isänsä on kuitenkin tulevien karnevaalien seremoniallinen kuningas ja täten Charlotte olisi ainakin epävirallinen prinsessa.
Samaan aikaan Facilier koettaa saada vale-Naveenia työnnettyä naimisiin Charlotten kanssa ja onkin lähes onnistua suunnitelmissaan, mutta ei onnistu ja Charlotte suutelee Naveensammakkoa.
Ei tapahdu mitään.
Mutta ei se haittaa, sillä toisiinsa rakastuneet sammakot ovat ihan onnellisia nykyisissä olomuodoissaankin. Siispä edessä ovat sammakkohäät ja koska Naveen on sammakkonakin edelleen titteliltään prinssi, niin naituaan hänet Tiana muuttuu hääsuudelman myötä ihmiseksi. Saman muutoksen kokee ei niin yllättäen itse Naveenkin ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti, oletettavasti gumboravintolassa.
Tämä on todella nätti ja miellyttävä animaatioelokuva, mutta silti olen hieman pettynyt, tai sitten en.
En oikein osaa sanoa kuinka paljon annan tahtomattanikin lisäpisteitä tälle elokuvalla vain juuri siksi, että se on perinteistä animaatiota, eikä mikään 3D-lelumainos.
Tarina on hyvä, mutta vanhana tuttuna ei tietenkään uutuuttaan hohtava, vaikka joitakin muutoksia onkin mukaan pistetty. Ja luulen, että se vaatii erilaisen (lue: amerikkalaisen) ajatusmaailman, jotta pitää päähenkilön ihonväriä jotenkin erikoisena valintana edes Disney-animaatioon. Siitähän kuitenkin jaksettiin kovasti puhua rintaa röyhistellen, että nyt vihdoinkin meillä on tummaihoinen naishahmo pääosassa ja vieläpä Disney-animaatiossa. Onhan se kiva juttu, mutta eipä sillä ainakaan minulle ole väliä vaikka Tiana olisi ollut Suomalainen.
Visuaalisesti elokuva on nätti kuin sika pienenä ja taattuun Disneylaatuun meno on massiivisen näyttävää, unohtamatta pieniä kyynelkanavien avauksia.
Musiikkia ja laulua on runsaasti ja vaikka se ei aivan kunnolla jääkään päähän soimaan, niin tyylikkäästi tehtyä shittiä se on.
Ääninäyttely on tyypillisen onnistunutta.
Kaikki tuntuu siis olevan kohdillaan, mutta silti minun on vaikea kuvitella tämän olevan tulevaisuudessa oikea Disney-klassikko, vaikka sillä merkinnällä tätä tullaan jo ihan lähitulevaisuudessa myymäänkin.
Kyseessä on hyvin tehty ja nautinnollinen animaatioelokuva, mutta viimeinen naula arkusta puuttuu.
Tosin se on todettava, että Facilier on pitkästä aikaa sellainen herkullisen loistava pahishahmo, että toivoisinkin tämän limaisen smooth operatorin saavan huomiota vastaisuudessakin, muodossa taikka toisessa. Ja Keith Davidin ääninäyttely Facilierina on aivan nerokkuuden pistokokeen A-plussa.
Tähdet: ***(*)
Prinsessa ja Sammakko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti