Tai muistatteko sen kun Eddie Murphyn elokuvat eivät enää vaikuttaneet aikuisille suunnatuilta, mutta olivat sentään jonkinlaisella ajatuksella tehtyjä perhe-elokuvia.
Miksi sitten nykyään Eddie Murphyn nimi tuo ensimmäisenä mieleen elokuvat kuten Norbit ja Pluto Nash? Eddie tule takaisin.
Tämä Tähtivieras Dave oli antanut odottaa katseluvuoroaan jo hyvän tovin ja odotukseni eivät ole olleet kovinkaan korkealla, mutta ainakin niihin vastattiin.
Eddie Murphy on Nolla-planeetalta saapunut ihmisen näköinen avaruusalusrobotti jonka sisällä on miniatyyrimiehistö tuolta samaiselta planeetalta. Eli käytännössä ihmisten silmissä Dave, kuten tätä avaruusalusrobottia kutsutaan näyttää tavalliselta ihmiseltä, mutta koska kyseessä on vieraasta kulttuurista saapunut ohjattava kone, niin liikkeissä on tiettyä nykimistä ja käytös eroaa tämän planeetan olentojen tavoista ilmaista itseään.
Dave on saapunut etsimään karkuteille päässyttä, meidän silmissämme meteoriitilta vaikuttavaa laitetta jonka avulla Nolla-planeetan väki aikoisi kuivattaa Maapallon vedet saadakseen sen suolan ja sillä suolalla olisi tarkoitus pelastaa oma planeettaa kuolemalta, koska suola on näemmä polttoaine jolla Nolla-planeetta pysyy toiminnassa.
Dave lyöttäytyy meteoriitin löytäneen pienen pojan Joshin (Austyn Myers) seuraan ja Daven miehistö oppii tältä muksulta, hänen hölmistyneeltä äidiltään Ginalta (Elizabeth Banks) ja muuta maailmaa seuraten mitä ihmisyys on ja Maapalloa ei kannata tuhotakaan oman planeetan pelastamiseksi.
Siinäpä se.
Väliin laitetaan vitsejä joissa Dave (tai pikemminkin Daven miehistö) ei ymmärrä miten vaatteita laitetaan päälle, mikä ero hymyn ja irvistyksen välillä on, kuinka ulostetaan rahaa (ihan oikeasti) päivittäisiä menoja varten ja kuinka ihmisten oudot tavat ja asiat alkavat kummasti vaikuttamaan Daven miehistöön. Siksipä saamme homovitsin kun miehekäs Daven turvallisuuspäällikkö näkee musikaalin, kuinka alukset tummaihoiset miehet pitävät rapista ja kuinka naiset ihastuvat ihmisten tapaan osoittaa kiintymystä suutelemalla. Oih!
Eli oikeastaan Tähtivieras Dave toistaa aika pitkälle Star Trek nelosen ideat, mutta lisäten joukkoon munille potkimis-vitsejä.
Erikoisesti elokuvan lopussa kun osoitetaan, että Maapallo jätetään rauhaan, niin Nolla-planeetta on edelleen tuhoon tuomittu eikä pelastusta sille ole vielä keksitty. Olin ihan varma, että tähän loppuun olisi jätetty osuus jossa Daven miehistö tajuaa ettei meriä tarvitse kuivattaa sen kallisarvoisen suolan saamiseksi, vaan he saisivat Maalta kaupoissa myytävää suolaa ja se kelpaisi.
Tämä on niitä elokuvia jotka moni on varmasti tuominnut surkeaksi jo ennen kuin on nähnyt sekuntiakaan sisällöstä ja vain sen vuoksi, että edeltävät Murphyn elokuvat ovat ehtineet lyödä negatiivisen leiman tuleviinkin tuotoksiin. Samaan tapaan kuin on tapahtunut Nicolas Cagen kohdalla. No, Tähtivieras Dave ei todellakaan ole mikään kovin hyvä elokuva, mutta kyllä se aina Norbitin kaltaiset Murphyt voittaa.
Pääosa elokuvan vitseistä on lapsellisia ja kuluneita, ja kulttuurieroihin pohjautuvan huumorin suhteen elokuvan tekijät eivät ole laisinkaan osanneet asettautua muiden kenkiin nähdäkseen asiat heidät näkökulmastaan. Toki kyseessä on vieraan planeetan väkeä ja käsikirjoittajan voi olla vaikea kuvitella olevansa kokonaan toisenlaisesta maailmasta, mutta jos koko pointti on siinä, että nämä Nolla-planeetan "ihmiset" eroavat meistä ja oppivat olemaan enemmän ihmisiä, niin heidän ei tulisi olla jo etukään samanlaisia. Pelkkä se, että he puhuvat monotonisesti ei tee heistä erilaisia, tai se etteivät he ymmärrä miten vaatteita puetaan kun he eivät muutenkaan kulje alasti. Joten tämän elokuvan käsikirjoittajat eivät ole osanneet kuvitella olevansa Nolla-planeetalta vaan ovat sortuneet tekemään niitä helpoimpia ratkaisuaja, kuten juuri niitä joissa kaikki kuitataan sillä kun ymmärretään mitä rakkaus on ja mitä se rakkaus on? No ei sitä voi selittää, vaan sen tuntee. Sori vaan, mutta tuo on yhtä mielikuvituksekas tapa esittää asiat kuin se tyypillinen tieteiselokuvien klisee jossa vaikka kuinka pitkällä tulevaisuudessa ollaan, niin aina he vuoden 23566 ihmiset muistelevat Shakespearea, Hitleriä ja Vietnamin sotaa. Aivan kuin välissä ei olisi mitään muuta historiaa ollutkaan.
Enimmäkseen elokuva toistaa kuluneita vitsejä ja näytteleminen on aika vasemmalla kädellä suoritettua, mutta mukana on joitakin hyviäkin juttuja.
Pidin esimerkiksi elokuvan alkupuolella olevasta kohtauksesta jossa Dave ihmettelee New Yorkin meininkiä ja näemme kaikenlaisia hiippareita, jolloin Dave ei avaruusolentona eroaisikaan ihmisistä koska täällä on jo friikkejä omasta takaa.
Pidin myös siitä vaiheesta elokuvaa kun osa Daven miehistöstä kapinoi ja ottaa vallan, jolloin Daven todellinen henkilöllisyys paljastuu ihmisille ja alkaa elokuvan toimintaosuus.
Varsin hauska oli kohtaus jossa FBI:n saadessa Dave vangituksi, hänen kenkänsä lähtee lentoon koska tuo kenkä on aluksen pelastuskapseli.
Koska elokuva tyytyy enimmäkseen kaikkein helpoimpiin vitseihin ja ratkaisuihin, niin en osaa edes arvata kuinka harkittu elokuvan loppuratkaisu on, mutta oli jotenkin mielenkiintoista ettei Maapallon ollessa turvassa kuitenkaan samalla osoitettu keinoa pelastaa Nolla-planeetta. Toki loppuun jätettiin toteamus, että kyllä he pelastuskeinon keksivät, mutta sitä ei oltu keksitty elokuvan loppuessa ja mahdollisesti päätöksellään antaa Maapallon olla turvassa, Daven miehistö tuomitsi oman planeettansa kuolemaan. Tämä oli kieltämättä aika mielenkiintoinen tapa lopettaa elokuva, vaikka se saattoi ollakin enemmän vahinko kuin suunniteltu.
Tähtivieras Dave on helppo elokuva katsottavaksi ja valitettavasti myös helppo elokuva unohdettavaksi. Se ei ole Murphyn uran pohjanoteerauksia, eikä tosiaankaan helmiä, vaan se on aivan kuten Ben Stillerin Yöt Museossa, elokuva jonka katsoo mutta joka ei tee vaikutusta vaikka kuinka törmäillään ja tarjotaan keskinkertaisia tietokone-efektejä.
Tähdet: **
Tähtivieras Dave
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti