Kuumaverinen pikkumafioso Sal (Stephen Baldwin) on vaarassa joutua kiven sisään ja muut mafiosot pelkäävät hänen tekevän viranomaisten kanssa sopimuksen pelastaakseen oman nahkansa. Sellaiseen peliin Sal ei suostu, ennen kuin varmuuden vuoksi peräänsä tappajat saanut mies joutuu ammuskelemaan ravintolassa.
Siirrymme kuusi kuukautta ajassa eteenpäin ja Sal elää uutta salattua elämäänsä toisessa kaupungissa, kera vaimonsa Ginan (Katie Griffin) ja pässinpää poikansa Marion (Gary Fine.)
Salilla on vaikeuksia unohtaa kovanaamamenneisyyttään ja kohta vanhat tutut tavat nousevatkin esiin kun hän lyöttäytyy yhteisiin bisneksiin kiinteistövälittäjä Tedin (Peter Gallagher) kanssa. Ted haluaisi rakennuslupia jollekin unelmalähiölle, mutta ei omaa tarpeeksi vaikutusvaltaa, saatikka osaa hyödyntää kyynärpäätaktiikkaa jollaisessa Sal on mainio. Nopeasti Sal tekee tuttavuutta paikallisten pahisten kanssa ja tutustuu Jabba The Huttilta näyttävään gangsteripomo Larsiin (Aron Tager.) Gangsteri nimeltä Lars?
Asioista aivan ulalla oleva Ted on aluksi iloinen noususta sosiaalisessa arvoasteikossa ja menestys maistuu After Eight-suklaalta, mutta kohtapuoliin sitä saadaan huomata että ehkä mukana on liian isoja poikia. Vaikka tavallaan Tedia kiehtookin Salin agressiivinen tapa toimia ja elää.
Seuraavaksi riitaannutaan Larsin kanssa joka haluaisi Jimmy Hoffaksi ja Jabba kutsuukin tappajia paikalle.
Sal tappaa tappajat ja edessä odottaa uusi suojeluohjelma uuden identiteetin turvin.
Tässä elokuvassa oli kaksi asiaa joista pidin kovastikin.
Ensinnäkin pidin siitä, että vaikka Baldwinin hahmo pariin otteeseen kertoo olevansa muuttunut mies, niin hän sanoo sen vain rauhoitellakseen muita ja on alusta lähes loppuun saakka samanlainen vanha tuttu rikollinen. Tämä seikka toi mieleeni aivan loistavan New Yorkin Kuninkaan, jossa Walkenin hahmo oli jokseekin samanlainen, sillä erotuksella ettei hän vaivautunut edes valehtelemaan muille olevansa nyt "hyvä" ihminen.
Toiseksi pidin siitä, että vaikka elokuva muistuttaa pääosin hahmoiltaan ja dialogiltaan tyypillistä B-mafiatoimintaa, niin toteutus pysyy yllättävän rauhallisena.
Sääli vain, että se dialogi on enimmäkseen tavanomaista tuubaa ja suurin osa näyttelijöistä suorittaa sitä tylsää fogetaboutit-wannabekovistelua ja kun ollaan viiden pennin gangstereita, niin ei sellaisella uskottavuutta herätetä.
Stephen Baldwin oli pääosin tutun jäykkä, mutta varsinkin silloin mitä vähemmän hänellä oli dialogia esitettävään, oli hän yllättävän vaikuttava pahis. Mutta se Larsia esittänyt Aron Tager oli niin nolostuttavan huono, että vallan nolostuin.
Kyseessä on siis ihan siedettävää alemman keskitason jännäriä joka ei juuri hereillä pidä, mutta ei saa nukahtamaankaan ja josta voi löytää halutessaan hyviäkin ideoita.
Tähdet: **
Protection
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti