Kunnes sitten Rob Zombien remake aloitti kaiken alusta.
Edellinen Halloween, eli H20 on mielestäni kaikkein huonoin sarjassaan (tai ehkä se on Zombien H2), joten melkein mikä tahansa vaihtoehto sarjan päätökseksi tulisi olemaan edes jotenkin mielestäni varmuudella positiivisempi ja tottavie, jotain muuta Resurrection tarjoileekin.
Muistatteko kuinka Michael (tällä kertaa Brad Loree) kuoli H20:n lopuksi siten, että hups pää irtosi? No eihän se nyt Michael ollut, vaan ensihoitaja jonka kanssa Michael oli vaihtanut paikkaa. Kun ensihoitajan päässä oli Michaelin naamio ja kurkunpää murskattu, niin Laurie (Jamie Lee Curtis) ei voinut tietää lyövänsä väärältä ihmiseltä päätä irti, vaikka tässä ei ole mitään järkeä. Edellisen osan lopussa Michael makasi lattialla oletetun kuolleena Laurien seisoessa vieressä, seuraavaksi näemme paikalle tulleet poliisit ja Michael on pistetty ruumissäkkiin jonka Laurie kaappaa ja täällä säkissä pitäisi jo olla se väärä ihminen. Pitäisikö meidän muka uskoa, että Laurie olisi vain luottanut siihen, että Michael kuoli puukotukseen ja jätti tämän ruumiin vartioimatta. Ei varmastikaan, etenkin kun se ruumiin kaappaus osoitti ettei hän uskonutkaan Michaelin kuolleen. Joten vaikka Resurrectionissa näytetäänkin, että Michaelin ruumis todellakin oli vartioimatta, niin jokainen meistä tietää ettei niin olisi oikeasti käynyt ja vaikka se ensihoitaja ei voinutkaan puhua, niin mikä esti ottamasta naamiota pois jotta Laurie näkisi kyseessä olevan eri ihmisen? On se Michael ihmemies.
No kuitenkin, Laurie on nyt pöpilässä ja teeskentelee pöpiä jotta voisi kohdata Michaelin vielä vähintään kerran. Michael puukottaa Laurien hengiltä, vaikka Laurie saikin Michaelin jalkaan sidotuksi köyden joka oli varmaan tosi ärsyttävä tunne, kun sehän voi hiertää ihon punaiseksi.
Se siitä elokuvan introsta ja vuoroon pääseekin elokuvan varsinainen tarina.
Haddonfieldissa Myersien talo on totutun ränsistynyt ja nyt siellä järjestetään eräänlainen tosi-tv-ohjelma, vähän niin kuin Big Brotherin normaalimpi versio. Tai hetkinen, sehän onkin tosi-internet-ohjelma, koska tottakai tässä vaiheessa teinikauhistelua pitää olla hip ja in. Paikalle on saapunut Blair Witch kakkosen tyylinen ärsyttävä joukko nuoria aikuisia, joista suurin osa on vain kohtalonsa ansaitsevia uhreja joiden ainoa syy olla mukana on nimenomaan tulla tapetuksi. Mutta onhan siellä myös elokuvan sankarihahmo Sara (Bianca Kajlich), joka on tietenkin se ainoa ns. fiksu ihminen ja ei muutenkaan halunnut osallistua tähän mediapornoiluun.
Sitten Michael palaa kotiinsa ja tappaa melkein kaikki, mutta onneksi Sara selviää tekstiviestien avulla joita lähettää tätä ohjelmaa livenä seuraava nettituttavuus Myles (Ryan Merriman.)
Michael sähköistetään ja herra palaa talonsa mukana. Mutta tietenkin...
Ekstroista voi vilkaista millaisia elokuvan kolme muuta vaihtoehtoista loppua ovat. Ihan samanlaisia.
Resurrectionissa on muutama seikka joista pidän kovastikin.
En niinkään välittänyt tästä tosi-tv-jutusta, koska se vaikutti olevan mukana vain koska oli sillä hetkellä trendikäs juttu, mutta pidin ideasta että työnsä tehnyt ja kotiinsa palannut Michael saa huomata siellä olevan jotain huligaaninulikoita häiritsemässä ansaittua lepohetkeä.
Ja vaikka en järin pitänyt elokuvan alusta jossa piti puoliväkisin kertoa jotenkin Laurien kohtalo sarjassa, kun se olisi voitu vain suosiolla unohtaa, niin pidin kuitenkin siitä, että kun Michael tappoi pöpilän väkeä niin hän antoi verisen veitsen eräälle sarjamurhaajista innostuneelle pöpille ja näin lavasti hänet tekijäksi. Se oli varsin ovelaa.
Realityshittiin liittyen pidin kuitenkin siitä, että kun katsojalle tarjotaan nähtäväksi Myersien talossa olevia esineitä joiden avulla voisimme päätellä kaikenlaista traumaattisesta lapsuudesta aikahyppyihin, niin valheellisen tosi-tv:n ansiosta emme voi tietää mitkä asiat ovat oikeasti Michaelin omaa ja mitkä tuotantoyhtiön lavastamaa todellisuutta. Sen vuoksi oli ainakin jotenkin loogista myös se, että miksi ohjelmaa seuraavat eivät heti soittaisi paikalle poliiseja nähdessä Michaelin heiluttamassa puukkoa, kun uskoisivat kyseessä olevan lavastuksen. Tosin Big Brotherin ja vastaavien suosio osoittaa, ettei suuri osa television katselijoista ymmärrä niiden olevan ohjattuna ja uskovat näkemänsä olevan absoluuttinen totuus.
Valitettavasti elokuvan huonot seikat jyräävät hyvät alleen.
Elokuvan hahmot ovat jopa teinikauhuasteikolla mitattuna hyvin vastenmielisiä idiootteja ja näyttelijät saavat maalin kuivumisen seuraamisen vaikuttamaan hyvältä vaihtoehdolta. Lisäksi minua aina ketuttaa se, kuinka näissä tämäntyylisissä elokuvissa tuntuu olevan jonkinlainen sopimuspakollinen rapstara mukana. Minulla ei ole sinänsä mitään Busta Rhymesia vastaan ja en mitenkään väitä kaikkien räppäreiden olevan huonoja näyttelijöitä, mutta Rhymes todistaa tässä elokuvassa juuri miksi he eivät ole hyväksi kauhuelokuville, koska ovat sittenkin ihan vitun paskoja näyttelijöitä sen väkinäisen gangstauhonsa vuoksi.
Ja mielummin minä katselen näitä nimettömiä puunaamoja kuin vain huomioarvon vuoksi mukaan otettuja tarpeettomia nimiä kuten Tyra Banks, jonka ainoa virka tässä elokuvassa on saada nimi elokuvan kanteen.
Jos elokuvan näyttelijät eivät tee vaikutusta, niin sitä ei tee myöskään puuduttavan kliseinen dialogi, helposti arvattavat käänteet ja ylipäätään elokuvan by the numbers-toteutus.
Modernina käsityksenä kauhuelokuvasta tässä myös tarjoillaan popkulttuuriviittauksia joilla ei ole sisällöllisesti mitään arvoa, vaikka se Blade Runner-viittaus olikin kieltämättä huomioni saava, mutta enimmäkseen ne ovat aika päälleliimatun oloisia.
Verrattuna edelliseen osaan, Resurrection sisältää huomattavasti mielenkiintoisempia ideoita ja on siksi ehdottomasti parempi elokuva, mutta ylipäätään kauhuelokuvaksi se on aivan liian liukuhihnatuotannon oloinen jotta siitä osaisi oikeasti nauttia.
Tähdet: *
Halloween - Resurrection
Nyt kun olen käynyt läpi koko sarjan, niin otetaanpa tähän hieman jonkinlaista yhteenvetoa ja koetan luoda oman näkemykseni mukaisesti eräänlaisen punaisen langan jonka avulla voimme kulkea alkuperäisestä Carpenterin Halloweenista tänne Resurrectioniin saakka. Tässä en tietenkään käsittele laisinkaan remakea jatko-osansa kanssa, sillä nehän aloittavat koko jutun uusintana ja eivät siis kuulu mukaan jatko-osien muodossa, tai edes uutta mukaan tuovina tarinoina.
Jotta saan kehiteltyä Michael Myersille jonkinlainen, edes hädintuskin loogisen tarinajatkumon, joudun luonnollisestikin karsimaan monia seikkoja pois, tulkitsemaan joitakin asioita eri tavoin ja muuta tälläistä. Pitäähän meidän kuitenkin muistaa, että jos en aio puhua jostain zombiemeiningistä niin joudun ohittelemaan Michaelin kuolemia, mutta katsotaan nyt.
Halloween vertautuu helposti Elm Street- ja Friday the 13th-sarjoihin, mikä on ihan ymmärrettävää sillä kaikissa on helposti tunnistettava jokseekin mystinen murhaajahahmo, jokainen sarjoista oli suosituimmillaan suunnilleen samoihin aikoihin, jokaisessa tapettiin lauma samanlaisia teinejä per jakso, jokainen elokuvasarjoista panikoi jaksomäärän kasvaessa ja esimerkiksi jokaisessa ensimmäistä osaa pidetään lajityyppinsä parhaimmistona. Freddy, Jason ja Michael nousivat nopeasti populttuurin muistettavimpiin hahmoihin sinne Spockin, Boba Fettin, Shaftin ja vastaavien joukkoon. Ei tarvitse kuin sanoa nimi Michael Myers ja lähes poikkeuksetta kaikki tuntuvat tietävän kenestä on kyse.
Kuten Elm Street ja Friday, myös Halloween kulki siis aika samoja polkuja. Välillä koetettiin keksiä jokin radikaali muutos tuttuun konseptiin, sitten palattiin vanhaan tuttuun, mutta enimmäkseen koetettiin vain pysytellä paikoillaan ja hetki hetkeltä kasvatettiin tahattoman huumorin kukkaa. Halloween eroaa kuitenkin kahdesta kilpailijastaan siten, että Freddyn ja Jasonin seikkailuissa ruvettiin aika suorasukaisesti syleilemään huumoria. Freddy tietenkin oli supliikkimies joka väänsi legendaa minkä ehti ja äänetön Jason taas rupesi potkimaan stereoita ja tekemään tappamisesta absurdia komediaa.
Jasonin tavoin Michael on kasvoton ja äänetön hahmo, mutta vaikka Halloweenissakin esiintyi jotain druideja ja vastaavia, niin oikeastaan Halloween/Michael pysyi koko sarjan ajan ilmeettömänä, äänettömänä, rauhallisena, eli vakavana. Ideat ympärillä saattoivat tarjoilla kaikenlaista koomista roskaa, mutta Michael pyrki pitämään pokkansa peruslukemilla ja tästä syystä Michael on ainoa kolmikosta joka pysyi loppuun saakka edes jotenkin uskottavana ja siten pelottavana hahmona. Olkoonkin että joskus naamio taikka haalarit eivät meinanneet sopia ja välillä talutettiin koiraa kun saatiin potku munille. Silti Michael ainakin pyrki välttämään blondivitsejä.
Olen koettanut omaksi huvikseni luoda Halloween-elokuville jonkinlaisen yksinkertaistetun yhtenäistävän tarinan ja kirjoitin siitä aikoinaan aika pitkänkin selityksen, jota nyt ei tietenkään enää valitettavasti ole saatavilla, mutta koetetaan silti saada sama asia esitetyksi.
Koska päätin Michael Myersin tarinaa käsitellessäni karsimaan yliluonnollisuudet pois, johtuen siitä etten halua väkisin koettaa selittää miten Michael selviäisi lukuisista kuolemistaan ilman zombiutumista. Niinpä jätin pois, tai ainakin tulkitsin omalla tavallani kaikki Man in Blackit ja druidimeiningit.
Minä näen asian seuraavasti:
Kuusivuotias Michael tappaa siskonsa, ei koska näkee hänet bylsimässä, vaan koska on halloween ja hän leikkii ilman että ymmärtää puukottamisen olevan lopullista. Vähän samaan tapaan kuin lapsi ei ehkä ymmärrä jonkin juotavan aineen olevan myrkyllistä, taikka ettei lego ole syötävää. Tällä myös selitän sen ja käytän sitä aiemman tukena, että kun Michael aikuisena tappaa jonkun hän usein jää hetkeksi katsomaan uhria, aivan kuin ihmettelisi mitä tämä koriseva kuoleva oikein tekee. Pohjimmiltaan Michael on edelleen aikuisenakin se sama kuusivuotias lapsi ja jäi kehitykseltään osittain sille tasolle jouduttuaan "leikkinsä" vuoksi laitoshoitoon, mikä ei ole varmastikaan hyväksi pienen lapsen henkiselle kasvulle.
Hoitajakseen Michael saa epäpätevän tohtori Loomisin ja hei ihan oikeasti, vaikuttaako teistä Loomis sellaiselta kallonkutistajalta joka oikeasti saisi hoidettua ketään terveeksi. Toki meille jankutetaan sitä, että Loomis koetti aluksi hoitaa Michaelia, totesi lopulta tekevänsä turhaa työtä ja pyrki sitten vain pitämään Michaelin vangittuna. Mutta tekikö Loomis todellakin kaikkensa hoitaessaan Michaelia, vai luovuttiko hän liian aikaisin?
Siispä Michael sai toistuvasti kuulla olevansa paha ja tehneensä pahaa, ja tilaisuuden tullen mies sitten pakenee ja koettaa lapsen logiikalla korjata tekemänsä pahan. Koska lapsi ei kenties tiedä miten toimia oikein, niin hän ratkaisee ongelman tavallaan lakaisemalla sen maton alle, taikka hautaamalla rikotun kellon pihalle ja tässä tapauksessa Michael siis päättää tappaa loputkin suvustaan, jotta ei ole ketään joka voisi torua häntä. Mutta koska Michael kuitenkin tietää tehneensä jotain pahaa, jota ei oikein ymmärräkään, niin hän ei kehtaa tehdä korjaustoimiaan sellaisenaan, vaan piilottaa kasvonsa.
Koska lapsi tuntee läheisyyttä perheeseensä ja pelkää vieraita, niin myöskin Michael kohdistaa toimensa vain omaan sukuunsa ja siksi Laurie päätyy vaaraan ja siksi Jamie päätyy vaaraan ja siksi Jamien vauva päätyy vaaraan. Jos et ole sukua tai tule tielle, niin Michael ei välittäisi sinusta ja jäisit henkiin. Toki todettakoon, että Michaelin tulkinta siitä kuka on tiellä saattaa olla eri kuin tiellä olevan.
Michael kulkee pyyhkimässä pois sukuaan oman häpensä vuoksi ja saatuaan sukunsa sammutetuksi (oletan, että Jamie Lee Curtisin myötä myös Josh Hartnett kuoli) voi Michael palata kotiinsa, kenties kuolemaan, kenties ymmärtämään mitä on tehnyt, kenties kuulemaan tehneensä oikein.
Matkalla saatettiin tavata hyväksikäyttäjiä, viattomia sivullisia, tai muita, mutta Michaelin silmissä oli vain suoraviivainen oman suvun lopetus koska hän oli häpäissyt sen ymmärtämättä mitä oli tehnyt.
No, näin minä ainakin asian tulkitsen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti