Halloween 4 (Halloween 4 - The Return Of Michael Myers, 1988)

Halloweenin kolmannessa osassa ollutta konseptin muutosta ei otettu ilolla vastaan ja toki minäkin sen ymmärrän, sillä Michael Myersin puuttuminen Halloween-elokuvasta tuntui oudolta. Mutta vastaavasti pidin kovasti ideasta saada vuosittain Halloween-elokuva jonka tarina olisi joka kerta edes jotenkin uusi ja erilainen. Televisiostahan tämä toteustustyyli on tuttu esimerkiksi Twilight Zoneista ja Outer Limitseista, mutta kokonaisina, ns. oikeina elokuvina ei sellaisia joka nurkan takana tule vastaan. Masters Of Horroritkin ovat kuitenkin "vain" tv-sarjan jaksoja, vaikka niitä kuinka koetetaankin myydä omina irrallisina elokuvinaan. Joten minä pidin Season Of The Witchista, vaikka kuuleman mukaan olen sen suhteen aikalailla I Am Legend ja koska suurin osa maailman nisäkkäistä halusi Michael Myers-elokuvia, niin Moustapha Akkad osti (ts. pakotti) John Carpenterin ulos sarjasta ja TA-DAA! Myersin saaga jatkukoon.
Ja hyvä näin, sillä Michael Myers on aivan liian mainio hahmo hukkaan heitettäväksi, vaikka osa jatko-osista koettikin parhaimpansa mukaan tappaa kiinnostuksen hänätä kohtaan. Eli kyllä minäkin haluan nähdä Myers-elokuvia ja olin täten varsin tyytyväinen, että Halloween palasi Michaelin syliin. Vaikka samalla olinkin pettynyt siihen, että se tarkoitti Season Of The Witchin kuolemaa. Jos vain ne olisivat olleet kaksi eri sarjaa.

Niin tosiaan, tässä vaiheessa ohjaaja johon Halloween-sarja yhdistetään painostettiin ulos, koska hän ei taipunut Akkadin näkemyksiin siitä miten elokuvat tuli tehdä ja tästä puhumme hieman lisää osassa kuusi. Hauskasti Carpenterin nimi jäi kuitenkin leimaamaan myös tulevia osia, sillä tutun Halloween-teemamusiikin käyttäminen tarkoitti, että Carpenterin nimi täytyi näkyä muodossa tai toisessa. Sen sijaan, että Akkad olisi kirjannut Carpenterin nimen pienellä präntillä ja näkymättömällä musteella, käytettin sitä aika siekailematta mainoskikkana ja tämäkös herra puuseppää suututti. No, Akkad on sittemmin kuollut, että se siitä.

Ja katsokaapa tätä elokuvan kansikuvaa. Ihan ok eikö? No, jonkun mielestä se oli todella ok, kun sama kuva päätyi myös osan kuusi kanteen. Hah!

Koska näimme kuinka kakkososan lopuksi sekä Michael Myers (tällä kertaa George Wilbur) että tohtori Loomis (edelleen Donald Pleacense) räjähtivät tulipalloina ilmaan, niin on vain loogista että molemmat ovat aivan kunnossa nelososaa varten. Mitä nyt Loomisilla on muutama paloarpi poskessaan.
On vuosi 1988 ja on ei niin yllättäen halloweenin aika. Michael on maannut koomassa vankimielisairaalan tosisuljetulla osastolla, mutta liberaalit ajat vaativat Suomalaista vankeinhoitoa ja näinpä Michael aiotaan siirtää avohoitolaan, joten tietenkin mies herää koomastaan ja pistää ambulanssimatkustajat hengiltä voidakseen palata Haddonfieldiin tappamaan sisarentytär Jamie (Danielle Harris) jonka olemassaolosta juuri kuuli.
Jamien äiti, eli Laurie on näköjään hupskeikkaa kadonnut 11 kuukautta takaperin ja niinpä Jamie on jäänyt Carruthersin perheen hoiviin. Mukavasti meille esitellään perheen tytär Rachel (Ellie Cornell) kohtauksella jossa hän korjaa Jamien näkemyksiä sisaruudesta sanomalle ettei ole hänen siskonsa, mutta se estä rakastamasta häntä yhtään sen enempää, mikä tässä tapauksessa on siis ilmeisen vähän ja kohta Rachel kiukutteleekin kun joutuu treffien sijaan vahtimaan Jamieta. Niin ja Jamie näkee painajaisia Michaelista, henkilöstä jota ei tietenkään ole koskaan tavanut, mutta ei se mitään sillä heillä on psyykkinen yhteys ja tietenkin koulussa selkään ansaitsevat kakarat kiusaavat Jamieta haukkumalla tätä orvoksi jonka setä on mörkö.
Samaan aikaan Michael matkaa kohti Haddonfieldia tappaen vastaantulijoita ja räjäyttäen bensa-aseman, ja Loomis seuraa perässä vinkuen ja valittaen kuinka paha sitä ja paha tätä.
Loomis saa kaupungin reagoimaan tulevaan uhkaan ja huolestuneet vanhemmat keräävät lapsensa pois sisätiloihin, kun taas asiasta tietämätön Jamie kulkee pimeässä pukeutuneena ensimmäisestä osasta muistuttavaan klovni-asuun. Tässä vaiheessa Michael on sammuttanut valot koko kaupungista.
Loomis ja sheriffi Meeker (Beau Starr) noutavat Jamien ja Rachelin turvaan, mutta tokihan Michael oli jo ehtinyt käydä tappamassa kaikki poliisiasemalla. Siispä sulkeudutaan Meekerin taloon ja Michael tulee tappamaan porukkaa. Oli muuten hyvä asia että Rachelin treffit peruuntuivat, sillä nyt ilmenee neidin poikaystävän pettävän häntä. Mutta ei hätää, tuo petollinen poikaystävä saa peukkua naamaan. Sitten kiipeillään katolla, ajetaan autolla ja Michael ammutaan koska se toimi niin hyvin aiemminkin. Loppuun vielä se twisti, että klovni-asuinen Jamie tappaa huoltajansa ja näin palaamme ensimmäisen elokuvan alkuun, mutta vain uudessa sukupolvessa.

No jaa, kyllähän tämän katsoo, mutta hirveästi siitä ei pääse innostumaan. Tässä vaiheessa Halloween on muuttunut yllätyksettömäksi teurastamoksi jossa oikeaa tarinaa tärkeämmäksi ovat nousseet moninaiset keinot tappaa persoonattomia ihmisenkaltaisia eliöitä. Toki jonkinlaiseksi yritykseksi voidaan laskea elokuvan eräänlainen yllätyslopetus jossa osoitetaan, että viidennessä osassa Michael Myersin sijaan pahuuden ilmentymä olisi Jamie, mutta kyllähän me kaikki tiesimme jo tuolloin ettei näin tulisi käymään. Samahan tehtiin Rob Zombien Halloween kakkosessa ja aika varmasti se on kuitenkin Michael joka tuon elokuvan jatko-osassa on se tappaja. Joten Jamie-käänne ei ollut eikä ole kovin vakuuttava idea ja muutoinkin tämä uuden sukulaisen mukaan tuominen on hieman väkinäisen oloinen keino jatkaa edes osoittain samaa tarinaa, kun nyt ei kerran saatu Jamie Lee Curtisia mukaan. Vaikka kovasti Curtisin Lauriesta muistutellaankin ripottelemalla mukaan valokuvia hänestä.
Tässä vaiheessa hieman kummastelen sitä, että kenen kanssa Laurie sai Jamien ja miksi hän hylkäsi lapsensa, kun itse elokuvassa ei taidettu muuta asiasta todeta kuin että Laurie miehineen oli kadonnut 11 kuukautta sitten. No jaa, väliäkö tuolla.

Vaikka Jamie-hahmo olikin enemmän taikka vähemmän pakon sanelema ratkaisu pitää Myers-tarina perheessä, niin plussana täytyy todeta että tyttöä näyttelevä Danielle Harris on taatusti elokuvan uskottavin esiintyjä. Toki Halloween 4 on hieman eri asia kuin joku Hohto taikka A.I. joissa osaa odottaa lapsinäyttelijöiltäkin jonkinlaista korkeampaa tasoa jo pelkän elokuvan tekijäkaartin ja yleistason vuoksi, ja siksi tämänkaltaisessa elokuvassa ei suurempia odota sen lapsinäyttelijöiltä, mutta kyllä Harris osoittaa olevan elokuvaansa parempi esiintyjä. Harris osaa olla uskottavasti peloissaan ja lopun lyhyen pätkän perusteella myös pelottava, mutta ennen kaikkea ikäisensä lapsi, eikä pelkästään pikkuvanha taikka vinkukakara kuten monet lapsiroolit ja näyttelijänsä ovat. Sääli että Harris on jäänyt niihen B-elokuviin kiinni, eikä ole päässyt oikeastaan toteuttamaan Halloween 4:ssa antamiaan lupauksia.

Elokuvassa on yksi kohtaus joka on mielestäni samanaikaisesti sekä sen onnistunein, että myöskin huonoin.
Tässä on kohtaus jossa varasheriffi istuu tuolissa haulikko käsissään selkä kameraa päin ja eräs neiti lähestyy häntä tarjoten virvokkeita. Pian ilmenee että mies jota neiti lähestyy onkin tyynesti odottava Michael ja tämä oli varsin onnistunut, kärsivällisesti esitetty kohtaus. Sitten se pilataan niin, että Michael iskee haulikon neidin läpi ja naulaa tällä tavoin hänet seinään.
ISKEE HAULIKON NEIDIN LÄPI!

Halloween 4 on pitkälti suoraviivaista murhaamista, eikä juuri sen enempää.

Tähdet: **
Halloween 4