Halloween 5 (1989)

Neljäs ja viides Halloween-elokuva oli tehty näemmä jos ei aivan peräkkäin, niin vain pienellä hengähdystauolla niiden välissä, joten eipä uskoisi elokuvien välillä olevan suurempia jatkuvuusongelmia. Mutta niin vain heti ensimmäisen 10 minuutin aikana tulee ainakin kolme seikkaa jotka vaativat jonkinasteista oman pään katseluasetusten uudelleensäätämistä.
Ensinnäkin Michael Myersin esittäjä vaihtui George Wilburista Don Shanksiin. Se ei ehkä kuulosta isolta jutulta, ottaen huomioon Michael-roolin olevan ns. kasvoton ja pinnallisesti ajatellen kuka vain voisi esittää häntä. Kuitenkin kuten alussa olevasta nelososasta otetusta loppupätkästä voimme huomata, niin ruumiinrakenteella ja liikkeillä on sen verran suuri merkitys, että näyttelijän vaihdon huomaa, Miksiköhän Wilbur ei jatkanut roolissa, kun muutoin näyttelijäkaarti on suurelta osin identtinen edellisen osan kanssa. No jaa, väliäkö tuolla.
Toiseksi Halloween 5 tapahtuu ajallisesti vuotta myöhemmin ja esimerkiksi sairaalassa tutkittavana olevan Jamien (Danielle Harris) kohdalla on suht' helppo ymmärtää aikaa kuluneen tuo mainittu vuosi, mutta Michaelin kohdalla näytetään että mies pulahti nelososan kuolemaa puroon, päätyi (ilmeisesti Frankensteinia kunnioittavasti) jonkun höperön vanhuksen luokse ja heräsi lähes samantien ja lähti murhaamaan. Pitäisikö meidän olettaa Michaelin vetäneen sikeitä vanhuksen luona ja vieläpä vuoden verran. Joten jos Jamien kohdalla uskoo aikaa kuluneen sen vuoden verran, niin Michaelin kohdalla se tuntuu päivältä parilta. Taittoiko Michael aika-avaruutta?
Kolmanneksi ja tämä on se iso juttu. Muistatteko kuinka nelososan loppuyllätys oli se, että nyt kun Michael kuoli niin Jamie aloitti oman murhauransa toistamalla ensimmäisen osan alkuosuuden? Se on unohdettu, sillä nyt tuo traaginen muutos onkin vain Jamien painajaisunta ja sillä luodaan psyykkistä yhteyttä Michaeliin. Onko tässä olleet Dallasin käsikirjoittajat asialla.

Mielenkiintoisesti ajassa 07:29 näemme Michaelin paljaat kasvot ja se muistuttaa siitä, että kun Michael ja Loomis (Donald Pleasence) paloivat hengiltä kakkososan lopuksi, niin jatkossa Loomisilla sentään oli pari hassua paloarpea poskessaan, kun Michaelilla kasvot ovat täysin vahingoittumattomat. Kuitenkin nelosessa näemme Michaelin käsissä olevan palojälkiä ja viidennen osan alkuperäisessä käsikirjoituksessa oli ollut kuulemma se Friday the 13th-leffoistakin tuttu naamion poisto-kohtaus jossa olisivat paljastuneet Michaelin pahasti palaneet kasvot. Eikö siis tuota alussa olevaa kasvojen näkymistä voitu mitenkään kuvata ilman niiden näkymistä? Lopussa näemme Michaelin kasvot uudemman kerran juuri siinä mainitsemassani naamion poisto-kohtauksessa, mutta vaikka kohtaus onkin nopea, niin kerubihan se siellä.

On siis vuosi kulunut Jamien ja Michaelin kohtaamisesta ja Jamieta hoidetaan Haddonfieldin lastensairaalassa traumojensa vuoksi. Jamien ja Michaelin välillä oleva henkinen yhteys aiheuttaa tytölle eräänlaisia epileptisiä kohtauksia ja hän pystyy tuntemaan Michaelin teot ja tunteet, kuten myös Michael Jamien. Traumojensa vuoksi Jamie ei oikeastaan muista aiempia tapahtumia ja on mykistynyt lähes kokonaan.
Paikalliset pelkäävät Jamieta olettaen hänen muuttuvat samanlaiseksi tappajaksi (NO NÄINHÄN JO TAPAHTUI!), tai ainakin houkuttelevan Michaelin paikalla. Loomis tietää että Jamien avulla saataisiin Michael esille ja vaikka hän pyrkii auttamaan lasta, niin hän myös haluaa hyödyntää tätä syöttimahdollisuutta. Joten vaikka Loomis itsekin totesi nelososan lopussa Michaelin kuolleen ja päätyneen Helvettiin, niin hänkin on näemmä oppinut uskomaan toisin.
Samaan aikaan Jamien sisarpuoli Rachel (Ellie Cornell) on samanlainen kuin edellisessäkin osassa, eli aika tylsä ja väritön. Michael näemmä ajattelee samoin ja pistää Rachelin saksilla hengiltä.
Sheriffi Meeker (Beau Starr) ei meinaa uskoa Michaelin olevan vielä hengissä, mutta sitten Loomis näyttää paloarpista kättään ja saa käännettyä miehen pään. Miksi ihmeessä tässä piti olla tämä muka dramaattinen palaneen käden paljastus, kun tokihan me uskomme jo muutoinkin Loomisin palaneen kun HÄNEN KASVOISSAAN ON PALOJÄLKIÄ KOKO AJAN ESILLÄ!
Välillä näemme vilauksia hahmosta joka on nimetty muotoon Man in Black (myös Don Shanks) ja jonka kädessä on samanlainen tatuointi kuin Michaelilla. Tämä Man in Black-hahmo saa suuremman merkityksen sitten kuudennessa Halloweenissa.
Nyt kun Rachel on kuollut niin tarvitaan toinen siihen suunnilleen 20 vuoden ikäluokkaan kuuluva naishahmo ja Michael siirtääkin kiinnostuksensa Rachelin bilehileystävä Tinaan (Wendy Foxworth) ja sitten tapetaan muutama sivullinen. Jamie tietää Michaelin jahtaavan Tinaa, joten hän lähtee yön pimeyteen pelastamaan neitoa ja saa avukseen ihastuneen pikkupojan, Billyn (Jeffrey Landman). Billy on aivan tarpeeton ja katoaa loppuelokuvasta. Tässä vaiheessa Jamie on saanut puhekykynsäkin takaisin. Tina kuolee.
Ja kun olemme hetken ihmetelleet, että miten kukaan ei tunnu missään vaiheessa vahtivan Jamieta, vaan hän saa saattaa itsensä vaaraan milloin haluaa, niin ilmeisesti syynä on se Loomisin syötti-ajatus. Siispä Michael houkutellaan Myersien ränsistyneelle talolle kohtaamaan Loomis ja Jamie.
Loomis koettaa vedota Michaelin hyvään puoleen, mutta hakkaa tätä sitten laudalla.
Sopivasti tällä kertaa ei edes koeteta esittää Michaelin kuolleen, vaan hänet viedään putkaan. Joskin en ymmärrä että miksi poliisit antavat hänen pitää naamionsa päässään. Man in Black saapuu, tappaa poliisiaseman henkilökunnan ja vie Michaelin mukanaan.

On hienoa, että osat neljästä kuuteen (kuten tulee seuraavalla kerralla ilmenemään) ovat ainakin jotenkin suunniteltu trilogia. Sillä nelosessa esimerkiksi vilautettiin Michaelin kädessä olevaa tatuointia, joka on myös viidennessä osassa olevalla Man in Blackilla, joka sitten puolestaan paljastuu kuudennessa osassa. Joten ainakin joku on ajatellut synnyttää useamman osan kestävän tarinan, ilman että joka kerta pitäisi aloittaa alusta, taikka koettaa keksiä selityksiä miten uusi osa sopii edellisen jatkoksi. Sitten kuitenkin tässä viidennessä osassa on sellaisia seikkoja jotka tekevät juuri niin, että aivan kuin haluttaisiin taas aloittaa alusta ja sillä rikotaan sitä mahdollisen trilogian ideaa. Tuntuukin että kun viidennen osan tekeminen aloitettiin, niin tekijät katuivat joitakin neljännen osan ratkaisuja ja päättivät selitysten sijaan yksinkertaisesti vain koettaa unohtaa ne. Siksipä Jamien muuttuminen murhaajaksi paljastuikin uneksi (voi veljet) ja aika varmasti tuleva uuden sarjan kolmas osa tekee vastaavan ratkaisun omalle jatkuvuudelleen.

Pääosin Halloween 5 on sitä edellisestä osasta tuttua murhasarjaa jossa tapahtumille ei tarvitse antaa syitä, vaan pelkkiä seuraamuksia ja hahmot ovat jälleen olemassa enemmän tai vähemmän vain tapettavina. Mikä on sääli sinänsä, että jos tekijät olisivat uskaltaneet painottaa tarinaa enemmän, niin Jamie/Michael-jutusta oltaisiin saatu varmasti aikaiseksi ainakin hyvä yritys olla kanssakilpailijoita fiksumpaa kerrontaa.

Edellisen osan kohdalla kehuskelin Danielle Harrisia ja hän on edelleen hyvä, mutta oikeastaan vasta loppupuolella elokuvaa kun saa äänensä takaisin. Silloin kun Harris esittää mykkää Jamieta, niin hän on tahattoman hauska ähkiessään ja en edes oikein tajua miksi hänestä piti tehdä mykkä, varsinkin kun hän sai aina haluamansa asian esitettyä ymmärrettävästi ja se äänen palautuminen tapahtuu hups! ja kaikki on okei. Mutta heti saatuaan äänensä takaisin, huomaa jälleen Harrisin olevan hyvä.

Tyypillisen keskinkertainen kauhistelu, joka on osaksi viisi ihan siedettävä tapaus. Mukana on muutamia hyviä ideoita, muutamia hukattuja ideoita ja muutamia huonoja ideoita, kuten esimerkiksi ne kaksi koomiseksi kevennykseksi tarkoitettua kyttää joiden väitettyä humoristisuutta korostetaan ääniefektillä joka sopisi paremmin sirkukseen kuin kauhuelokuvaan.

Tähdet: **
Halloween 5