Jep, olemme jälleen mestariteoksen parissa.
Toistaiseksi tuntematon tohtori varastaa koeputken salaisesta laboratoriosta ja joutuu liriin.
Mutta nyt muualle, sillä silloin kun kivileukainen palkkasoturihenkivartija Ken Conway (Matt McColm) ei kurmoota limaisia miljonäärityranneja joilla on omat lapsiarmeijat, niin hän pullistelee itämaishenkisessä kodissaan ja kiusaa koomiseksi kevennykseksi tarjottua kirjanpitäjä Hutchia (Clint Howard.) Kun yksi keikka päättyy on jo toinen tarjolla ja tällä kertaa uutta työtehtävää tarjoaa Kenin ex-tyttöystävä Marisa (Annabel Schofield), kun pitäisi löytää kadonnut virustutkija tohtori Erhardt (Jack Gill.)
Erhardt työskenteli maan suurimman rokotevalmistajayrityksen omistajalle, Kragolle (Ron Perlman) ja oikeasti hän oli muiden lääkevalmistajien lähettämä soluttautuja jonka tehtävänä oli selvittää miksi juuri Kragon rokotteet ehtivät aina ensimmäisinä markkinoille kun jokin uusi pikkuvaiva, kuten Ebola ilmaantui. No, tottakai Kragon tuotteet saivat kunnian olla ensimmäisinä markkinoilla, kun suurin osa maailman sairauksista on juuri Kragon kehittelemiä ja täten hänellä on myös vastalääke valmiina povitaskussa. Niin ja jos joku nyt sattuukin olemaan Kragon tiellä, niin äkkiäkös hänet myrkytetään hengiltä. Nyt Krago on luonut mestariteoksensa, Ferris-viruksen joka tappaa 97 % varmuudella kaikki sitä edes ajattelevat ja tohtori Erhardt jäi - kuten elokuvan intro osoitti - kiinni koettaessaan viedä koeputkessa Ferris vapaalle (tajusitteko? Ferris? Vapaalle?... No ei väkisin.)
Selvittäessään Ekhardtin katoamista joutuu Ken Kragon tähtäimeen ja kohta potkitaan jäykästi, veistetään umpipuuvitsejä ja ammutaan pahis joka jostain syystä ähkii ampuessaan. Krago ehtii vielä tuikata myrkkysormuksellaan Keniin Ferriksen ja nyt miehellä on 48 tuntia aikaa saada vastalääke ja se tarkoittaa asskickingiä. Siispä matkaamme Kragon saarelle, sillä eihän miljonäärivirusroisto ole miljonäärivirusroisto eikä mikään jos ei hänellä omaa saarta ole.
Saarella Ken kulkee tehtaassa ja Krago seuraa miestä kameroiden avulla kiusaten huuhaapuheillaan. Kragon... siis ihan oikeasti, Krago!? No kuitenkin, Kragon ilkeä mutta himoittava apulainen Sloane (Morgan Brittany) tarjoaa Kenille vastalääkkeen jos hän tappaisi Kragon ja Sloane saisi tällä tavoin koko bisnesimperiumin itselleen. Ei Ken sellaiseen suostu vaikka vastalääkkeen saakin ja siispä Sloane ampuu Kragon ja joku salainen agentti ampuu Sloanen. Kragoa eivät luodit pysäytä, joten Ken sytyttää hänet palamaan ja tappelee sitten liekkimiehen kanssa, kunnes Krago räjähtää. Öö, okei.
The Protector on hyvin tyypillistä 90-luvun B-toimintaa. Elokuvaa joiden pääosista löytyi yleensä nimiä kuten Brian Thompson, Jeff Speakman, Olivier Gruner, tai joku Don "The Dragon" Wilson. Kyseessä on samanlaista kamaa kuin nykyään esimerkiksi John Cenan The Marine, joten pääosan esittäjää ei rohkene kutsua hyväksi näyttelijäksi koska hän ei ole sitä. Juoni on kädettömän ihmisen vasemmalla kädellä rustaamaa yksinkertaisuutta, mukana on yksi tai useampi beibi, äärimmäisen huonosti naurattavaa puujalkavitsailua, yhtä huumorintajuttomia koomisia sivuhahmoja joita esittävät aina joko Clint Howard, Michael J. Pollard, tai joku heidän kopioistaan ja sitten on se yksi näyttelijä joka yleensä esittää elokuvan herkullisinta roolia, eli pahista ja hän on vähintäänkin siedettävä. Siispä mainiosti mulkeroa esittävä Ron Perlman on se syy miksi tämänkin elokuvan jaksaa katsoa alusta ainakin melkein loppuun asti.
Mutta kaiken kaikkiaan kyseessä on puuduttavan tylsää ja jäykkää toimintaa simuloivaa toimintaa, jonka aikana katse harhautuu helposti vieressä olevaan Aku Ankka Jumboon joka taatusti tarjoaa suurempia elämyksiä.
Tähdet: *
The Protector
2 kommenttia:
Näin otsikon ja hetken aikaa elin siinä luulossa, että nyt arvostelusi kohteena on Jackie Chanin The Protector. Sitten näin vuosi luvun ja lakkasin elämästä mainitussa luulossa :D
Ostaessani tämän elokuvan, luulin itsekin sitä tuoksi Jackie Chanin filkaksi.
Lähetä kommentti