Inception (2010)

Koska Christopher Nolan on erikoistunut eräänlaisiin mindfuck-elokuviin, niin olisi synti ja häpeä jos tapojeni mukaisesti spoilaisin Inceptionin sisällön, joten yksinkertaistan juonikuvausta hyvin paljon.

Cobb (Leonardo DiCaprio) johtaa eräänlaista teollisuusvakoilijoiden joukkoa jotka tunkeutuvat ihmisten uniin varastamaan sieltä informaatiota, mutta kun viimeinen keikka teollisuuspohatta Saiton (Ken Watanabe) kohdalla menee pieleen on Cobbin ryhmä vaarassa joutua sekä toimeksiantajansa että Saiton vuoksi maan poveen. Cobb joka on jo etsintäkuulutettu kotimaassaan vaimonsa murhasta, saa kuitenkin Saitolta työtarjouksen jonka avulla hän saisi sekä pelastettua ryhmänsä, että myöskin itsensä.
Saito haluaa, että Cobb ryhmineen astuisi energiateollisuusmiljonääriperijä Fischerin (Cillian Murphy) mieleen ja istuttaisi sinne ajatuksen isältään saamansa yrityksen hajoittamisesta, jotta hän ei saisi energiateollisuuden monopolia itselleen.
Cobb joukkoineen luo unen ja toisen ja kolmannen joiden avulla saataisiin Fischer uskomaan ajatuksen olevan omansa, mutta ongelmaksi nousee, että Fischer onkin koulutettu suojautumaan unimurrroilta ja mieli rupeaa luomaan vastustavia taisteluita varkaita vastaan. Eikä asiaa helpota Cobbin syyllisyydentuntojen mukanaan luoma vaimo Mal (Marion Cotillard) joka on esteenä suunnassa jos toisessa.
Pystyykö Cobb joukkoineen suorittamaan tehtävänsä kunnialla, vai viettävätkö he loppuikänsä limbossa, haudassa, taikka The Matrixissa?

Kuten niin monet muutkin Inceptionin nähneet, myös minä pidän tätä elokuvaa erinomaisena. Joskin aikoinaan jo ensikatselun kohdalla en ollut valmis nostamaan sitä niin korkealle kuin mitä esimerkiksi IMDb:n toppilista tälläkin hetkellä väittää (sija 12), enkä ole valmis tekemään sitä vieläkään. Toki kyseessä on hyvällä tarinalla varustettu, pirun tyylikäs ja loistavasti näytelty elokuva, mutta mitenkään poikkeuksellinen se ei kuitenkaan ole.

Tarinallisesti elokuva toi mieleeni animen Paprika, kuten myös monia muita elokuvia ja esimerkiksi kohtaus jossa Ellen Pagen hahmoa koulutetaan unimaailmassa on enemmän kuin vähemmän samankaltainen kuin Matrixissa ollut vastaava punapukuinen nainen-kohtaus. Mutta ei se mitään, sillä toi Inception tarinallisesti mieleen sitten kuinka paljon tahansa muita elokuvia, niin se on silti hyvä tarina, mutta juuri yhtäläisyyksiensä vuoksi se ei ole aivan niin mullistava kuin monet user commentsit antavat ymmärtää. Ja kun Nolan oli jo tehnyt useamman samanhenkisen labyrinttielokuvan, niin Inceptioniltakin osasi jo etukäteen odottaa vähintäänkin mielenkiintoista kerrontaa.
Siinä muuten Nolan on mestari, että hän osaa tehdä ns. monimutkaisia tarinoita ilman, että ne koskaan tuntuisivat miltään tehtäviltä joita täytyy katsoessa suorittaa. Ne eivät kiusallaan eksytä, tuntuvat hyvin viihdyttäviltä ja tarjoavat mahdollisuuksia uusille tulkinnoille uusintakatselujen yötä. Eli hän on löytänyt mainion tavan yhdistää monimutkaisuus yksinkertaisuuteen.

Visuaalisesti Inception on myöskin erittäin hieno ja pidin kovasti siitä kuinka vaikka olemme suuren osan elokuvaa unimaailmassa, niin se on koko ajan arkkitehtuurisesti sidottu todellisuuteen, eikä täten mitään suklaajärviä, hattarataloja, taikka kielihevosia ole keltaisessa sukellusveneessä, vaan talot ovat taloja vaikka ovatkin vinossa.
Mainiota oli myös keskittyminen yksityiskohtiin, kuten siihen heti alussa näkyvään kohtaukseen jossa Cobb pitää kättä pistoolin yllä jotta äänenvaimentimen lisäksi saisi estettyä hylsyistä aiheutuvat äänet. Joten elokuva antaa luvan nauttia sekä isoista, että pienistä visuaalisista kikoista.

Näyttelijät olivat erinomaisia. Jopa he joista en yleensä niin pahemmin välitä, kuten DiCaprio. Vaikka tokihan se hieman turhalta tuntui, että Michael Cainen suuruusluokkaa oleva näyttelijä käy suurinpiirtein vain vilkuttamassa kameralle ja se on siinä.
Erityisen mukavaa oli huomata, että kuten Batman Beginsissa (Rutger Hauer) ja The Dark Knightissa (Eric Roberts) myös tässä Nolan on antanut aika näkyvän roolin näyttelijälle joka on ikävästi pudonnut vuosien saatossa huomion reunamaille ja Tom Berenger teki minuun vaikutuksen, kuten on tehnyt niin ennenkin.

Koska Inception liikkuu uniaiheensa avustuksella fantasiassa, niin totutusti siellä esiintyy näitä uni unen sisällä unessa-ideoita, mutta kuten The Prestigen, taikka Mementon kohdalla, ei tälläkään kerralla elokuva tunnu siltä, että tarvitsisi kristallipalloa ja oraakkelia avuksi, vaan sitä voi katsoa halutessaan lähes pelkkänä coolina toimintaelokuvana.
Ja kyllä, ette ole ainoita jonka mieleen tuli Don Rosan Unelmoiden Läpi Elämän.

Inception on tyylikäs ja fiksu toimintaelokuva, jossa on aivan pirun hieno musiikki.

Tähdet: ****
Inception