Paholaisen Palkkalaiset (Una ragione per vivere e una per morire, 1972)

Sisällissodan runtelemassa amerikassa kiertelee veikeä huijari Eli (Bud Spencer) hankkimassa sapuskaa valheellisten sotatarinoiden avulla. Aikoessaan ryöstää kirkon irtaimistoa Eli kohtaa siellä nukkuvan eversti Pembroken (James Coburn) ja aikeessaan saada itselleen Pembrokella oleva kultaristi valehtelee Eli ratsuväelle everstin olevan varas. Eli olettaa saavansa kultaristin itselleen, mutta päätyy everstin tavoin vankilaan varkaana. Ilmenee että eversti Pembroke on aikoinaan menettänyt viholliselle vastuullaan olleen pohjoisvaltiolaisen linnakkeen ja nyt häntä odottaa kuolemantuomio väitetyn pelkuruuden vuoksi. Kyseisen linnake on tärkeä sijaintinsa vuoksi, vähän niin kuin Kwai joen silta, joten kyseessä on ollut suuri menetys pohjoiselle.
Pembroke välttyy hirttotuomiolta saadessaan mahdollisuuden korjata virheensä valtaamalla linnake takaisin. Sotilaita ei Pembrokelle hänen itsemurhatehtäväänsä olla valmiita luovuttamaan, mutta iskuryhmä voidaan koota muista kuolemantuomion saaneista. Eikö olekin hauskaa kuinka samalta tämä kuulostaa vuonna 1967 ilmestyneen Likaisen Tusinan kanssa, mutta ei huolta, ei se siihen lopu. Tuota vapautettavaa linnaketta johtaa nyt etelävaltiolainen majuri Ward jota esittää myös Likaisessa Tusinassa näytellyt Telly Savalas.
Pembroke kokoaa ryhmänsä ja tietenkin yksi joukkoon kuuluvista on aiemmin kohdattu Eli. Yhteensä kahdeksan miehen joukko lähtee hommiin ja matkan aikana kaikenlaisesta saastasta koostuva ryhmä kinastelee ja Pembroke pitää joukon koossa lupaamalla miesten saavan itselleen linnakkeessa säilytettävän kullan.
Vaikka muut ryhmät jäsenet pysyvät saastoina, niin jo heti alussa jotenkin veikeänä kuvattu Eli alkaa ystävystymään Pembroken kanssa, mikä ei silti estä häntä epäilemästä everstin puheita odottavasta kulta-aarteesta.
Jotenkin hauskana huomiona tehtäköön se, että Telly Savalasin hahmo tulee kuvioihin vasta kun elokuvaa on kulunut 1 tunti 5 minuuttia, eli hieman yli puolet sen ajasta. Sitä jotenkin aina kuitenkin olettaa, että kannessa näkyvästi esitetyt näyttelijät olisivat sellaisina myös elokuvassa, vaikka toki itsekin tiedostan ettei usein näin ole. Savalasin hahmo tulee kuitenkin tarinallisesti loogisessa vaiheessa mukaan, eli vasta silloin kun Coburnin ryhmä saavuttaa määränpäänä olevan linnakkeen.
Tässä vaiheessa meille kerrotaan, että Pembroke oli luovuttanut linnakkeen Wardille kuultuaan poikansa olevan vangittuna ja nyt kun Ward on tappanut everstin pojan, niin Pembrokella on mielessään oman maineensa puhdistamisen lisäksi myös kosto.
Pienen jahkailun jälkeen Pembroke miehineen iskee linnakkeeseen ja Hurja Joukko alkaa.
Pembroke saa kostonsa, linnake on taas pohjoisvaltion ja kaikki on ammuttu säpäleiksi. Pembroke ja Eli kävelevät pois tuhon keskeltä.
Ja se kulta? No c'mon, kyllä te tajusitte ettei sitä ole, se oli vain keino saada saastat tottelemaan.

Paholaisen Palkkalaiset on ihan tyypillinen men on a mission-leffa kaikenmaailman Navaronejen ja aiemmin mainitun Likaisen Tusinan hengessä. Joukko eripuraisia ihmisiä epätoivoisen tehtävän edessä, mutta homma hoituu vaikka suurin osa porukasta päätyykin manan maille. Ja kuten usein ainakin halvemmissa spagettiwesterneissä, niin myös tässä on vahva kopionnin maku mukana.

Lajityypin ystäville tämä on kuitenkin varsin mainiota meininkiä, joka tosin olisi hyötynyt vahvasti tiivistämisestä. Sillä vaikka hahmomäärä on suuri, niin sitä ei hyödynnetä. Coburnin porukastakin vain Spencer esittäytyy jonkinlaisena persoonana, muiden ollessa rooleja sarjasta mies numero yksi, mies numero kaksi, mies numero kolme, etc. Hitto, edes Savalas ei lopulta esiinny elokuvassa kuin parin hassun kohtauksen ja repliikin verran, että sekin rooli olisi voitu nimetä vaikkapa muotoon Man appearing at the end of the movie.

Hauskaa oli katsella Bud Spenceria vakavassa elokuvassa vakavassa roolissa ja vieläpä niin että molemmissa kohdin oltiin tietoisen vakavia. Spencer kun kuitenkin tulee yhdistetyksi niin helposti kevyeen nyrkinheilutus-viihteeseen. Tosin, Spencer on huomattavasti uskottavampi niissä kevyemmissä elokuvissa, sillä ei hän nyt sentään mikään näyttelytaitojen tiivistymä ole.

James Coburn oli elokuvassa niin julmetun cool, että oli pakko laittaa villapaita päälle ja Mynthon suuhun. Aivan mahtavaa!

Tähdet: **
Paholaisen Palkkalaiset