Autovaras on Lightfoot (Jeff Bridges) ja pappi on entinen pankkiryöstäjä Thunderbolt (Clint Eastwood) joka koettaa piilotella vanhoilta rikoskumppaneiltaan. Thunderbolt on ollut vuosia takaperin osallisena pankkikeikassa, mutta erinäisten väärinkäsitysten kautta ryöstöstä saadut puoli miljoonaa dollaria ovat käsien ulottumattomissa ja entiset kumppanit, erityisen vihainen Red (George Kennedy) ja vekkuli Goody (Geoffrey Lewis) ovat siinä uskossa että Thunderbolt petti heidät.
Thunderbolt ja Lightfoot suorittavat pikkuvarkauksia pitääkseen itsensä tien päällä ja piilossa, mutta lopulta Red ja Goody saavuttavat heidät. Pienen nujakoinnin jälkeen Thunderbolt saa entiset kumppaninsa vakuuttumaan siitä ettei hän pettänyt heitä ja tappoaikeet jäävät sikseen. Mitä tehdä? Mitä tehdä? No, mitä jos ryöstetään se sama pankkiholvi joka jo aiemmin onnistuneesti tehtiin ja niin kaikki neljä aloittavat uuden pankkikeikan suunnnittelun. Ratkaisevaan asemaan nousevat tykki, naiseksi pukeutuminen, kumipallo suuhun, kuten myös pornolehteä salaa lukeva virkailija. Mutta voiko Red hillitä agressioitaan, vaiko odottaako lopussa onni ja masennus. Kyllä ja kyllä.
Rajut Kaverit on todella mainio elokuva jonka hyväntuulinen meininki on erittäin tarttuvaa, vaikka sitten lopussa odottaakin sellainen Pyrrhoksen voitto jonka vuoksi ei tiedäkään tulisiko olla iloinen vai ei. Minä sanon ei, sillä pitkin elokuvaa sitä tuumii, että miksi jos millekään ei juuri tälle ole koskaan tehty jatkoa? Ja lopetus osoittaa traagisesti sen miksi Bridges ja Eastwood eivät enää myöhemmin olleet Thunderbolt ja Lightfoot.
Bridgesin ja Eastwoodin keskinäinen kemia toimii loistavasti, kuten myös vastaavasti Kennedyn ja Lewisin, ja hauskinta on kuinka hyvin nämä kaverit pelaavat yhteen siinäkin vaiheessa kun kahdesta kaksikosta tulee nelikkö.
Erityisen mukavaa oli katsella kuinka usein Eastwoodilta meinaa pettää pokka ja onkin ollut ohjaaja Michael Ciminolta fiksu ratkaisu jättää elokuvaan Eastwoodin tirskahdukset ja valloilleen pääsevät hymyt. Cimino olikin kehoittanut Bridgesia tekemään kaikkensa jotta Eastwood ei voisi pitää yllä vakavuuttaan ja lopputuloksena on hyvin vapautunut Eastwood joka ei missään vaiheessa menetä cooleuttaan.
Bridges onkin mainio hyvin eläväisenä Lightfootina ja vaikka naisten vaatteet eivät häntä juuri imartelekaan, niin nahkahousuissa hän näytti coollta.
Elokuvassa on hyvin toimivaa buddy-meininkiä ja tarinassa on sopivia koukeroita, joista etenkin Kennedyn ironisen koirallinen loppu on sopivaa kohtalon ivaa, mutta vastaavasti taas Thunderbolt ja Lightfoot-kaksikon päätös vetää suunpielet aika vahvasti alaspäin. Elokuvan masentava lopetus on kyllä asiallisesti toteutettu (vrt. ensimmäinen Terminator), mutta aiemman iloluonteisuutensa vuoksi elokuva päättyy sellaisiin blues-tunnelmiin (vrt. ensimmäinen Terminator) että vaikea sitä edeltävää hymyä on pitää yllä.
Matkalla oli hauska katsoa sivuosahahmoja kuten aivan tärähtänyttä autoilijaa (Bill McKinney) jonka automobiilin pääosakaksikkomme päätyy varastamaan ja ei mitenkään merkittävässä osassa olevaa Gary Buseyta, jota ei voi olla huomaamatta kiitos myöhemmän uransa.
Hauska, vauhdikas, melankolinen.
Tälläistä lisää.
Tähdet: ****
Rajut Kaverit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti