Joe,,, ei piru vie, se kuulostaa laimealta jonkun Mies ilman nimeä rinnalla, joten kutsukaamme häntä mielummin vaikka Muukalaiseksi.
Siispä Muukalainen huomaa mahdollisuuden hyötyä rahallisesti tilanteesta pelaamalla molempien perheiden laskuun. Ensiksi Muukalainen päättää tehdä vaikutuksen Rojojen klaaniin tappamalla muutaman Baxterin joukkoon kuuluvan miehen tunnetussa kolme arkkua-kohtauksessa.
Meille osoitetaan että Ramón Rojo (Gian Maria Volonté) on se perheensä laskelmoiva psyko, joka samalla on skeptisin Muukalaisen motiiveja kohtaan.
Ramón on aiheuttanut verilöylyn jossa tapettiin joukko etelän sotilaita ja pitääkseen valtion huomion poissa omasta perheestään ehdottaa hän Baxtereille rauhaa, todellisena aikeenaan kuitenkin myöhemmin päästää Baxterit hengiltä. Tällä välin Muukalainen kuitenkin käy myymässä väritetyt tiedot tapahtumista John Baxterille (Wolfgang Lukschy), jonka jälkeen Muukalainen käy vielä myymässä Rojoille toisella tavalla väritettyjä tietoja. Eli hän toimii riidankylväjänä tilanteessa joka on kuin palava ruutitynnyri bensa-altaassa leikkimässä ilotulitteilla, vain päästäkseen itse ratsaamaan heidän omistuksensa.
Yksi Rojojen lukkojen takana pidetyistä aarteista on Ramónin puoliso Marisol (Marianne Koch), jonka Muukalainen tulee sitten puolivahingossa ottaneeksi mukaansa myyden hänet Baxtereille. Marisol päätyy panttivankivaihtoon ja sen seurauksena Muukalainen saa huomata Marisolin olevan oikeasta miehestään ja perheestään väkisin erotettu, ja se saa kyynisen Muukalaisen omatunnon heräämään.
Muukalainen päättää riskeerata asemansa eräänlaisena kaksoiskolmoisagenttina ja pelastaa Marisolin, mikä tietenkin johtaa paljastumiseen ja asioiden loppuunviemiseen lyijymyrkytyksen avulla.
Pitkällisen pahoinpitelyn jälkeen Muukalainen saapuu uuden energian turvin viimeistelemään aloittamansa sotkun. Baxterit on tähän mennessä suurin piirtein kaikki pistetty maan poveen kiitos Rojojen, joten Muukalaisen tehtäväksi jää tehdä samoin Rojoille ja eritoten Ramónille.
Seuraa toinen elokuvan kuuluisista kohtauksista, eli tietenkin se Paluu Tulevaisuuteen kolmosessakin sittemmin hyödynnetty luodinkestävä-kohtaus joka toimii kuin raivotautinen sika.
Muukalainen poistuu, ruumiit jäävät.
Akira Kurosawan Yojimbosta tuttu tarina vieraasta joka koettaa hyötyä toimimalla kahdessa leirissä on ideana jo sen verran toimiva, että ei ihmekään että siitä on tehty niin monta eri elokuvaversiota ja ei myöskään ihme että Kurosawaa sellainen kiukutti. No oli miten oli, niin kyseisen tarinan yksi tunnetuimpia filmatisointeja, eli Kourallinen Dollareita on aika pirun loistava elokuva, että senkun pyörit siellä haudassa.
Samalla se on kuitenkin omasta mielestäni heikoin Sergio Leonen länkkäreistä, mikä johtunee siitä että tämä elokuva tuntuu olevan vielä kokeilua Leonelle hänen etsiessään täydellistä omaa westerniään. Siispä hahmot eivät ole vielä tarpeeksi likaisia ja hikisiä, laaja- ja lähikuvat eivät ole vielä aivan maksimissaan ja muutoinkin moni elokuvan yksityiskohdista tuntuvat demoversioilta, mutta suunta on jo selvillä ja sellaisenaan kyse on erittäin hyvästä onnistumisesta.
En yhtään ihmettele että Kourallista Dollareita syytettiin aikoinaan sadismista, sillä kohtaus jossa Eastwoodin hahmoa kidutetaan on nykystandardeillakin katsottuna aika häijysti vatsanpohjassa tuntuva. Mutta en silti sen perusteella menisi elokuvaa niinkään sadistiseksi kuvaamaan, tai edes mitenkään poikkeuksellisen raa'aksi. Se nyt vain sattuu näyttämään väkivallan kivuliaana, mitä westernit, tai elokuvat ylipäätään eivät vielä tuohon mennessä olleet juuri tehneet.
Näyttelijät ovat enimmäkseen mainioita, mitä nyt dubbaus taatusti heikentää osaa roolisuorituksista. Eastwoodilla on vielä hieman hakusessa oma post Lännen Tie-tyylinsä, mutta varsin hyvin hänkin roolinsa esittää.
Gian Maria Volonté tekee kuitenkin elokuvassa suurimman vaikutuksen ja sen etenkin siinä kohtauksessa jossa Muukalaisen kiduksen alussa hän epätoivoinen ilme kasvoillaan vaatii saada tietää missä Marisol on. Juuri tuo Ramón-hahmon erittäin vääristyneen rakastumisen kuvaus on syvälle osuvaa.
Ennio Morriconen musiikki on mukana kuvassa niin vahvasti, että se toistuvasti melkeinpä nouseekin pääosaan, mutta mitäpä tuosta.
Tähdet: ****
Kourallinen Dollareita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti