Ei Baxley koskaan ohjaajana vaikuttanut niin mielenpainuvalta, että hänellä olisi ollut jonkun McTiernanin tapaan mahdollisuuksia tulla kasvoiltaankin tai nimeltään tunnetuksi, mutta saipa mies jotain hyvääkin aikaiseksi. Moni kuitenkin varmasti muistaa tämän Mustan Enkelin, jos ei muuten niin ainakin sen vuoksi, että tämä on se leffa jossa pahis ampuu cd-levyjä.
Erikoisena pidetyn ampuma-aseen lisäksi Musta Enkeli onnistui jäämään mieleen Dolph Lundgrenin oman kulta-ajan tuotteena ja onkin ehkäpä kenties miehen soolotuotannon parhain elokuva, sillä nimekkäämmät Punisher ja Masters olivat hiukan, sanoisimme hupsumpia. Ja ne olivat elokuvia joissa oli jo valmiiksi pedattu peti, kun taas Musta Enkeli seisoi enemmän omilla jaloillaan.
Superpaha isokokoinen avaruuden huumekauppias Talec (Matthias Hues) on saapunut Maapallolle täydentämään varastojaan, mutta Talec ei ole heroiinin, kokaiinin, taikka tupakan perässä, vaan endorfiinin. Saadakseen endorfiinia tarvittavat määrät kulkee Talec pumppaamassa ihmisiin kuolettavat määrät hepoa ja imemässä sitten kuolemastaan nauttivat ihmiset tyhjiksi. Mitä, eikö se muka ole ihan normaalia touhua? No onneksi Talec tappaa ihmisiä ampumalla cd-levyjä, taikka käyttämämällä ilmeisesti pommeja ampuvaa konepistooliaan. Hyväntahtoisuutensa Talec osoittaa sanomalla "i come in peace" juuri ennen kuin tappaa kulloisenkin uhrinsa.
Toisaalla kyttä Jack Caine (Dolph Lundgren) pyrkii saamaan kiinni Victor Manningin (Sherman Howard), pahimmista pahimman huumelordin, kun lavastetun kaupan yhteydessä Jackin pari kuolee Manningin miesten kera. Paikalta löytyy salaperäinen ase, tuntematonta metallia oleva superterävä kiekko, eli se cd-levy ja kun FBI ilmaantuu paikalle puhumaan hassuja, ymmärtää pääosakyttämme asiassa olevan jotain suurempaakin kuin vain herra Manning. FBI pistää Jackin yhteen oman miehensä, koomiseksi kevennykseksi tarkoitetun agentti Arwood Smithin (Brian Benben) kanssa ja yhdessä heidän tulee tutkia Manning-tapausta ja sitä kautta törmätään Taleciin, ja avaruusdiilerin perässä olevaan intergalaktiseen kyttään, Azeckiin (Brian Bilas.) No Azeck kuolee pois ja häneltä saadaan pommikonepistooli ja sitten koetetaan saada Talec kiinni. Siinä sivussa tuhotaan puoli maailmaa, kunnes lopulta ärsyttävä Arwood on muuttunut hieman coolimmaksi ja Talec on räjäytetty atomeiksi.
Ja Victor Manning? No aiemmin näytettiin että hän on jossain aurinkorannalla lomailemassa.
Musta Enkeli on hauskaa kieli poskessa tehtyä toimintaa joka vähintäänkin osoittaa, että vaikka Dolph Lundgren ei ole ns. hyvä näyttelijä, niin on olemassa elokuvia joihin hän on aivan täydellinen valinta.
Elokuvassa on vauhtia, tarttuvaa synamusiikkia, epäloogisia reittejä kulkeva tarina ja pirun siisti pahis.
En muista Talecia esittävää Matthias Huesia mistään muusta elokuvasta kuin tästä, mutta ainakin tässä hän on aivan mainio murisevaäänisenä valkosilmänä joka jo pelkällä koollaan on sopiva vastus Lundgrenille ja hitto se "i come in peacen" toisteleminen ja cd-levyn ampuminen ovat niin cooleja juttuja että elokuva pitäisi asettaa igluun.
Kun nyt vilkaisin Huesin filmgorafiaa niin huomaan nähneeni häneltä useammankin elokuvan, mutta en silti muista häntä muusta kuin Mustasta Enkelistä.
Hmm, mistäköhän IMDb kaivoi nuo avaruusolentojen nimet Talec ja Azeck, kun ainakaan itse elokuvassa niitä ei mainita ja minäkin kirjoitin ne juonikuvaukseen vain koska ne kuulostivat järkevämmältä kuin lopputeksteissä esitetyt nimet Good Alien ja Bad Alien. Hahaha!
Tämä ei missään nimessä ole elokuva jota rupeaa kehumaan kaikkien aikojen klassikoksi, taikka näyttelemisen mestariteokseksi, mutta omassa kevyen onelinertoiminnan lajityypissään se on ehdottomasti parhautta.
Tähdet: ****
Musta Enkeli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti