John Wilson (Clint Eastwood) on karismaattinen, täydelliseen taiteelliseen vapauteen uskova elokuvaohjaaja, joka luonnollisestikin kinastelee tuottajien kanssa, rakastaa naisia ja itseään. Ja kun Wilson juo alkoholia, niin se tehdään miehekkäästi, kuten myös suoritetaan siitä syntyvät tappelut ja yleinen pahennusta aiheuttava asenne.
Seuraavana elokuvanaan Wilson aikoo tehdä eräänlaisen Afrikkaan sijoittuvan seikkailuelokuvan ja vaikka elokuvan tekeminen on miehestä mukavaa niin tässä tilanteessa suurin houkutus on päästä metsästämään ja nimenomaan metsästämään norsua. Mukaan Wilson pyytää kirjailijaystäväänsä Pete Verrillia (Jeff Fahey) jonka virallinen tehtävä on toimia käsikirjoitusapuna, mutta Wilsonille Pete on enemmänkin luotettu ystävä ja metsästyskumppani. Tuottaja Paul Landers (George Dzundza) puolestaan toivoo Peten pitävän rettelöitsijän maineessa olevan Wilsonin kurissa.
Afrikassa Wilsonin keskittyminen siirtyy enemmän ja enemmän norsumetsästykseen, mikä alkaa huolelestuttamaan Peteä ja muita elokuvaan sitoutuneita henkilöitä. Koko elokuvaprojekti saattaa siis kaatua siihen, että Wilson viivästyttää kuvausten alkua.
Sanders ja elokuvan päätähdet Kay Gibson (Marisa Berenson) ja Phil Duncan (Richard Vanstone) saapuvat keskelle katastrofia, eikä Pete jaksa enää välittää asiasta. Sanders saa kuitenkin lietsottua Peteen uutta tulta ja mies päättää, että elokuva tehdään ja ajoissa vaikka se meinaisi Wilsonin kovaotteista kiusaamista.
Lopulta Wilson pääsee silmätysten norsunsa kanssa ja vimein ymmärtää asioiden tärkeysjärjestyksen ja kenties omat sanansa siitä että norsun tappaminen on syntiä. Ilman kuolonuhria ei kuitenkaan päästä aloittamaan elokuvaa.
Valkoinen Metsästäjä, Musta Sydän on tunnetusti John Hustonista (elokuvassa siis John Wilson) kertova elokuva ja siitä kun hän lähti tekemään elokuvaa Afrikan Kunigatar, mutta osoitti elokuvanteon sijaan suurempaa kiinnostusta metsästämiseen. Tarina pohjautuu Afrikan Kuningattaressa apulaiskirjoittajana toimineen Peter Viertelin (elokuvassa Pete Verrill) kirjaan, jota en valitettavasti ole itse lukenut. Se mikseivät elokuvan hahmot sitten ole suoraan oikean nimisiä ei ole minulle oikein selvinnyt, mutta oletan kyseessä olevan vain se ettei tällöin ole tarvinnut pyytää lupia ja maksaa nimien käytöstä. Luvat saattaisivat osoittautua ongelmalliseksi etenkin jos elokuva on ottanut suurempiakin vapauksia tarinansa suhteen, mitä näkökulmista riippuen se kuulemma on välillä tehnytkin. Ja jos kerran elokuva värittää tositarinaansa, niin onkin järkevintä käyttää eri nimiä ja sanoa sen vain saaneen innoituksensa Hustonista. Toisaalta kukaan ei ymmärtääkseni missään vaiheessa uskonutkaan, että elokuva kertoisi jostakusta muusta kuin Hustonista, joten ehkä Eastwood itse vain hieman pelkäsi roolisuorituksensa vastaanottoa ja ajatteli suojelevansa itseään nimenmuutoksella. Niin ja kaipa se nyt hieman vapauttaa luovuutta, jos voi edes itse uskoa elokuvan kertovan jostain muusta.
Peter Viertel ei ainakaan näyttänyt kiistävän elokuvan todenperäisyyttä, mikä tietenkin voi johtua siitä että kyseessä on hänen oma näkökulmansa.
Katharine Hepburn puolestaan oli kritisoinut elokuvan antamaa kuvaa Hustonista ja Afrikan Kuningattaren tekemisestä, joista tosin jälkimmäiseen elokuva ei keskity juuri laisinkaan. Ja se että kuinka uskottava Eastwood on Hustonina, niin ainakin tytär, Angelica Huston on useampaankin otteeseen todennut, että vaikka Eastwood ei näyttänyt John Hustonilta niin kyllä hän isänsä tunnisti Eastwoodin roolisuorituksesta. Joten ehkäpä Hepburnin kritiikkiin vaikutti tarinan läheisyys ja se, että häntä esittävä hahmo, Kay Gibson näkyi elokuvassa vain vilaukselta ja pinnallisesti oli tunnistettavasti esikuvansa vain hiusmallinsa vuoksi. Ei siis mitenkään näkyvässä, taikka merkittävässä osassa.
Vastaavasti Humphrey Bogartia esittävä hahmo Phil Duncan näkyi myöskin vain vilaukselta ja hänet taas tunnisti vain tupakoimisesta ja asiayhteydestä.
Ilman suurempia vertailukohtia en voi lopulta mennä itse sanomaan kuinka vahvasti Eastwood oli Huston, mutta en usko sen olleenkaan tärkeintä. Elokuva kun kuitenkin tuntuu enemmänkin pakkomielteen kuvaukselta, jota tuo norsunmetsästys edusti ja silloin päähenkilön nimellä ja ammatilla ei ole niinkään väliä. Varsinkin kun tämä ei ole elokuva elokuvan tekemisestä ja koko Afrikan Kuningartar-juttu oli lähes sivuhuomautus kokonaisuudessa.
Eastwood esitti erinomaisesti kovasanaista ohjaajarooliaan (joka toi minulle mieleen alkuperästään huolimatta Sam Peckinpahin) ja tästä elokuvasta pystyi aistimaan sen olleen hänelle itselleen hyvin tärkeä projekti. Joten esitti hän sitten ketä tahansa, niin hän teki sen niin loistavasti että muut jäivät auttamatta hänen varjoonsa. Aluksi saattaa olla vaikea hyväksyä Eastwoodia roolissaan, sillä hän esittää roolin hyvin eläväisesti, äänekkäästi ja nopein liikkein, eli oikeastaan täysin päinvastoin kuin hänen tutuksi tekemänsä rauhallisen vakava esiintyminen. Kyseessä on varmaan puheliain rooli Eastwoodin uralla.
Hemmetin hyvä elokuva jossa päähahmolla saattaa olla musta sydän, mutta sen pumppaama veri on punaistakin punaisempaa.
Tähdet: ****
Valkoinen Metsästäjä, Musta Sydän
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti