Tämän elokuvan julkaisuvuodeksi valitsin suosiolla sen takakannen ilmoittaman ajankohdan, sillä näköjään tämä elokuva on julkaistu briteissä vuotta aikaisemmin ja on kaiken lisäksi oikeasti 1st & Ten nimisen tv-sarjan neljä ensimmäistä jaksoa puserrettuna yhteen "elokuvaksi" ja silloin oikea valmistumisvuosi olisi 1984. Mutta väliäkö tuolla, sillä minä ainakaan en ollut aiemmin kuullutkaan koko sarjasta, saati sitten tietääkseni nähnyt yhtäkään jaksoa. Joten kirpparilöytö on minulla ihan tarpeeksi oikea elokuva.
Diane Barrow (Delta Burke) yllättää miehensä pökkimässä toista mieshenkilöä ja kostoksi vaatii ja saa avioerossa miehensä silmäterän, jenkkifutisjoukkue California Bullsin.
Diane ei tiedä mitään joukkueen johtamisesta ja se on ilmeisesti se tämän elokuvan/sarjan huumorin lähde. Sääli vain ettei se naurata.
No, Diane palkkaa valmentajaksi uransa ehtoopuolella olevan ärhäkän Ernien (Reid Shelton), joka näköjään saa kenkää jo 10 minuuttia alkutekstien jälkeen, mutta ainakin kuulemme joukkueen bileissä Michael Jacksonin Billie Jeanin. Ja pian Erniekin pääsee takaisin hommiin.
Joukkue koostuu perinteisistä puupäistä ja hauskuutta herätellään sillä että he tappelevat, pureskelevat lasia ja puhuvat alapään asioista.
Päätarina koostuu siitä, että kukaan ei usko Dianesta olevan piinkovaksi bisnesnaiseksi ja että nainen ei voi ymmärtää jaloa siannahan potkimista. Sivussa vielä eräs rikollisjärjestö koettaa manipuloida otteluita omaksi hyväkseen ja ex-mies pyrkii mm. huumelavastuksilla pilaamaan Dianen maineen, jotta hän menettäisi joukkueen ja mies saisi sen takaisin itselleen. Siispä lähipiiriin kuuluu pettureita, takinkääntäjiä, huijareita ja parisen ystävääkin.
Välillä koetetaan junailla ottelua hävittäväksi, välillä koetetaan kiristää sillä ja tällä, mutta kerta toisensa jälkeen Diane osoittaa olevansa pahiksia neuvokkaampi. Saippuasarjojen tapaan mikään juonikuvio ei oikein pääty kunnon lopetukseen, vaan jätetään jotain ja paljon auki seuraaviin jaksoihin käsiteltäviksi.
Noin puolen tunnin jaksoissa tämä saattaisi vielä menetellä, mutta noin sataminuuttisena California Bulls esittäytyy laiskana, huonoja vitsejä suoltavana keskinkertaisuutena ja sekin menee jo aikalailla kehumisen puolelle.
HBO:lle tyypilliseen tapaan tämä on selkeästi ns. valtavirtaa rohkeampi tuotos, mutta siinä missä nyky-HBO:n rohkeus näkyy kielenkäytössä ja tarinallisen sisällön kokeilevuudessa, niin California Bullsin rohkeus näkyy oikeastaan vain muutaman tissin kautta, joka varmaan vuodelle 1984 on ollut kuin Martyrsin esittäminen Pikku Kakkosessa.
Mielenkiintoisena seikkana California Bulls näyttää visuaalisesti Kauniiden Ja Rohkeiden tyyliseltä perussaippuasarjalta, sisältää Dallasin kaltaisia juonitteluja ja pistää joukkoon Pallo Hukassa-elokuvastakin tuttua perinteistä urheiluhuumoria. Surku vain ettei saippuan ja puupääkomedian yhdistelmä toimi kummaltakaan puolelta kunnolla ja koska elokuvan vitsit ovat tylsiä niin kenties olisi kannattanut panostaa enemmän siihen saippuaan.
Tiedä sitten mihin suuntaan sarja jatkui näiden alkupuolen osien jälkeen, mutta koska se jatkui aina vuoteen 1990 saakka, niin sen täytyi vain parantua ensimmäisen kauden jälkeen.
Tähdet: *
California Bulls
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti