Näin puffaa The Eastwood Factorin kansi dokumentin sisältöä ja meidän annetaan muutoinkin ymmärtää, että tässä dokumentissa käsitellään nimenomaan Clint Eastwoodin Warnerille tekemiä elokuvia ja näiden kahden instituution yhteistyötä noin yleisestikin.
Mainiota! Juuri jotain tälläistä minä kaipasinkin, dokumenttia Eastwoodista jonka painopiste on edelleen hänen elokuvissaan, mutta keskittyen vahvasti muuhunkin kuin vain Leonen kanssa tehtyihin westerneihin ja Likaisiin Harryihin. Niin mielenkiintoisia kuin nuo ovatkin, niin haluan kuulla joskus jostain muustakin.
No, The Eastwood Factor osoittautui aikamoiseksi pettymykseksi.
Toki tässä käsitellään myös dollaritrilogiaa ja Likaisia Harryja, sillä eihän niitä voi täysin jättää huomioimattakaan. Pääosassa ovat kuitenkin Warnerin kanssa tehdyt elokuvat, aivan kuten toivoinkin. Sitten kuitenkin tämä Warner Bros.-leffasarja käsitellään pääosin hyvin pinnallisesti, hajanaisesti ja mikä pahinta, osa jätetään täysin pimentoon. Tietenkin ymmärrän, että Eastwoodin filmografian huomioon ottaen ei kaikkea edes pelkästään Warnerille tehtyjä elokuvia voida käsitellä järin syvällisesti, mutta miksei joitakin elokuvia mainita laisinkaan? Ei Firefoxia (vaikka toisin eräs IMDb:lle arvostelun kirjoittanut väittääkin), ei Pink Cadillacia, ei City Heatia. Siis okei, ehkeivät ne olleet hittejä, tai muutoin miellyttäviä muistoja, mutta olisi niiden olemassaolon voinut edes huomioida. Kuinka vaikea se olisi ollut löytää klippi kustakin elokuvasta niihin montaaseihin joissa Eastwoodin leffoja esitellään. Tai edes jonkinlainen tekstiruutu jossa kaikki Warnerille tehdyt leffat mainitaan. Space Cowboys sentään huomioidaan siten, että puvustaja Deborah Hopper tulee sen maininneeksi.
Eikä siellä tainnut myöskään olla mitään elokuvista Kotkat Kuuntelevat, Kellyn Sankarit, tai Rajaton Valta. Kunkin kannessa komeilee Warnerin logo.
Elokuvan Keskiyö Hyvän Ja Pahan Puutarhassa olemassaolo taidettiin todeta samoin vain tuon edellä mainitun Hopperin suusta. Verivelasta sentään näytettiin montaasissa välähdys.
Niin ja jos dokumentti käsittelee elokuvien lisäksi myös Eastwoodin yhteistyötä Warnerin kanssa, niin miksei ruudussa vilahtanut yhtäkään Warnerin työntekijää? Kaipa siellä nyt on joitakin ihmisiä joiden kanssa Eastwood on työskennellyt vuosikausia ja heitäkin olisi ollut kiva kuulla.
Ehkä se kannessa mainittu teksti "35 elokuvaa ja 35 vuotta Warner Bros. -studiolla" olisi kannattanut muotoilla toisin.
Dokumentin alussa Morgan Freemanin kertojaäänen avulla näytetään Invictus-elokuvan tekoa samaan tapaan kuin dvd-ekstroissa on tapana. Ei siis mitään järin syvällistä, vaan ihan tyypillistä mainostusta. Sen jälkeen Eastwood jutustelee lyhyesti siitä miksi pitää Warner-studioista ja kunhan olemme käyneet pakolliset Eastwoodin nuoruutta ja uran alkua käsitelleet pätkät läpi, ja tietenkin Leonet ja Siegelit niin loppu dokumentti on rakennettu siten, että välillä esitellään mainosmaisesti jotain elokuvaa ja välillä näemme itse Eastwoodin tekemässä jotain.
Se miten elokuvia esitellään on todella hajanaista. Joistakin elokuvista puhutaan paljon, kuten Mystic Riveristä ja Million Dollar Babysta, osasta puhutaan lyhyesti, kuten Heartbreak Ridgesta ja Kalpeasta Ratsastajasta, ja osa elokuvista ei tunnu olevan olemassakaan. Oli toki kivaa kuunnella Eastwoodin puhuvan innokkaasti jostain Kirjeitä Iwo Jimasta, mutta se miten osa elokuvista jätetään joko lähes tai kokonaan huomioimatta aiheuttaa todella pahaa epätasaisuutta. Tuntuukin liian usein siltä, että katselisi dokumentin ekstroista jotain poistettuja kohtauksia kuin itse varsinaista valmista tuotosta. Tai kuin kuuntelisi jotain B-puolikokoelmaa jossa luonnollisestikin on joukossa joitakin tosi loistavia biisejä, mutta mukana olevien kappaleiden välille ei synny sellaista yhtenäisyyttä joka tekisi siitä koherentin kokonaisuuden.
Ja en hitto tajua niitä dokumentin väliotsikoita jotka eivät useinkaan tunnu liittyvän sitä seuraavaan osuuteen millään lailla, kunhan vain tuovat sisältöön jonkinlaista kuviteltua tyylikkyyttä. On tainnut ohjaaja Richard Schickel katsoa liikaa Frasieria.
Dokumentin parhaimpia osuuksia ovat ne itse Eastwoodia näyttävät pätkät joissa mies kävelee kotipaikallaan ja kertoo miksi pitää paikasta, tai on golfaamassa ja vitsailee siitä, ja ylipäätään ne joissa mies esiintyy täysin omana itsenään eikä elokuvamainostajana. Tämä on hassua siksi, että odotin nimittäin innolla Eastwoodin kertovan Warner-elokuvistaan enkä golfaavan.
Erityisen mukava pätkä oli se, kun Eastwood vierailee puvustaja Deborah Hopperin kanssa katselemassa vanhojen elokuviensa vaatteita. Muutoin dokumentissa ei muita ns. haastateltavia esiinnykään. Oli miellyttävää kuulla Eastwoodin naurahtavan vapautuneesti, kun hän kuitenkin on usein jotenkin pidättäytyvä.
Dokumentin nimi The Eastwood Factor viittaa tietenkin The Human Factoriin, eli Invictusin alkuperäiseen nimivaihtoehtoon ja tämä dokumentti tuntuukin välillä olevan Invictusin promomateriaalia. Alkaahan dokumentti osuudella jossa näytetään Invictusin tekemistä, kertojana on tuon elokuvan päätähti Morgan Freeman ja myös dokumentin loppu keskittyy jälleen Invictusin tekemiseen.
Ja hei, vaikka Morgan Freemanilla on miellyttävä puheääni, niin eikö hän ole jotenkin kulunut valinta kertojaksi. Freemanhan oli kertojana myös toisessa Eastwood-dokumentissa nimeltä Tie Tähtiin.
Muistaakseni Family Guy tekikin kerran vitsin jossa Morgan Freeman oli kertojana sopivasti nimetyssä elokuvassa The Narrator.
Melkein meinasin mainita, että The Eastwood Factor on vain todellisille Clint-faneille, mutta eipä se taida pitää paikkaansa. Clint-fanithan ne juuri varmaan kitisevätkin juuri siitä, että idolia ja elokuviaan käsitellään näin epätasaisesti ja pinnallisesti. He jotka seuraavat Eastwoodin uraa satunnaisesti saanevat tästä dokumentista enemmän irti, sillä heidän huomionsa ei tartu jokaiseen yksityiskohtaan tai niiden puutteeseen.
Minä itse odotin ehkä jonkinlaista Inside The Actor's Studio-tyyppistä (kritiikitöntä) uran käsittelyä, enkä joukkoa takakansitekstejä Morgan Freemanin lukemana.
Sinänsä dokumentti kuitenkin sisältää mukavaa mieltä ja helppoa seurattavaa, joten ei se nyt kuitenkaan saa pyhän raivon valtaan, mutta kyseessä on silti ihan silkkaa minkä-tahansa-leffan bonusmatskua eikä juuri muuta.
Tähdet: **
The Eastwood Factor
2 kommenttia:
Tää dokkarihan on mukana tuossa Clint Eastwood: 35 Films 35 Years at Warner Bros. -boksissa, joka kyllä kuuluu hankintalistalle, mutta en ole yhtään varma, tulenko tuota hankkimaan, vaikka vähän kyllä himottaisikin. Kiinnostavan laaja kokoelma ja kun minulla ei kovin montaa noista elokuvista ole, niin siinäkin tapauksessa tuo boksi voisi olla aika kannattava osto. No, saa nyt nähdä, miten käy. Voi olla, että jos leffat alkaa kunnolla huveta, niin voisinkin ostaa tuon boksin; onhan siinä katottavaa reiluksi kuukaudeksi sentään. :D
Se boksi houkutti minuakin ja olisi varmaan tullut ostettuakin ellei minulla olisi ollut jo sen ilmestyessä suurin osa sen sisällöstä dvd-versioina. Sittemmin paketin saamat kritiikit ovat saaneet toteamaan, että parempi ehkä ettei sitä tullut ostettua. Levythän ovat kuulemma flippereitä ja asetettu niihin cd-paketeistakin tuttuihin taskuihin joista ne joutuu hivuttamaan ulos ja ilmeisesti tuo Eastwood Factor-dokumenttikin on lyhyempi versio kuin erikseen ostettava (omassa levyssäni lukeekin sen olevan pidennetty.)
Ajatuksena 35 leffaa sisältävä Clint-boksi on kyllä edelleen todella houkutteleva.
Lähetä kommentti