lauantai 15. marraskuuta 2008

Clint Eastwood: Tie Tähtiin (Out of the Shadows, 2000)

Olen vältellyt dokumenttien käsittelyä täällä ja olin kehitellyt päässäni syitä miksi en voi ottaa dokumentteja huomioon. Kun nyt viikko takaperin tulin ostaneeksi erään dokumentin jonka ostoa olin harkinnut jo useamman vuoden ajan, niin tulin todenneeksi että syyni sivuuttaa dokumentit olivat harhaisia. Ei ole mitään syytä miksi en voisi ”arvostella” dokumentteja,,, tai onhan niitä syitä, mutta en välitä niistä. Siispä päätin aloittaa jostain muusta kuin siitä viikko sitten ostetusta dokumentista.

Tie Tähtiin kertoo kattavasti Clint Eastwoodin elämästä ja urasta vuoteen 2000 saakka. Kaikki uran kannalta tärkeimmät asiat käsitellään sen verran tarkasti että se mikä pitääkin tietää tulee varmasti kerrotuksi. Luonnollisestikin joihinkin tiettyihin elokuviin keskitytään muita enemmän ja joihinkin yhteistyökumppaneihin paneudutaan muita enemmän. Etenkin yleisön kannalta tunnetuimmat elokuvat kuten Leonen dollari-trilogia, Likainen Harry ja Armoton saavat paljon tilaa. Mutta myös Eastwoodin omasta mielestä tärkeät elokuvat kuten Honkytonk Man, Bird ja esimerkiksi Korpraali John McB saavat paikkansa valokeilassa. On hienoa että myös suuren yleisön kannalta tuntemattomampiin elokuviin jaksetaan dokumentissa keskittyä, sillä olisi ollut helppoa ottaa huomioon vain ne isot jutut. Tällä nyt käytetyllä tavalla myös vanhemmat Eastwood-fanit saavat jotain irti, eivätkä vain vanhan uusintaa.
Ohjaajista Sergio Leonen lisäksi myös Don Siegel otetaan esille muita enemmän. Siegel osoittautuukin Eastwoodin uran kannalta kenties tärkeimmäksi vaikutteeksi (mitenkään Leonea väheksymättä.) Siegel nimittäin tartutti Eastwoodiin työasenteensa elokuvanteossa ja kyseinen metodi on palvellut Eastwoodia useamman Oscar-pystin arvoisesti.
Dokumentti osoittaa kuinka hyvin Eastwood osaa yhdistää kaksi yhteensopimattoman kuuloista tapaa yhteen, nimittän nopeuden ja kärsivällisyyden. Mikä tarkoittaa sitä että Eastwood uskoo että elokuva tulee esivalmistella niin hyvin, ettei itse kuvauksessa tarvitse käyttää tarpeettomasti aikaa. Eastwood tekeekin elokuvat aina annetussa ajassa ja budjetissa. Asia joka ei kuulosta kovin kummoiselta, mutta kun katsoo Eastwoodin filmografiaa, niin hyvin asiat ovat saatu toimimaan.

Yksi asia joka kaikista dokumentissa esiintyvistä seikoista on minusta mielenkiintoisin, on kriitikoiden takin kääntö Eastwoodin kohdalla. Ennen Armotonta etenkin kotimaansa kriitikot tuntuivat pääosin inhoavan, elleivät jopa vihaavan Eastwoodin elokuvia. Valmistumisaikoinaan Likainen Harry edusti fasismia, dollarielokuvat oksettavaa väkivaltaa ja ne apinaelokuvat apinaelokuvia, mutta post Armoton asiat olivat muuttuneet. No, ne apinaelokuvat ovat edelleen apinaelokuvia, mutta moni kriitikko asettaa nykyään muun muassa tuon kuuluisan fasismia ihannoivan Likaisen Harryn hyvinkin korkealle. Ja kuinka moni ihminen pitää jotain Hyvät, Pahat ja Rumat-elokuvaa nerokkuuden tulivuoriorgasmina.
Vaikka väliäkö tuolla, kun maksava yleisö piti niistä apinaelokuvistakin (minä mukaan lukien.)

Dokumenttiin on luotu hyvin lämminhenkinen tunnelma ja hienoa nähdä kuinka kunnioittavasti Eastwood puhuu heistäkin henkilöistä jotka eivät arvostaneet Eastwoodia.
Tämänkaltaissa henkilökuvadokumenteissa on kuitenkin aina yksi ongelma. Kun henkilökuva tehdään kohteena olevan henkilön kanssa yhteistyössä, niin varsinaiset soraäänet puuttuvat. Vaikka Tie Tähtiin kuvaa hyvin kattavasti Eastwoodin uraa ja elämää dokumentin valmistumiseen asti, niin kaikki elokuvassa esiintyvät puhuvat päät ovat kertomassa pääosin positiivisia asioita hänestä.
Kaikki dokumentissa olevat henkilöt antavat itsestään rehellisen kuvan, joten en yhtään epäile heidän todellakin olevan sitä mieltä kuin ovat Eastwoodista, mutta on todennäköistä että siellä on ihmisiä joilla olisi kerrottavanaan muutakin kuin kivaa Eastwoodista, ja rehellisyyden nimissä olisi heidänkin tullut olla kuvassa ajoittain. Vaikkakaan en pidä tätä suurena miinuksena, sillä ei tässä dokumentissa kuitenkaan negatiivisia asioita varsinaisesti vältellä, mutta niistä pikemminkin vain mainitaan, eikä käsitellä. Mikä tarkoittaa että negatiivisissa asioissa mukana olleet ihmiset eivät ole itse puhumassa asiasta, joka saattaa johtua siitäkin etteivät he ole halunneet olla mukana dokumentin teossa.
Esimerkiksi Eastwoodin entinen naisystävä Sondra Locke saattaisi antaa Eastwoodista muita negatiivisemman kuvan, mutta kuinka puolueellinen Locken näkemys olisi on tietenkin päättelyn varassa. Onhan siihen kuitenkin syynsä miksi he ovat ex-pari. Olisi ollut kuitenkin mukava saada Locke itsensä puhumaan, eikä vain niin että kertojaääni kertoo kivuliaasta erosta.

Koska olen Eastwood-fani, niin olen jokseekin puolueellinen hänestä puhuttaessa, mutta siitäkin huolimatta olen sitä mieltä että Tie Tähtiin on onnistunut dokumentti. Dokumentti antaa hyvin kattavan kuvauksen Eastwoodista elokuvantekijänä ja ihmisenä ylipäätään. Joten aiemmin Eastwoodia vältelleille se antaa hyvän läpileikkauksen ja vaikka vanhoille faneille dokumentti ei kenties anna satunnaisten nippelitietojen lisäksi informatiivisesti uutta, niin se antaa kuitenkin Sudenpentujen Käsikirjan Clint Eastwoodista.

Suosittelen tätä dokumenttia eritoten heille jotka eivät ole aiemmin juurikaan noteeranneet Eastwoodia. Teille tämä antaa eniten.

Ja tiesittekö että Eastwood joka on tehnyt jo vuosia ja taas vuosia elokuvia Warner Brosille, ei ole koskaan tehnyt virallista sopimusta heidän kanssaan. Kädenpuristus riitti.
Olisipa sellaista luottamusta maailmassa enemmänkin.

Tähdet: ****
Clint Eastwood: Tie Tähtiin

...NOIR

Ei kommentteja: